Tänään on 17.10.2017 21:30 ja nimipäiviään viettävät: Saana, Saini ja Saga. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Keskeneräisten käsitöiden kuningatar: Kädentaitomessuilla

Julkaistu: · Päivitetty:

Eilen oli taas talomme näyttö, mikä merkitsi sitä, että jouduimme nousemaan sunnuntaiaamuna jo kahdeksalta siivoamaan paikkoja kuntoon ennen evakkoon lähtöä. Edellisenä iltana piti kyllä jo aloittaa, mutta kun telkkarista tuli hyvää ohjelmaa... No, kiireesti hoitelimme siivouksen alta pois ja lähdimme ajelemaan. Tällä kertaa vähän kauemmas. Ajoimme Helsinkiin, Wanhaan Satamaan kädentaitomessuille. Olemme käyneet siellä muutama vuosi sitten ja ainoaksi muistikuvaksi jäivät älytön ruuhka ja kalliit tavarat. Tällä kertaa ruuhkaa ei ollut, ilmeisesti siitä syystä, että messut olivat päättymäisillään. Edelleen siellä oli niin kallista tavaraa, etten ikinä viitsisi sellaisia hintoja maksaa. Uusi myynti-idea oli näköjään pieniksi pätkiksi katkotut kankaat, jotka oli rullattu sievästi ja hinnoiteltu kunnolla. Mielestäni 16 euroa metrin pätkästä trikoota on melko paljon. Entä jos tarvitsisin 1,2 metriä? Joutuisin ostamaan toisen metrin pätkän ihan turhan päiten. Ei oikein kolahtanut minuun tuo juttu, vaikka tuollaisia kangasmyyjiä oli siellä pilvin pimein ja kangasrullat näyttivät ihan kivoilta. Lankakerät kiinnostivat enemmän, mutta sitten muistin muutaman keskeneräisen projektin ja sain pidettyä itseni kurissa. Kuvassa näkyviin "angora"-lankakeriin sorruin kuitenkin, koska mielestäni hinta oli edullinen: 4 euroa / 100 g ja materiaalin väitetään olevan 70-prosenttisesti angoravuohen karvaa. Loput akryyliä. En tiedä, miten muualla maailmassa angora luokitellaan, mutta minä olen oppinut angorakuidun olevan peräisin kanin turkista. Vuohen karvaa olen tottunut sanomaan mohairiksi. Mutta angoraa väitetään vyötteen mukaan langan olevan, joten koetetaan uskoa sitten niin. Ehkä siitä jonkinlaisia asusteita saa kuitenkin aikaan. Ostin myös rullallisen korkista valmistettua "kangasta". Näin jossakin tuosta materiaalista valmistetun laukun, joten ajattelin itse kokeilla, millaista se on käsitellä. Saapa nähdä, milloin sekin taas tapahtuu. Kirjat olivat messuilla edullisia. Ostin joulupukin konttiin yhden puuhakirjan ja yhden pikkulasten tukevan kirjan viitosella kappale. Kahdella eurolla sain itse täytettävän kirjan "Lapsenlapselleni". Ajattelin kirjoitella siihen itsestäni juttuja siltä varalta, että ne kiinnostaisivat joskus Siiriä ja Rikua. Ehkä sitten, kun minua ei enää ole. Selasin monia käsityökirjoja, mutta petyin tarjontaan. Kaikenlaisia tekeleitä sitä paperille painetaankin. Ilmeisesti en ymmärrä paljoakaan nykyaikaisesta käsityökulttuurista. Itse väsäsin samankaltaisia räpsäkkeitä ensimmäisillä koululuokilla ja jotkut kehtaavat vielä ripustaa niitä ylleen. Ei ihme, että kirjat sai ostaa vain muutamalla eurolla. Enemmän arvoisia ne eivät olleetkaan. Vaan sitten käännyin eräästä kulmasta ja näin kuin herran enkelin: Valo loisti tämän henkilön vaaleissa hiuksissa kuin sädekehä. Jäin suu ammollaan änkyttämään perheelle: SE ON SE! Katsokaa, on se! Sivistymätön tyttäreni ei ymmärtänyt mitään, mutta isännällä sentään välähti. Hän tajusi, että edessä seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään minun idolini: Jukka Rintala. Siellä hän oli kuin muutkin kuolevaiset, myymässä suunnittelemiaan tavaroita. Seinillä roikkui hänen taulujaan ja tiskillä lojui kaikkien käpälöitävänä alkuperäisiä vaatepiirustuksia (300 e / kpl). Minäkin torvelo menin niitä lähmimään... vaikkei olisi ikinä rahaa sellaisiin. Niin siinä sitten kävi, että Jukka alkoi jutella kanssani ja minä ujosti sanoin hänen olevan suuri idolini. Kehuin myös hänen näyttelyään, jossa kävimme viime kuussa. En oikein tiedä, kumpi oli hämmentyneempi, hän vai minä. Tyttären ryökäle otti yllä olevan kuvan selkäni takana. Näytän siinä ihan jättimäiseltä metsänpeikolta ja hävettää ihan kamalasti, mutta pääasia, että J.R. näkyy hienosti. Loppujen lopuksi ostin kirjan, jota olin ihaillut jo Didrichsenin taidemuseossa. Jukka itse tarjoutui kirjoittamaan siihen omistuskirjoituksen minulle. Olin onnesta soikeana. Kun lopulta pääsin tiskiltä irti, huomasin, että miehelläni oli melkein kyynelet silmissä. Hän oli niin iloinen puolestani. Loppuaika messuilla menikin sitten omituisessa huumassa. En voinut tajuta, että sellaisessa paikassa voi törmätä noin suureen tähteen ihan noin vain. Lisäksi J.R. oli niin ujon vaatimaton, että hurmasi minun täydellisesti. Hän jutteli kanssani kuin vertaiselleen, vaikka ihan oikeasti näytin hirveältä. En missään tapauksessa miltään muodin seuraajalta. Sen verran kiireinen lähtö tuli näytön alta pois, etten ehtinyt tälläytyä ollenkaan. No, ihmisen suuruus näkyy siitä, kuinka hän kohtelee vähäisempiään. Tällä kertaa ei tarvinnut pettyä.

Avainsanat: vuosi vuohi voi vara valo valmistaa vaalit uusi uskoa törmätä tytär turkki tuli trikoo tiski televisio talo tajuta taidemuseo suuri suu siivous seinä satama ruuhka ripustaa raha projekti pilvi pidättyä pettyä perhe paperi ostaa onni olin näyttö nähdä myynti myydä muutama muualla muoti muisti minä metri messut merkitsi materiaali maksaa lähtö laukku käsitellä kuva kokeilla kirjoittaa kirja kiireinen katso kappale kangas kamalasti kallis juttu jutella jukka joulupukki iloinen ihminen ihme idea hän hius hinta herra henkilö helsinki evakko euro enkeli edullinen didrichsen asuste ajaa