Tänään on 21.11.2017 09:59 ja nimipäiväänsä viettää: Hilma. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

diutun kirjaimia: Paikka kaikelle

Julkaistu: · Päivitetty:

Erinäisistä syistä lähipiirissäni on viime aikoina keskusteltu paljon tavarasta, sen määrästä, järjestämisestä ja vähentämisestä. On ollut mielenkiintoista kuunnella toisten pohdintoja ja keskenään erilaisia mielipiteitä aiheesta. On jännittävää, kuinka poikkeavia näkökulmia ja kiihkeitä mielipiteitä meillä on niin jokapäiväisestä, kaikkia väistämättä koskettavasta ilmiöstä kuin koti tavaroineen. Olen osallistunut esimerkiksi keskusteluun siitä, millaiset keittiönkaapit uuteen asuntoon kannattaisi asentaa, jotta tarvikkeet ja laitteet saisi mahdollisimman nätisti mutta käytännöllisesti piiloon ja keittiötasot pidettyä aina kiiltävän tyhjinä. Toisessa keskustelussa asunnon vaihtamista suunnitteleva perheenäiti kauhisteli muuttofirman yhteyshenkilön arviota viisihenkisen perheen tavaroille tarvittavien muuttolaatikoiden määrästä. Joku kritisoi KonMari-villitystä ja ihmetteli, miksi suvulta perityt, kestävät puuhuonekalut pitää saada vaihtaa Ikean pahvihyllyihin, jotka muka tuottavat enemmän iloa. Eräs ystäväni kehui näkemäänsä Minimalism -dokumenttia ja kertoi kantaneensa äkillisen vimman vallassa saman tien pari roskasäkillistä ryjää molokkiin.  Keskustelujen innoittamana lainasin ja luin uudelleen Marie Kondon ensimmäisen KonMari -kirjan. Kyllähän se herätti taas ajatuksia. Ovatkohan menetelmän äänekkäimmät kriitikot lainkaan lukeneet kirjaa? Aika moneen kriittiseen kysymykseen löytyy siitä suora vastaus. Mutta KonMari keskittyy metodiin ja konkreettisen muutoksen toteuttamiseen ilman turhan syväluotaavia pohdintoja. Minulla oli nyt tarve sukeltaa vielä vähän syvemmälle aiheeseen.  Onneksi kirjastosta löytyi tähänkin tarpeeseen sopiva, tuore teos: Ilana Aallon Paikka kaikelle : mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan (2017). Kirjassaan Aalto käsittelee suhdettamme kotiin ja tavaraan. Kulttuurihistorioitsijana ja ammattijärjestänä Aallolla on aiheeseen mielenkiintoisesti kahtalainen lähestymiskulma. Läpi kirjan Aalto tuo esiin sitä, kuinka hänen omakaan suhtautumisensa tavaraan ei suinkaan ole ristiriidaton. Kulttuurihistorioitsijalle henkilökohtaiset muistoesineet ovat korvaamatonta ajankuvaa, ammattijärjestäjälle kaapit täyttävää menneisyyden painolastia. Kaikkien meidän muiden mukana kirjoittaja tunnustaa olevansa väistämättä sekä oman kuluttajasukupolvensa edustaja että aiempien sukupolvien arvojen ja asenteiden perijä. Paikka kaikelle on jaettu huoneiden mukaan nimettyihin lukuihin, joista jokainen käsittelee kotia tavaroineen hieman eri näkövinkkelistä. Konkreettiset järjestämisvinkit on koottu lukujen loppuun, mutta ne jäävät kirjassa statistin rooliin. Teoksen varsinaista antia ovat melkeinpä kulttuurihistoriallista tutkimustekstiä lähestyvät, lukuisia lähdetekstejä ja ääniä yhdistävät pohdinnat, joista muodostuu Aallon vastaus kysymykseen, miksi näin jokapäiväiseen asiaan - kotiin ja tavaraan - kytkeytyy niin poikkeavia näkökulmia ja kiihkeitä mielipiteitä.  Muun muassa tällaisia vastauksia Aallon teoksesta luin: Koska koti ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke, vaikka saatamme kuvitella niin. Koska kotia määrittävät jo tietoisesti unohdetut mutta silti edelleen näkemyksiimme vaikuttavat käsitykset siitä, millainen on tietyn statuksen koti, mitä kodin ulkonäkö kertoo meistä, mikä on hygienistä ja siveellistä (herranen aika!) ja kenen kuuluu kodissa suorittaa mitäkin kotitöitä. Taloudenhoidon historian, muuttuvien elämäntapojen, arvojen, haaveiden, arjen realiteettien, mainonnan sekä moraali-, perhe- ja sukupuolikäsitysten ristiaallokossa koti tavaroineen on yhtä aikaa lepopaikka, työpaikka, näyteikkuna, kasvualusta pienille ihmisenaluille, ajatushautomo, periaatteiden testausalusta ja sotatanner. Erityisen virkistävää teoksessa on se, ettei Aalto edes yritä antaa lopullista vastausta käsittelemiinsä kysymyksiin. Teksti saa lukijan oivaltamaan uusia puolia arkipäivistä asioista ja laittaa alulle pohdintoja, jotka kunkin on itse vietävä loppuun.  Ahmaisin kirjan yhdessä viikonlopussa, ja sen jälkeen pääni suorastaan surisi. En tarttunut roskasäkkirullaan, mutta koin oivaltaneeni jotakin itsestäni. Erityisen lähelle kolahtivat esimerkiksi pohdinnat, kuinka perustelemme itsellemme hankintoja tai tavaran poisheittämistä. Tai miten meille myydään tavaroiden mukana paitsi mielikuvia myös haaveita, toiveita ja aseita pelkoja vastaan. Tai miksi koemme suoranaista nautintoa, jos tunnistamme lähiympäristöstämme tai tosi-tv:stä vielä itseämme pahemman hamstraajan. Tai miten 90-luvun lapset - meidät, jotka saalistimme aamiaismuropaketeista väriä vaihtavia muovilusikoita ja leikimme tamagotcheilla - saadaan houkuteltua hankkimaan tuotteita.  Jatkuvasta tutkimuksiin viittailusta ja tuhdista asiasisällöstä huolimatta Paikka kaikelle on mukavaa, helppoa luettavaa. Siitä pitävät huolen lukuisat anekdootit ja humoristiset sanavalinnat. Aalto kuvailee esimerkiksi, miksi Arabian funktionaalinen ja minimalistinen Kilta-sarja ei korvannutkaan kultareunaisia perintöastioita suomalaisten kaapeissa ja mitä kaikkea löytyy ammattijärjestäjän asiakkaan  ruokapöydän sedimenteistä . Suosittelen Aallon kirjaa lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa hieman perusteellisempi katsaus kodin ja tavaroiden yllättävän kompleksiseen ja poliittiseen maailmaan. Kirjasta ottamani kuvan taustaksi valitsin sen kohdan omasta kodistani, josta useimmin löytyy pois omalta paikaltaan eksynyttä tavaraa. Myös tätä puolipitoisten ongelmaa on käsitelty Ilana Aallon blogissa , joka löytyy osoitteesta paikkakaikelle.fi .

Avainsanat: kirjat ääni ystävä yritä yhteiskunta vastaus vaihtaa ulkonäkö työpaikka tutkimus tuottaa tuore tunnustaa toive tietty tietoinen teos teksti tavara tarvike tarve suora sukupolvi sukeltaa sarja saada ruokapöytä rooli pää poliittinen pitää pidättyä perhe pelko pari paikka osoite osallistua onni ongelma nautinto myydä muutos muodostua muka moraali mitä minimalistinen millainen marie lukija luettavaa lopullinen lapsi laittaa lainata kuvitella kuva kuunnella koti koota kirjoittaja kirjasto kirja kiinnostaa kestävä keskustelu keskutelu keskittyä kehui katsaus kaappi jännittävä jokainen jakaa innoitus ilmiö ikea huone historia herätti henkilökohtainen fi esimerkki edustaja asunto asiakas asentaa ase arvo arvio arki antaa aika aihe aalto 90 2017