Tänään on 21.11.2017 06:26 ja nimipäiväänsä viettää: Hilma. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kirpparikeijun kotona: Sahailua

Julkaistu: · Päivitetty:

Jos on yhtään blogia seurannut, tietää, että polttopuut ovat asia, joka saa minut syttymään. Polttopuiden hankinta, niiden polttaminen ja kaikki puulämmitykseen liittyvä taloudellinen hyöty ovat asioita, joista voisi puhua aivan loputtomasti.   Sellainen onni potkaisi, että sain itselleni aimo läjän jätepuuta, jonka saan sahata polttopuiksi. Emmin pitkään moottorisahan hankintaa ja päädyin lopulta valitsemaan halvimman löytämäni sahan (tai no sähkösaha se oikeasti on, mutta se näyttää moottorisahalta, joten kutsun sitä jatkossakin virheellisesti moottorisahaksi). Kerroin äidille moottorisahasuunnitelmistani, ja äiti tuntui olevan kovasti huolissaan. Jäin siihen käsitykseen, että minun olisi parempi olla koskematta moottorisahaan, koska olen niin huntalo. Parempi ikä käyttää moottorisahaa olisi suunnilleen 82 vuotta, jolloin olisin paljon kokeneempi ja viisaampi. Äiti oli ainakin osittain oikeassa: puusavotta on aivan hirvittävä asia, eikä siihen kannattaisi kenenkään ryhtyä. Nyt on arviolta puolet läjästä sahattu, ja ensimmäinen kosketus moottorisahaan takana. Tuntuu niiiiiiin joka paikassa. Tuntuu pahalta! Jalassa on lautaläjien nakkelusta ja nostelusta karsea mustelma ja käsi ihan kipeä. Vieläpä väärä käsi, ei se, jolla painetaan sahan nappia ja pidetään kahvasta kiinni vaan se toinen, joutilaampi. Mutta minkälaisen kasan saikaan muutamassa tunnissa aikaiseksi. Ihan kuin kultakimpaleita ja timanttihippusia taivasalla talvea odottamassa. Muksun huoneen kenkkuilevaa uunia ei ole vieläkään saatu vetämään, joten siellä on patterilämmitys päällä. Mutta olohuoneessa lämmittää pönttöuuni. Pönttöuuni varaa lämpöä, ja se lämmittää pitkään sen jälkeen, kun puut ovat palaneet (ja se lämmittää muuten viiveellä, mihin oppii muutaman innokkaamman lämmitystuokion jälkeen ihan mukavasti varautumaan). Kuvittelenko, vai onko uunin lämpö jotenkin erilaista kuin patterin lämpö? Ehkä se vain liittyy kaikkeen vaivannäköön ja siihen, että voi olla omaan työhönsä läpeensä tyytyväinen. Elmo ja Manu ovat yläkuvassa vahdissa. Ulkoa kuuluu häiriöääniä, ja poikien täytyy olla valppaina. Manu vähän taaempana kuin Elmo, että pääsee nopeasti luikkimaan karkuun, jos vaikka joku tunkeutuisikin sisälle.  Kesällä trimmattu turkki on jo alkanut rehottaa, ja Manu erityisesti alkaa näyttää taas kulkukoiralta. Olen kehottanut sitä kasvattamaan mieluummin järkeä kuin karvaa, mutta se ei tunnu kehotuksista piittaavan. Valurautapata pääsi taas tauon jälkeen käyttöön, kun nakkelin padan joukkoon karjalanpaistit, punajuuret ja palsternakat. Pataruuat valmistuvat hitaasti hautuen, mutta pilkkomisen jälkeen ei tarvitse muuta kuin malttaa odottaa. Kerralla tietysti kannattaa tehdä mahdollisimman suuri annos, ettei joka päivä tarvitse olla hellan äärellä. Voi käyttää senkin ajan vaikka polttopuiden hipsutteluun. Ihan vauhdilla vilahti tämäkin arkiviikko, ja taas on perjantai edessä. Perjantai, lempipäivä! Silloin saa ostaa karkkia!

Avainsanat: aimo annos arvio blogi elmo emmi hankinta hella huone ikä jatko jolla järki kesä kipeä kosketus kutsu käsi käyttää loputon lämmittää lämpö manú muutama nappi näyttää odottaa olohuone onko onni ostaa perjantai poika puhua punajuuri puu päivä päätyä suuri taloudellinen talvi tarvita tietää tunti tuntua turkki työ uuni valita valmistua varaa vauhti voi väärä äiti arki nuukailu