Tänään on 14.12.2017 20:49 ja nimipäiviään viettävät: Jouko ja Ove. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kylväjä-blogi: Kahdesti armahdettu

Julkaistu: · Päivitetty:

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden pienjulkaisuumme  Armosta lähetystyössä  on koottu kertomuksia ja kokemuksia armosta ja armon vieraudesta Kylväjän työalueilta. Armon tarvitsijan paikalla ovat yhtä lailla paikalliset kuin lähetystyöntekijätkin. Tilaa Armosta lähetystyössä  Pala maailmalta -verkkokaupasta  2 euron hintaan. Lähetystyöntekijät olivat vierailleet oraonkylissä. He kertoivat Jeesuksesta ja antoivat hengellistä kirjallisuutta – vaikkei lukutaitoisia ollutkaan monta. Muutama mies: Dhiren, Mangra, Nilo ja Dasia matkasivat lähettien luo sanoen, että he ”ovat ymmärtäneet” ja haluavat kuulla lisää. Järjestettiin raamattukurssi, muitakin kutsuttiin, mutta vain nuo neljä, jotka olivat jo sanoneet haluavansa tulla kristityiksi, osallistuivat. He olivat niin innokkaita, että vaikka kurssin alkamispäivänä, maanantaina eivät bussitkaan kulkeneet, he kävelivät tuntikausia ehtiäkseen kurssille. Matkantekoa rasitti myös heistä yhden sairastuminen. Kurssin aikana hänellä todettiin malaria ja paha anemia. Sitkeästi potilas kuitenkin istui kuulemassa opetusta ja tarttui välillä rumpuihin säestäen opeteltavia Jeesus-lauluja. Kurssilla käytiin läpi kristinuskon perusasioita katekismuksen pohjalta.  Kotiin palattuaan nuo neljä miestä kertoivat kylissään muillekin kurssilla oppimaansa. He olivat oppineet Jumalan pelastussuunnitelmasta, siitä että Jeesus yksin on tie taivaaseen. Koulutusta jatkettiin. Runsaan vuoden kuluttua nuo neljä kastettiin. Oli suuri juhla. Dasia kertoi kuulijoille, kuinka vapauttavalta tuntui päästää irti entisen uskonnon kahleista ja ottaa vastaan Jumalan armo.  Ajan myötä moni muukin kastettiin ja seurakunta järjestäytyi. Dasia oli yksi Sapaharin seurakuntakomitean jäseneksi valituista, häneen luotettiin. Aikaa kului ja arjen ongelmat tulivat vastaan. Uskovien joukko oli pieni eikä tukena ollut kokenutta seurakuntaa. Riisinkorjuuajan jälkeen heimossa on vierailuaika, jolloin perinteisesti ei-kristityssä oraonkodissa on oltava riisiviinaa vieraille tarjottavaksi. Vieras vastaanotetaan tuomalla ruohomatto istuinalustaksi, pestään jalat ja tuodaan juomavettä. Ruuan valmistumista odotellessa myös kastetut menivät mukaan toisten joukkoon ryyppäämään riisiviinaa. Dasia aikoi naittaa tyttärensä ei-kristitylle pojalle. Dhiren puolestaan harjoitti aiempia noitamenojaan. Kastetut olisivat tarvinneet enemmän opetusta seurakunta- sekä perhe-elämästä. Kuinka vähän kristinuskon perusasioita he olivatkaan pystyneet omaksumaan parissa vuodessa!  Sapaharin kylään perustettiin seurakuntatyön keskus ja Dasia sai siitä vahdin paikan. Huhuttiin, että hänkin juopotteli, mutta hän kiisti asian. Tilanne oli vaikea. Pidettiin jumalanpalveluksia, mutta juotiin salassa. Muut seurakuntalaiset eivät uskaltaneet kertoa työnantajalle, että Dasiakin joi. Dasia sai avustusta, kun tuuli vei katon hänen talostaan. Sitten Dasia tavattiin työkeskuksen läheltä umpihumalassa. Paikalle osuneet muslimitkin paheksuivat tilannetta. Vaimo kertoi, että Dasia oli ollut perheensä luota poissa pari viikkoa jättäen perheensä oman onnensa nojaan ilman ruokaa, ja he näkivät nälkää.  Dasialle annettiin viimeinen varoitus. Hänet asetettiin kahdeksi kuukaudeksi kirkkokuriin: seurakunnan tilaisuuksiin hänen toivottiin osallistuvan, mutta ehtoollisoikeus pidätettiin. Seurakuntalaiset pyysivät antamaan anteeksi vielä kerran, koska hän oli nuori kristitty. Siihen ei suostuttu, koska hänen käytöksensä sanottiin olevan pahennukseksi seurakunnalle. Myös vahdin toimi lopetettiin ja Dasian piti palata päivätyöläiseksi, fyysisesti rankkaan työhön.  Alueella toimivaa evankelistaakin syytettiin monenlaisista laiminlyönneistä ja virheistä. Ehkä kaikki moitteet eivät olleet totta, mutta hän suostui myöntämään omat virheensä. Hän pyysi anteeksi koko seurakunnalta ollen näin myös esimerkkinä seurakunnalle. Sen jälkeen, eräänä sunnuntaina jumalanpalvelukseen tuli arkaillen pitkästä aikaa vaimonsa kanssa myös Dasia. Hän pyysi alkulaulun jälkeen puheenvuoron ja pyysi seurakunnan edessä juopotteluaan anteeksi. Hänelle luettiin Raamatusta anteeksiantamuksen sanoja:  ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” (Snl. 28:13-14) Dasian puolesta rukoiltiin ja hän sai nyt osallistua myös pyhälle ehtoolliselle. Dasian kasvot aivan loistivat armahduksen tuomasta ilosta. Seurakunta iloitsi hänen kanssaan ja kristityt vahvistuivat uskossaan.  Aili Maria Manninen, Bangladesh

Avainsanat: aili arki armo elämä esimerkki euro fyysinen hengellinen hän ihminen jeesus joukko juhla juhlavuosi jumala kertoa kertomus keskus kirjallisuus koko koota koulutus kristinusko kristitty kurssi kuulla kylväjä kylä laulu lähetystyö maailma manninen maria mies muut muutama neljä nuori nälkä ongelma onnellinen onni opetus osallistua ottaa paha paikallinen pala palata pari perhe perustaa pestä pieni poika potilas raamattu ruoka seurakunta suuri sydän taivas tarttua tie tilanne todeta tuki tuli tunnustaa tuntua tuoda tuuli tytär työ uskonto vaikea vaimo varoitus verkkokauppa vieras viimeinen yksin anteeksianto bangladesh