Tänään on 21.11.2017 23:26 ja nimipäiväänsä viettää: Hilma. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Sukututkijan loppuvuosi: Esille

Julkaistu: · Päivitetty:

Olin torstaina kuuntelemassa Esille 9. Museo- ja näyttelytutkimuksen forum in. Mielenkiintoani herättäneitä hetkiä talteen alle. Ensimmäisenä puhui Suzie Thomas elokuussa 2018 päättyvästä projektista Lapland's Dark Heritage , jota olen puolihuolimattomasti sosiaalisissa medioissa seurannut. Ensimmäistä kertaa ( sillä Riutula ) tuli mieleen, että Lapissa on muutakin synkkää perintöä, vaikka projektin nimen voisi tulkita niin, että sitä on vain/ensisijaisesti saksalaisten Lapissa olo. Projektikatsauksessa oli vahvasti esillä historianharrastaminen hyvässä (tiedon keruu ja jakaminen) ja pahassa (materiaalin keruu maastosta) eli mieleen tuli Anne Heimon esitys Turussa . Arkeologeilla ja etnologeilla enemmän tottumusta ihmisten kanssa työskentelystä kuin historiantutkijoilla? Thomasilla on aiempaa kokemusta yhteisöarkeologiasta ja se kuului. Hän m.m. totesi, että ei ole eettistä jättää paikallisia projektin päättyessä omilleen. Satu Savia selosti äskettäin aloittamaansa projektia, jossa hän pyrkii keräämään kokoelman valokuvaaja Tyyne Savian henkilömuotokuvista 1920- ja 30-luvuilta digitoiduista valokuvista ja käyttämään sitä sitten tutkimuskysymykseen vastaamiseen. Savia oli jo identifioinut haasteita, kuten (monesti mainitsemani) esinekoon näkymättömyyden Finnassa. Museoammattilaisena hänestä se on "varmasti luettelointitiedoissa" ja "jätetty viemättä Finnaan". Jos totta, niin parempi kuin tiedon olemattomuus. Hupaisasti, sillä projekti tosiaan oli alkuvaiheessa, yleisöstä tuli helpottunut ja ilahtunut kommentti siitä, että Savia oli jo todistanut, ettei kuvatutkimusta voi tehdä pelkistä tiedostoista vaan se on "pakko tehdä kunnolla" fyysisten kappaleiden äärellä. Kuuntelimmekohan samaa esitystä? Pia Koivunen kertoi alustavia havaintojaan Moskovan ja Lenin-museon suhteesta. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen oli syntynyt tarvetta paimentaa tamperelaisia, jotka ymmärrettävästi edelleen halusivat kertoa Leninin ja Stalinin ensitapaamisesta kaupungissaan. Lopuksi kuulimme Anne-Maria Pennosen (ja monen muun) kahden ja puolen vuoden työstä Veljekset von Wright -näyttelyn rakentamiseksi. Perusteelliselta vaikutti ja alkoi tulla huono omatunto läpikävelystä pari päivää aiemmin. Ilman erillistä projektia uskaltanen sanoa, että Kansalliskirjaston digitoimien aikakauslehtien von Wright -painokuvista saa tuskin edes blogikuvitusta. Mutta oli hauskaa askarrella.

Avainsanat: yleisö wright voi veli valokuvaaja työstä tyyne turku tulkita tuli tieto thomas syntyä suhde stalin satu saksalainen projekti pia perintö pari paikallinen omatunto olo olin näyttely museo moskova maria lenin lappi kuulla kuolema kommentti kokoelma kertoa kansalliskirjasto jättää ihminen hän huono heimo borum esitys elokuu eettinen askarrella anne