Tänään on 21.11.2017 21:34 ja nimipäiväänsä viettää: Hilma. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Rita: Sinikka Nopola - Tiina Nopola, Jouluvintiö

Julkaistu: · Päivitetty:

Teos: Jouluvintiö ( Kuuluu sarjaan Heinähattu ja Vilttitossu) Tekijät: Sinikka Nopola, Tiina Nopola Kuvittaja: Salla Savolainen Kustantaja: Tammi (2017) Laji: Humoristinen lastenromaani Sivuja: 77 Yleisvaikutelma: Aitoa Nopolaa Taattua laatua Nopola-huumorin ystäville, Salla Savolaisen  kaakkuvan keikkuvan kenoperspektiivisen kuvituksen kera. Siskokset Heinähattu ja Vilttitossu kansikuvassa, toinen rauhallisen kiltti, toinen aikamoinen vintiö. Olen aikaisemmin esitellyt heitä ainakin tässä postissani: Heinähattu ja Vilttitossu runoilijoina . Täältä lisätietoja: ADLIBRIS . Idyllisen kaunis näkymä aukeaa heti kun kirjan avaa. Idylli on kuitenkin kaukana Vilttitossu-Villikon arjesta.  Tästä lähdetään: Vilttitossu tyttönen pistää kaiken tarmonsa joululahjoihin, toisin sanoen siihen miten saisi mahdollisimman paljon lahjoja, ja sitä tarmoa sitten riittääkin. Ensin hän naamioituu köyhäksi ja ripustaa kaulaansa pahvikyltin: KÖYHÄ LASPI. ANNA HETI LELUJA. Juoni tuo hänelle pari käytettyä lelua ja vanhat villasukat. Pöh sentään. Seuraavana päivänä hän huomaa että laulajille annetaan rahaa. "Arkihuolesi kaikki heitä" Mitä, laulavatko ne "Karkkihuolesi kaikki heitä?"   Vilttitossu ryhtyy sitten laulamaan  omaa karkkiversiotaan  mutta kuinkas käy? Vanha mummo tulee paikalle ja yhtyy lauluun, komeasti, ja ohikulkijat palkitsevat hänet kolikoin. Pieleen meni sekin hanke.    Pian Vilttitossu kuulee siskonsa Heinähatun ahkeruutta kehuttavan: - "Heinähattu, sinä saat varmasti paljon lahjoja kun olet niin kiltti ja ahkera."  -"En minä tarvitse paljoa, Heinähattu vastasi vienolla äänellä." - "Heinähatulla on hieno luonne. Hän ei vaadi itselleen mitään, äiti kiitteli."  - "Sellaisille käy elämässä hyvin, sanoi Halise. Sellaisia lapsia muistaa joulupukkikin."  Vilttitossu kuunteli hämmästyneenä. Olenhan minäkin aika kiltti. Mutta pitäisikö olla vielä kiltimpi? Mitä kaikkea kiltti lapsi oikein tekee?  Ja tästä alkavat ihmeitten ajat. Vilttitossu auttaa ja palvelee muita väsymättä, siivoaa, esiintyy kaikin puolin vaatimattomana ja pyyteettömänä. Jokohan tämä taktikointi tuottaa tuloksia isojen lahjapinojen muodossa? Lukija ehkä pohtii löytääkö tyttö lopulta joulun oikean hengen, antamisen ilon ja sen sellaisen. (Mitäs luulette?) Tapaamme taas Alibullenin neidit ja kaksi konstaapelia; Rillirousku ja Isonapa. (Hah hah, mitkä nimet.) Kahvihetken jälkeen Vilttitossu p yyhkii Isonavan suupielet. Palvelunhalu alkaa saada sellaiset mittasuhteet että ei  tiedä nauraisiko vai kauhistelisiko. Tontut kurkkivat ikkunoista kuka on kiltti ja kuka tuhma. Kiltit saavat lahjoja. Hui kamalaa mitä paineita Vilttitossun harteille kasaantuu. Tätäkös se joulustressi on?  Tarinan edetessä   alkaa ilmaan piirtyä läpileikkaus suomalaisesta joulusta. On se kaikkineen aika metka ilmiö. Olen kerännyt joululukemistoa pieneksi käsikirjastoksi itselleni. Osa keräämistäni kirjoista ja lehdistä ilahduttaa kauneudellaan ja rauhallisuudellaan, osa tunnelmallisuudellaan. Jouluvintiö naurattaa hervottomasti, mutta pistää kyllä myös ajattelemaan millaisia jouluja on olemassa, millaisia odotuksia, pelkoja ja toiveita lapsilla on, ja millaiset lapsuuden joulumuistot meissä kaikissa jäävät lopulta elämään. Aina tilaisuuden tullen sanon lapsitutuille että ei kukaan oleta että lapset pystyisivät olemaan kilttejä koko ajan.  Kiltteyttä punnitaan joulupöydässäkin. Kiltit syövät mukisematta sillin, perunalaatikon ja lipeäkalan ja sitten heidät palkitaan jälkiruuilla;  luumukiisselillä, kermavaahdolla, taatelikakulla ja pipareilla.  Jouluvintiö-kirjan kansien väliin mahtuu vauhtia ja tapahtumien käänteitä, huumoria, hämmästelyä, hevostelua... joulutappelukin, missä lahjapaperit repeilevät ja muoviastiat lentelevät; Vilttitossu karjuu ja Heinähattu kiljuu. Ylikilttinä esiintyneen pitäisi omien laskujensa mukaan saada enemmän lahjoja kuin siskonsa. Kun he saavatkin saman määrän, raivo repeää.  Poliisisetä auttaa. Konstaapeli Isonavan kanssa jutustelu palauttaa Vilttitossun suhteellisuudentajun. Tähtien tuikkeessa on hyvä pohtia  asioita uudelta kantilta. Lukijassakin herää mietteitä. ***** Taidan lukea kirjan uudelleen jouluna.  Oletteko keränneet itsellenne joululukemistoa?   Jouluista lukemista tai muuten vaan lukemista jouluksi?

Avainsanat: lasten- ja nuortenkirjat kirjat joulu ääni äiti ystävä yleisvaikutelma villasukat vanha vaatia tässä tähti tyttö tuottaa tonttu toive tiina teos tekijä tarvita tarina tapahtuma tammi syödä suomalainen sivu sisko sinä sinikka savolainen sarja salla saada ripustaa rauhallinen raivo raha pohtia pelko pari palvella odotus näkymä naurattaa mummo muistaa mitä mittasuhde minä millainen luonne lukija lukea lisätieto lelu lehti laulaa lapsuus lapsi laji lahja laatu köyhä käytettyä kuunnella kustantaja koko kirja kiltti kerännyt kaunis kansi juoni joululahja ilmiö ilma ikkuna hän huumori hui hieno henki hanke esitellä avaa auttaa arki aito aika ahkera adlibris 2017