Tänään on 11.12.2017 18:49 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Mamman maailma: Syksyä

Julkaistu: · Päivitetty:

Perjantaina poika ajeli iltahämärissä saareen ja huomasi meidän mökkitien päässä oksia ja tielle kaatuneen puun rankoja. Oli jo niin pimeää, että asialle ei enää kannattanut tehdä mitään eikä kiirettäkään ollut kun ajotie oli jo raivattu. Poika lupasi tulla aamulla moottirisahan kanssa auttamaan tontin raivauksessa. Kiitos rakkaalle pojalle. Tienvarteen poikenneelta kyläläiseltä saatiin kuulla puiden kaatuneen tielle jo tiistaina, silloin olikin tuulinen päivä. Vieläkään ei tiedetä kuka oli maantien silloin raivannut ajokuntoon, ehkä joku naapuri. Me olimme tietämättömiä koko rytinästä. Saarelaiset ovatkin kertoneet, että kovalla myrskyllä  kotoa kylille lähtiessään kannattaa varata moottorisaha peräkonttiin. Koskaan ei voi tietää mitä mutkan takana saattaa olla edessä. Lauantaina kävin luonnonystävien syyskokouksessa. Olemme osallistuneet yhteisiin retkiin ja tapahtumiin, luonto on meille tärkeä ja täällä se on niin lähellä. Päivällä oli muutamia sadettomiakin hetkiä. Kävelin vanhalle sillalle, onneksi kamera oli laukussa. Näkymät olivat niin kauniita. Kirkon edustalla ja kävelytien varrella kasvaa punaista ruusua, marjoja oli valtavasti. Olisi niin tehnyt mieli kerätä hilloaineksia, mutta eihän siitä kadun varrelta kukaan ole kerännyt, jäävät sitten linnuille vitamiinipommit. * Asiasta kolmanteen. Sain Teksasista sähköpostiini vinkin Turun Sanomissa 02.10. olleesta artikkelista, jossa kerrottiin kursailusta tehdystä väitöskirjasta. Siinäpä kiinnostava tutkimusaihe. Paljon ovat kahvittelutavat muuttuneet minunkin elinaikanani, olen joskus blogiin kertonutkin jonkun mammani kertoman jutun korpun ihmeellisistä seikkailuista . Tuo lehtileike innosti minuakin taas muistelemaan mennyttä maailmaa. Mitään muistelemista varhaislapsuuden kahvitilaisuuksista ei ole, kun ei ollut kahviakaan. Mamma ei minulle korvikekuppia pöytään kattanut, pullamössöni toki sain, mutta sen herkun lusikoin jossakin sivummalla. Ensimmäiset muistoni isommista kahvitilaisuuksista oli vasta sodan jälkeiseltä ajalta, kun olimme muuttaneet maalle asumaan. Pitäjällä järjestettiin kinkereitä, häitä ja hautajaisia.  Kyllä silloin kursailtiin, monta kertaa emäntä joutui kutsun esittämään. Eihän ollut soveliasta heti pöytään rynnätä, ahneelta olisi näyttänyt. Ruustinnan johdolla kahvia lähti pöydästä hakemaan ensin vanhat ja arvokkaat naiset. Sen muistan, että oli moukkamaista jos joku mies oli ensimmäisenä kahvijonossa, rovasti saattoi olla poikkeus.  Niiltä ajoilta oli monia sanontojakin, kuten, "tulkaa nyt ottamaan ennenkuin käskyt harvenevat" tai " ottakaa nyt kaikkea sen seitsemää sorttia".  Ensimmäisen kupin kanssa syötiin voileipiä ja pullaa eli Loimaan seudulla lonkaa tai pullakranssia. Toisen kupin kanssa kuivaa kakkua vähintään kahta erilaista ja pikkuleipiä kolmea sorttia, vasta kolmannen kupin kanssa sai täytekakkua. Heti sodan jälkeen maalla täytekakut koristeltiin karamelliväreillä värjätyllä voikreemillä. Kakut olivat kauniita ja öklöjä, mutta hävisivät nopeasti monta vuotta ruokapulasta kärsineiden ihmisten suihin. Voileipäkakut ovat uudempia keksintöjä, ja pasteijoitakin tehtiin, mutta ne syötiin eturuokana buljongin kanssa, en muista niitä kahvipöydässä nähneeni. Nuorena tyttönä olin usein seurakunnan tilaisuuksissa tarjoilemassa ja voileipiä tekemässä. Vielä viisikymmenluvullakin oli sellainen järjestys, että mummot ja naisväki hakivat kahvinsa ensin, jos noutopöydästä tarjoiltiin. Muistan miesten joskus valittaneen kun heidän kahvinsa ehti jo jäähtyä  mummelien kursailujen takia. Yleensä voileipiä valmistettiin kolmea lajia, makkara-, kinkku- ja muna-anjovisleipiä. Viimeksi mainitut loppuivat aina kesken, olivat niin suosittuja. Läntisessä Suomessa karjalanpiirakat tulivat paremmin tutuiksi vasta viisikymmenluvun loppu puolella, eikä niitä vielä osattu juhlissa tarjota. Koskaan en muista kenelläkään olleen laktoosi- tai gluteiinivaivoja, eipä ollut leivonnaisissa lisäaineitakaan.   Voita käytettiin ja punaista maitoa pullan tekoon ja hyvää tuli. Kahvikulttuuri on muuttunut arkisemmaksi, mukin voi hätäisesti ostaa tiskiltä ja juoda vaikkapa kadulla kävellessään. Olen itsekin jo tottunut kahvia mukista juomaan, mutta jos taloon tulee kahvitettavia niin kupit ja tassit mielelläni pöytään katan. Kirjoitin tarkoituksella "tassit", kiva sana. En minäkään ole koskaan kahvia sokeripalan läpi tassilta ryystänyt. Pitäisiköhän kokeilla? Asetit taitavat olla liian matalia kaffeen ryystämiseen.

Avainsanat: aihe aika artikkeli asua auttaa blogi edusta emäntä esittää herkku huomata ihminen johto juhla juoda juttu järjestys katu katua kahvi kahvipöytä kakku kamera karjalanpiirakka kasvaa kerännyt kerätä kiinnostava kinkku kirkko koko koristelu kutsu kuulla käyttää laji laktoosi laukku lehtileike lintu luonto maalla maito makkara mamma marja me mieli mies mitä mukava muna muuttua naapuri nuorena näkymä näyttänyt olin onni osallistua ostaa pikkuleipä poika poikkeus puiden pullaa pulla punainen puu päivä pöytä rovasti ruusu sana sanomat seutu seurakunta sota suomessa suosittu syksy syödä sähköposti talo tapahtuma tarjoilla tarjota tekoon tietää tontti tuli turhia turku tuuli tässä varata vinkki voi väitöskirja . luonto niinkuin sen muistan