Tänään on 21.11.2017 06:27 ja nimipäiväänsä viettää: Hilma. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Tm²: Karhukainen, Osa II

Julkaistu: · Päivitetty:

( Jatkoa tarinalle, lue ensin osa 1 ) Luku 2. Naamiot Palasin eräänä iltana töistä kotiin. En muista oliko kyseessä erityinen ilta, eikä tällä ole edes merkitystä. Se tapahtui kuitenkin haastattelun jälkeen. Kotini seiniä koristi tuolloin erilaisia muistoesineitä matkoiltani. Tutkijana olen käynyt erilaisissa symposiumeissa ja konferensseissa ympäri maailmaa.  Nuo vieraiden kulttuurien esineet kiehtoivat minua suuresti. Moni minua valveutuneempi kolleega oli torunut minua siitä, etten osannut arvostaa näitä vieraita kulttuureja, sillä esineet olivat pääosin halpoja, massatuotettuja ja yleisestiottaen mauttomia. Tutkijan työssä olen oppinut että oikeanlaisten viittausten esittäminen on usein tärkeämpää kuin todellinen ymmärrys, joten olin opetellut vastaamaan torujille kertomalla näille vaikuttavia anekdootteja näiden esineiden historiasta. Tietenkin tämä ei tarkoita näiden nimenomaisten  esineiden, vaan saman  tyyppisten  esineiden historiaa. Tämä tyydytti kolleegoitani siinä määrin, että he usein anekdootin kuultuaan alkoivat nyökytellen osoittaa arvostusta.  Esineiden kiehtovuus ei kuitenkaan minulle perustunut niiden historiaan tai kulttuurilliseen merkitykseen, vaan valitsin esineet aina siksi että ne muistuttivat minua kaksikylkisten eliöiden muodoista. En koskaan oikein ymmärtänyt säteittäissymmetrisiä eliöitä, esimerkiksi meritähdet tuntuivat minusta aina kovin epäilyttäviltä. Kiistatta niiden aineenvaihdunta on mielenkiintoinen, mutta mielenkiintoni on tällöin puhtaasti akateemista.  Aivan erityisesti pidin naamioista, sillä ne ehkä voimakkaimmin muistuttivat minua kaksikylkisten morfologiasta. Naamioilla oli myös syvällisempi merkitys, jonka olin oppinut eräältä kolleegaltani.  Minulla oli ollut nuorempana aina tapana ruokailla yksin, Kerran kuitenkin tutustuin aivan sattumalta semiotiikan professoriin, jolla oli erikoinen mieltymys papuruokiin. Vaikka kulinaariset makumme olivatkin erilaiset, huomasimme usein syövämme yhdessä, lähes vahingossa. Noiden ruokailutapahtumien aikana vaihdoimme lukuisia mielenkiintoisia ajatuksia. Ajan oloon hän alkoi myös omaksua omaa viehtymystäni karhukaisiin, mutta hänen mielenkiintonsa oli luonteeltaan toisenlaista.  Semiootikko on ammattina varsin erikoinen, ja itselleni tyystin vieras. Siinä missä minun tehtäväni on aina ollut luokitella tieto tarkkaan, analysoida ja redusoida kaikki mahdollinen kemiaksi ja fysiikaksi, semiootikko etsii yhteyksiä ja samankaltaisuuksia sieltä, missä niitä ei ole. Merkillepantavinta tässä sangen oudolta kuulostavassa ammatissa on, että vaikka merkityksiä ei ole siellä, missä semiootikko niitä etsii, hyvä semiootikko löytää niitä silti.  Ystäväni -- sillä sellaiseksi hän oli muodostunut vuosien saatossa -- selitti minulle että naamion merkitys on siinä, miltä se näyttää sisältäpäin. Tätä oli vaikea ymmärtää, sillä olin aina ymmärtänyt naamion kuten se biologiassa ymmärretään. Saaliseläin naamioituu jotta saalistaja ei huomaisi tätä, ja toisinpäin. Jotkut eläimet naamioituvat myös oman lajinsa edustajilta. Koska ihmisellä ei ole juuri luontaisia vihollisia, muiden ihmisten lisäksi, ja koska ihmistä moinen naamio ei petkuta, olin aina kuvitellut naamion vain koristeeksi. Kuten riikinkukon pyrstö.  Tarkastelin naamioita seinällä, muiden koriste-esineiden rinnalla. Tämä rauhoitti mieltäni. Ei sillä, että mieleni olisi ollut jotenkin erityisen rauhaton, mutta ajatus naamioiden muodosta ja merkityksestä tuntui tyynnyttävän jotain sisälläni.  Jatkoin usean samanlaisen illan tapaan artikkelien lukemista. Olin keittänyt itselleni yrttiteetä jossakin vaiheessa iltaa, mutta vielä myöhään yöllä siitä suurin osa oli mukissa nyt jo jäähtyneenä. Nojatuolissa istuessani sain äkkiä ajatuksen, jonka uskoin tuottavan läpimurron. Tämä ei ollut poikkeuksellista, sillä sain tällaisia ajatuksia usein. Kirjoitin osan ajatuksestani ylös paperille, lukemani artikkelin marginaaliin ja menin nukkumaan.  Seuraavana päivänä palasin töihin. Tämä on varmaa, mutta se, tapahtuiko kaikki sen jälkeinen juuri seuraavana päivänä, vai oliko välissä mahdollisesti useampiakin muita päiviä, ei ole varmaa. Se voisi olla merkityksellistä, mutta tapahtumat jotka seurasivat, ovat ymmärrettävissä ilman tarkkaa tietoa tarkoista päivistä. Tämä on usein ajan luonne ihmisille, jotka eivät ole käyneet läpi merkittävää muutosta.  Laboratoriossa olimme onnistuneet eristämään Karhukaisilta useita proteiineja ja entsyymejä, joiden rooli kryptobioosin aikaansaamisessa oli ratkaiseva. Tutkimusprojektimme rahoitus oli varmistunut aiempien löydösten ansiosta ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin, mutta Dekaani oli esittänyt ensin toiveen, sitten vaatimuksen, että rahoitusta pitäisi hankkia vielä lisää. Vaikka jo nyt saamillamme varoilla voitiin maksaa palkat ja tarvikkeet, tarvittiin rahaa myös muuhun. Mihin muuhun, siitä en ollut koskaan viitsinyt ottaa selvää, mutta oletettavasti asiat olivat tärkeitä.  Ideani oli melko yksinkertainen. Tietyt proteiinit laskostuivat sopivalla tavalla ja saivat aikaan ketjureaktion, joka yksi askel kerrallaan pysäytti lähes kaiken aineenvaihdunnan. Tämä prosessi oli kuitenkin täysin käännettävissä, sopivilla ympäristön muutoksilla tarkalleen sama reaktio tapahtui takaperin ja aineenvaihdunta palasi normaaliksi. Olimme saaneet muutoksen aikaan karhukaisten lisäksi jo sukkulamadoilla, ja seuraavaksi olimme tutkimassa miten muutos saadaan aikaan niveljalkaisilla, ja, ehkä lopulta myös selkärankaisilla.  Lounastauolla menin semiootikkoystäväni kanssa syömään. Lounaalla ei tarjottu papuja, mikä oli ystävälleni suuri pettymys. Linssejä toki oli, ja koetin selittää että linssit ovat yhtä läheistä sukua hänen niin halajamilleen härkäpavuille kuin soijapavutkin, mutta tämä ei tyydyttänyt häntä.  Myöskään ravintosisällöllinen tarkastelu ei häntä tyydyttänyt.  - Papujen merkitys on muussa kuin biologiassa tai ravitsemuksessa.  - Hiukan niin kuin naamioiden? - Juuri niin. Kyse on siitä, mitä härkäpapu merkitsee  minulle. Sen olemuksessa .  - Tämä aihe kiehtoo minua suuresti, mutten voi sanoa ymmärtäväni.  Aihe toden totta kiehtoi minua, sillä olin alkanut huomata merkitysten voiman. Jos papu voisi olla niin väkevä symboli, ja naamion merkitys voisi olla siinä miltä se näyttää sisältäpäin, ehkä karhukaisten arvoitus voisi avautua minulle. Uskoin päässeeni jonkin todella merkittävän jäljille. 

Avainsanat: aihe aineenvaihdunta ajatus akateeminen analysoida artikkeli arvostaa askel eläin erikoinen erilainen erityinen esimerkki haastattelu halpa hankkia historia huomata hän häntä ihminen ilta jolla koriste koti kulttuuri linssi lounas luku luonne löytää mahdollinen maksaa merkittävä merkitys mieleni mielenkiintoinen mitä muutos naamio näyttää olin onnistuneet osoittaa ottaa palata palkka paperi papu pari pettyä prosessi proteiini puhdas päivä raha rahoitus rauhaton reaktio rooli seinä suku suuri symboli tapahtua tapahtuma tarvike tieto todellinen tuntua tutkija tutustua työ tässä töihin vaihe vaikea vastata vieras vihollinen voi voima vuosi väkevä yksin yksinkertainen ymmärrys ymmärtää ympäri ympäristö ystävä