Tänään on 23.11.2017 17:04 ja nimipäiviään viettävät: Ismo, Yngve ja Yngvar. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

...noir: Lokakuu kuuluu kauhulle pt.8: Hell's Ground (Zibahkhana, 2007)

Julkaistu: · Päivitetty:

Pakistanilainen elokuva ei ole minulle niin tuttua ettäkö osaisin sanoa onko sillä jotain määräävää tyylisuuntausta jonka vuoksi kyseisen maan elokuvista tulisi heti jotain mielikuvia, jotka sitten joko vahvistuvat taikka kumotaan. Tiedättehän, samalla tavalla kuin kotimainen elokuva tuo ajatuksiin mollivoittoisuuden, puukkohipat, tekokaljukomiiikan ja perkele! viinaa pöytään ja heti! Ja jos ei niitä niin sitten äiti älä itke, poikasi lähtee kotoaan osoittamaan suoraselkäisyyttä -sotaelokuvan sotaelokuvan perään. Jos jotain niin Hell's Groundin naapurimaan värikkäästi laulelevat elokuvat saattavat luoda pakistanilaisestakin elokuvasta ajatuksen, että samaa kamaa se varmaan on ja jos ei ole sitä kaikille soveliasta viihdettä niin sitten se varmaan on genrekamaa joka parhaimmillaankin on jotain turkkilaista Ramboa, tms. ja näyttää siis siten joltakin joka on vähintäänkin kuvattu perunalla perunasäkin sisällä, ollen mahdollisesti erittäinkin hauskaa, mutta ei sitä niinkään tarkoituksella. Hivenen uskonkin, että Hell's Groundin kohdalla ainakin markkinoinnin silmin on ollut tarkoituskin antaa luulla siinä olevan jotain bollywoodmaisuutta ja sitten yllättyä nähdessään Peter Jacksonin mielikuvituksellisen kulta-ajan tuotos. Eli hieman kuin joku saattaisi luulla Meet the Feeblesin olevan Muppet-elokuva ja vasta venäläisen ruletin aikana ymmärtää, että hei, tämähän onkin Evil Dead . Eipä jokin kannessa lukeva "the bloodiest film to come out of Pakistan ever!" kerro mitään jos ei sikäläistä elokuvaa tunne, mutta tuolla tavoin hieman saatetaan vahvistaa harhaa, että koska luulet paikallisen elokuvan olevan iloista musikaalia niin siksi verisin elokuva koskaan onkin yllättävää. Hitostako sitä tietää vaikka 99% pakistanilaisesta elokuvasta olisikin Bad Tastea ja vasta loput Mamma Miaa. Hell's Groundin mukana kun tulee toinenkin elokuva: Dracula in Pakistan ja c'mon hei, se jos mikä kuulostaa koomiselta samaan tapaan kuin jokin Blacula tai Duckula. Jotenkin sitä on tottunut, että Dracula in New York saattaisi kuulostaa hölmöltä joskaan ei kuitenkaan vitsiltä, mutta heti kun paikaksi vaihtuu jokin muu kuin brittein saaret taikka murica (Pariisi kelpaa myös) aletaan liikkumaan humoristisemmalla viivalla. Dracula Vaajakoskella voi olla vaikka kuinka Lars von Trieria tahansa kuulostaa se silti enemmän Adam Sandlerilta ja uskon, että sen tietävät myös niin sekä Dracula in Pakistanin kuin Hell's Groundin tekijätkin. PR-puoli saattaa sitä korostaa, mutta on se siellä mukana tahtomattakin. Luonnollisestikaan en usko, että pakistanilainen elokuva on jotain viereistä bollywoodia taikka turkkilaista Ramboa, aivan kuten en näe kotimaisenkaan elokuvan olevan ainoastaan Maa on syntinen laulu ja Tuntematon sotilas, mutta tämänkaltaiset rajoittuneet mielikuvat ovat luonnollisia silloin kuin saatavilla on vain se elokuva jossa lukee "Pakistanin ensimmäinen slasher-filmi..." Kyllä minä silti hieman halukkaasti odotan näkeväni valoisan, värikkään elokuvan jossa kuvankauniit naiset ja futispaitaiset miehet miehet laulavat rakkaudesta ja sitten pää lentää kovasti paineistetun verisuihkun työntämänä. Joukko pilveä polttavia nuoria lähtee pakettiautolla konserttiin kun periferiassa he kohtaavat maailmanlopun hörhön joka ennustaa nuorille veristä loppua ja kas kummaa, kohta saastuneet zombiet astuvat esille ja löydetään mätä metsämökki jota asuttaa murhanhimoinen naamiomörkö, joka muuten pitää huppua jossa on aukko vain yhdelle silmälle ja hän teurastajan tavoin irroittaa lihat ihmisistä, että niissäkin on jotain kovin tuttua. Hmm, voisiko olla niin, että todellinen pahis onkin äiti? Hei, se aiemmin tekemä Evil Dead-viittaukseni ei nyt hirveän väärässä ollut sillä samanlaista fiilistä Hell's Groundissakin on  (luonnollisesti kun yhden hahmon nimi on Ayesha niin häntä kutsutaan Ashiksi) , joskaan ei niinkään huumorin osalta koska tämä on korkeintaan hauska vain satunnaisesti ja sitäkin enemmän vahingossa, mutta etenkin kotikutoiset ja ehdottomasti mielikuvitusta käyttäen tehdyt tehosteet ovat samasta puusta. Enkä tarkoita tehosteilla vain verisuihkuja, tms. vaan myös kuvaustemppuja ja muuta vastaavaa jossa ei ole annettu rahan vähyyden vaikuttaa vaikutuksen tekemiseen tai ainakin sen yrittämiseen. Sääli vain, että valaistus on ilmeisesti tehty taskulampulla, joten edes valoja varten olisi kannattanut hieman kaivaa taskuja. Niin ja käyttää muitakin kuvaustapoja kuin lelukamera ja kalansilmä. Kuitenkin, kyseessä on selvästi kauhufanin innolla tekemä elokuva joka ymmärrettävästi siksi lainaa genren perusteista, iskee välillä silmää popkulttuuriviittausten kautta (yhdellä päähenkilöistä on seinällään mm. Maniacin juliste ja käsissään Dracula in Pakistan-dvd) ja sillä on tietenkin plussansa sekä miinuksensa, joista ensimmäinen tulee esille siten kuinka lajityypin ystävän on helppo hypätä mukaan, mutta jälkimmäisen vuoksi se omanlaisuus ideoiden suhteen tuntuu jääneen kuvausten ulkopuolelle. Se ei ainakaan auta, että kyseessä on periaatteessa ihan tavanomainen Texas Chainsaw -apinointi nuorista keskellä ei mitään ja sitten joku friikki tappaa, mutta päähenkilöiden ollessa kuvassa ei elokuvassa ole mitään aiemmasta poikkeavaa muualla kuin aksentissa ja sitäkin vähemmän kuin haluaisi sillä suurimmalta osin engelskaahan tässäkin molskataan. Ehkä tässä on tavoiteltu kansainvälistä yleisöä ja uskottu, että siksi kielen pitää olla englanti, mutta se ratkaisu vie kyllä hieman omaleimaisuutta elokuvalta joka on juonellisesti vanha tuttu oletettavasti siksi, että sellainen on jonkinlainen kunnianosoitus esikuville. Reipas paremman sanan puutteessa intialainen musiikki on kyllä mainiota vaihtelua perinteiseen kamaan ja kunhan alun Love Guru-fiiliksestä pääsee irti niin eipä se oikeastaan kovin koomiselta valinnalta slasherille kuulostakaan ja siten Hell's Ground osoittaakin, että se olisi voinut olla vahvemminkin omaan kuin amerikkalaiseen kulttuuriin painottuva.  Siltikin tämä on suurella innolla tehty, 70-luvun ruosteista imagoa noudattava kelvollinen perustarina roadtrippaavista nuorista jotka sivistyksen ulkopuolella kohtaavat murhahimoisen naamiotappajan ja samalla kasan vakavissaan tehtyjä lajityypin sisäpiirivitsejä. Lopputulos on kuin Texas Chainsaw Massacre yhdistettynä johonkin Hell of the Living Deadiin ja varsinkin ne italozompparit tulevat mieleen Hell's Groundin ruttonaamamaskeerauksista. Huvittavaa tosin on se, että tällä metsän huppupäätappajalla ja zombeilla ei näytä olevan mitään tekemistä keskenään, ensimmäinen kun lahtaa teinejä koska he sattuvat olemaan lähettyvillä ja zomppariepidemia johtuu jostain tehtaan veteen ajamista saasteista, että kyseessä on periaatteessa kaksi elokuvaa tungettuna yhteen. Mukana ei siis ole juuri mitään omaa ja vaikka hienoa on se ettei kyseessä ole väärien ennakko-odotusten mukainen iloinen valoisa musikaali splatterilla taikka turkkilaista rip-offia niin pelkkä tavanomainen kauhuleffa joka vaikuttaa enimmäkseen lainalta ei vakuuta kunnolla vaikka kuinka kivoja viittauksia esikuviinsa se sisältääkin. Niin hölmöltä ja kulttuuria ajatellen kliseiseltä se tuntuukin niin kyllä Hell's Groundin olisi kannattanut vetää bollywoodismia mukaan ja tehdä siten siitä geneerisestä tarinasta tyylillisesti jotain muista erottuvaa. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi niin usein ei-englanninkielisissä maissa halutaan tehdä englanninkielisestä maasta tulevalle elokuvalle/lajityypille kunniaa koettamalla tehdä sama kopioiden sitä puhekieltä myöten kuin koettamalla mahduttaa se omaan kulttuuriin ja tehdä jotain jossa on sekä esikuva näkyvissä että myöskin halu olla muuta kuin kopiokone. Rendel. Jotain makeeta on siinä, että ohjaaja Omar Khan on arkiammatiltaan jäätelökauppias (jonka liikkeet ovat making of-dokkarin perusteella täynnä kauhuleffakrääsää) ja rahoitti Hell's Groundin pääosin omasta pussistaan ihan vain koska halusi tehdä elokuvan fanittamastaan lajityypistä eikä valtion tukema elokuvateollisuus taikka yksityiset elokuvamogulit sitä ainakaan tekisi. Oli lopputulos millainen tahansa niin sellainen omistuneisuus jota hänkin osoitti on aina arvostettavaa. Seuraavalla kerralla sitten jotain omaa. Tähdet: *** Hell's Ground

Avainsanat: ajatella ajatus antaa aukko bad elokuva elokuvista englanti ennakko esikuva evil film filmi ground guru halu hauska hell helppo huumori hypätä hän häntä iloinen intialainen iskeä jackson jonkinlainen joukko juliste kaivaa kama kansi kansainvälinen kohdata konsertti korostaa kotimainen kulta kulttuuri kunnia kuva käyttää laina lars laulaa laulu lentää liha liike liikkua lokakuu lopputulos luoda luonnollinen luulla maa maailmanloppu mamma markkinointi massacre metsä mies millainen minä muppet musiikki musikaali muu muualla nimi nuori näyttää ohjaaja onko perinne peter pitää pt puoli puu pää pöytä rakkaus ratkaisu tallinna saari satunnainen seuraava silmä sivistys sotilas suhde sääli tappaa tarina tavanomainen tehdas tekeminen texas tietää todellinen tunne tuntematon tuttu tähti tässä ulkopuolella usko vaikuttaa valaistus valoisa valo vanha venäläinen vesi vetää viihde viina voi yksityinen yllättyä ymmärtää york ystävä äiti kauhu