Tänään on 20.11.2017 17:11 ja nimipäiviään viettävät: Jari, Jalmari, Hjalmar ja Pontus. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Tunnettu: Kaipaan tupakkapaikalle, jonne en kuulu

Julkaistu: · Päivitetty:

Olo on itkuinen. Elämä tuntuu liian selkeältä: ihan kuin näkisin jo sen loppuun jonkin suoran väylän. Lapseni elämää en sentään voi ennustaa, mutta siihen tuntuukin liittyvän kaikki loppuelämäni yllätykset. Muuten kaikki on selvää: asuntoni, puolisoni, työpaikkani. Mikään ei tule muuttumaan, kaikki on pysyvää. Jouduin lapsena muuttamaan paljon koulusta toiseen, ja vielä aikuisiälläkin muuttoja riitti ja erojakin. Haaveilin asioiden pysyvyydestä, mutta nyt se ahdistaa. Mitä voin enää tavoitella? Olen kehittänyt itselleni romanttisen sadun täynnä suuria tunteita ja elän siinä fantasiassa. Olen muka rakastunut, ja joku muka rakastaa minua. Uskonto on toinen suuri illuusio. Että minulla on jokin tärkeä tehtävä täällä. Tupakkapaikalla on aina parhaat jutut, mutta minä en ole koskaan siellä tupakkapaikalla. Päivystän omalta paikaltani ja karkaan pois, ennen kuin jotain alkaa tapahtua. Itken ja kaipaan sinne, minne minua ei kaivata. Nämä roolit syntyvät jo nuoruudessa. Minulla ei vain riitä rohkeus. Hyvä Jumala, nyt kun olen sanonut jo näkeväni elämän loppuun asti, voi tapahtua jotain hyvin traagista ja yllättävääkin. Elämä on ohuen langan varassa, Sinulla on vielä suunnitelmia. Hyvä Jumala, ohjaa elämääni. Olo on kuin kuukautisia odotellessa, jos olisi ne kuukautiset.

Avainsanat: voi uskonto tunne tehtävä tapahtua suuri sinä satu rooli rohkeus rakastua rakastaa puoliso olo ohjata muka mitä minä lapsi koulu kaivata jumala jonne itkeä elämä asunto ahdistaa