Tänään on 21.11.2017 12:06 ja nimipäiväänsä viettää: Hilma. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Naukulan kerho: Syntymäpäivä - Namu 3 vuotta

Julkaistu: · Päivitetty:

Syntymisen ihme Tämä tekstini on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n Serry-jäsenlehdessä numero 4/2014. Kursivoidut kohdat lisätty tässä vaiheessa. Rauha ja Pinkkitassun Hagar eli Namu, Pinkkitassun Hilda eli Hilda ja Pinkkitassun Harvey eli Hartsa. Kuka on kuka? Hartsa on ainakin keskellä!  Bloggaaminen avartaa maailmaa. Bloggaamisen avulla olen ystävystynyt Paula Eskolan kanssa. Paulan Arkiporinaa-blogissa olen ensimmäisen kerran tutustunut eurooppalaisiin, Pinkkitassun Betteen (EUR f 22) eli Ruskaan ja myöhemmin Pinkkitassun Edinaan (EUR e 24) eli Rauhaan. Paulalla olen ensimmäistä kertaa päässyt tutustumaan eurooppalaispentuihin, kun kävin katsomassa Ruskan ensimmäistä pentuetta, Pinkkitassun D-pentuetta. Silloin en voinut vielä arvata, että yksi näistä noin kolmeviikkoisista pennuista, Pinkkitassun Dorothy (EUR n 24) eli Mesi, tulisi vielä joskus synnyttämään minun ensimmäisen eurooppalaiskissani, Pinkkitassun Gillesin (EUR n 24) eli Sulo Naukulan. En tiennyt, että pääsen ihailemaan ja kuvaamaan Ruskan toisen pentueen, eli Pinkkitassun E-pentueen ensimmäisiä viikkoja. En tiennyt, että joskus minulle tulisi mahdollisuus päästä osallistumaan E-pentueen Edinan eli Rauhan synnytykseen. Ilman bloggaamista mikään edellä mainituista ei olisi tapahtunut. Bloggaaminen avartaa maailmaa, ainakin minun. Valmistautuminen Kun tieto Rauhan tiineydestä vahvistui ultraäänikuvauksissa lokakuun alussa, olin tohkeissani. Aavistelin, että pääsisin tutustumaan näidenkin pienokaisten elämään jo ensimmäisten elinviikkojen aikana. Koin yllätyksen! Paula ehdotti Pinkkitassun kissalan kasvattajalle Mikko Murtoselle (nyk. Floréen) ja minulle josko tulisin mukaan jo synnytykseen. Silmänräpäyksen ajan asiaa pohdittuani, ilmoitin halukkuudestani jos se vain kasvattajalle sopii. Kasvattajan kanssa asiaa pohdiskeltuamme, päädyimme, että pääsen mukaan. Kasvattaja halusi minun valmistautuvan tapahtumaan huolella ja antoi luettavakseni tietoa kissan synnytyksestä, kävimme läpi mahdollisia tapahtumia ja ajankohtaa. Läsnäoloani puolsi se, että olimme keskustelleet sijoituskissasta. Kissasta, joka tulisi ilahduttamaan minua ja Suloa ja synnyttämään luonani aikanaan Pinkkitassun pentueen. Jotta synnytys olisi Rauhalle mahdollisimman stressitön tapahtuma, ehdotti kasvattaja myös, että kävisin kyläilemässä Ruskalla ja Rauhalla muutamia kertoja ennen synnytystä. Se sopi enemmän kuin hyvin sekä Paulalle että minulle. Isot ja pienet - Rauha ja tyttärensä Pinkkitassun Hillary eli Tindra. Yksi parhaista kuvistani, vai mitä olet mieltä Henna? Emon tapaaminen Ensimmäinen tapaaminen sovittiin lokakuun puoliväliin. Vaikka olen Ruskaa ja Rauhaa tavannut useamman kerran, tämä tapaaminen jännitti silti hiukan. Olihan syy tapaamiseen varsin poikkeuksellinen, minun oli määrä uudistaa tuttavuuteni Rauhaan Rauhan tahdissa ja Rauhan ehdoilla. Kaikessa rauhassa. Saavuimme Paulan kanssa heidän kotiinsa yhtä aikaa. Rauha tuli jo ulko-ovelle vastaan, katsoi meidät tulijat nopeasti ja kipitti sitten keittiöön omalle ruokapaikalleen odottamaan ruokaa. Odottavalla äidillä oli nälkä. Paula tarjoili hieman raksuja ja Rauha laittoi kehräyskoneensa päälle. Minä asettauduin istumaan olohuoneen lattialle, eikä minun tarvinnut odottaa kuin hetki, kun Rauha oli jo vieressäni. Ihan kuin Rauha olisi tiennyt, että minä olin hänen erityisvieraansa. Kehräyskone kävi koko ajan. Ruska katsoi tapahtumia hieman sivusta, tuntui tietävän Ruskakin käyntini syyn. Minä silittelin ja leikitin Rauhaa, Rauha kehräsi ja leikki. Minulle tuli vahvasti tunne, että kyllä Rauha minut muistaa. Sen höpöttävän tädin joka kävi kyläilemässä useasti Rauhan ollessa vielä alle 14-viikkoinen ja muutamia kertoja sen jälkeenkin. Sinä aikana kun vierailuni kesti, Rauha poistui vierestäni vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla vain käydäkseen hiekkalaatikolla toimittamassa asioitaan. Sieltä kipitettiin takaisin luokseni olohuoneeseen. Toisen käyntinsä jälkeen Rauha lepäili hetken keittiön lattialla minua katsoen ja oli pian taas vieressäni. Vierailun aikana testasimme myös yhden mahdollisen synnytyspesän. Kun kori tuotiin olohuoneeseen, Rauha hyppäsi siihen heti. Keikisteli, puski ja pyöriskeli korissa onnellisena. Kun Rauhaa alkoi nukuttaa, minä lähdin kotiini hyvillä mielin hymy huulillani. Näytti siltä, että Rauhakin minut synnytykseensä huolisi. Eikä tuntunut Ruskallakaan olevan mitään sitä vastaan. Tuli tunne, että Rauhalla olisi ollut minua jopa ikävä. Toinen vierailu Toinen vierailuni ajoittui viikkoa ennen ensimmäiseksi kuviteltua H-hetkeä eli Pinkkitassujen H-pentueen laskettua aikaa. Olin paikalla täsmällisesti ja soitin ovikelloa, vaikka tiesin, ettei ovikellon ääni välttämättä ole hyvä alku vierailulle. Päästyäni sisälle, ei minun tarvinnut kuitenkaan kauaa odottaa. Ensin paikalle tuli Ruska ja hetken kuluttua Rauha. Tämä oli tuttua jo Rauhan pentuajoista. Muut E-pennut tulivat ensin, Pinkkitassun Estelle (EUR g 23) eli Raita etunenässä. Rauha tuli silloin kun Rauhalle sopi, rauhassa, kiireettä kun viimeisetkin unenrippeet olivat silmistä karisseet. Ei Rauha ujo ole, eikä hidas, Rauhalla on vain oma tahto ja asiat etenevät Rauhan tahdissa. Rauha on aito kissa. Huomattuaan minut olohuoneen lattialla Rauha kipitti luokseni. Puski ja puski ja kehräsi ja pyöri ympärilläni. Ihan kuin olisi pentuvatsaansa esitellyt. Vatsa oli muhkea. Painoakin oli kertynyt lisää ja Rauha punnittiin. Rauha painoi kiitettävät 5,7 kg. Kuinkakohan monta pentua sieltä tulisi? Jännittävää. Vierailu sujui hyvin ja vietimme Rauhan kanssa paljon aikaa yhdessä. Minä Rauhaa silitellen ja Rauha kehräten ja masuaan esitellen. Onnistunut vierailu. Seuraava vierailu olisikin sitten synnytyksen koittaessa. Näin luulimme. Minä päivystin kotonani yötä päivää puhelin lähelläni ja mietin koska se soi. Odotus Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Minä mietin kummasta se tuntuu pidemmälle, Rauhasta vai minusta. Edellisestä vierailusta on kulunut viikko. Tänä viikonloppuna pitäisi olla h-hetki, h-pennuille. Kuljen puhelin kädessäni joka paikkaan ja huomaan miettiväni uskallanko mennä suihkuun. Onneksi sijaiskodin Paula on pitänyt kasvattajan ja minut ajan tasalla, viestejä on vaihdettu puolin ja toisin. Tunnelma on jännittyneen odottava. Rauhan vatsa kuulemma kupruilee ja asennot vaihtuvat tiheään, emonsa Ruska nuolee ja hoitaa. Olemme sopineet kaiken valmiiksi. Paula soittaa kasvattajalle, kasvattaja soittaa minulle. Laukkuni on pakattuna valmiiksi. Siellä ovat muistiinpanovälineet ja kynä. Minun on tarkoitus kirjata ylös aikoja, tapahtumia ja tuntomerkkejä syntyvistä pennuista. Sanelun mukaan ja se on hyvä se. Tulossa on nimittäin punainen pentue ja Onni-isästä riippuen, saattaa mukana olla myös cremeä. Tämä aika on vaikuttanut myös rutiineihini. Teen kaiken sillä silmällä, että kohta voi tulla lähtö. Kissani Sulon raksukippo on aina täynnä, eihän sitä tiedä kuinka pitkään joudun olemaan pois kotoa synnytyksen koittaessa. Illalla nukkumaan mennessäni, laitan sopivat vaatteet portaiden kaiteelle odottamaan siltä varalta, että soitto tulee yöllä. Ruokakaupassa ostin banaaneja, siltä varalta, että voin sitten ottaa evästä mukaan. Namu oikealla ;) Yllätyskäänne Rauhan ensimmäinen laskettu aika tuli ja meni. Mitään ei kuulunut, Rauha voi mainiosti söi ja nautiskeli elostaan. Koska ultra oli kertonut pentujen saaneen alkunsa jo ensimmäisellä kosioretkellä, tuli mukaan jo pieni huolikin. Siispä Rauha kiikutettiin toiseen ultraan. Ensimmäisessä ultrassa oli arvioitu pentujen syntymäaika väärin. Tarkastuksen yhteydessä pentujen pään kokoa mitattiin kuvista ja verrattiin muihin kuviin. Ei kuitenkaan eurooppalaisten kuviin. Toinen ultra kertoi pentujen saaneen alkunsa vasta toisella kosiomatkalla ja odotusaikaa oli jäljellä vielä vajaat kaksi viikkoa. Helpotus oli suuri! Kaikki oli kunnossa ja eikä vielä ollut kiirettä mihinkään. Eurooppalaispäivä Lauantaina 15. marraskuuta 2014 oli Eurooppalaiskissarenkaan syyskokous, luento ja yhdistyksen historian ensimmäiset pikkujoulut. Olimme sopineet, että hakisin Paulan mukaan matkaan hänen miehensä jäädessä vahtimaan Rauhan eloa ja oloa. Olin jo matkalla, kun puhelin soi. Kasvattaja kertoi suunnitelmien muuttuneen. Voisin ajaa auton parkkiin ja mennä Paulalle. Rauha oli aloittelemassa synnytystään. Päästyäni perille, Rauha köllötteli pentukoriksi suunnitellussa pärekorissa tyytyväisen oloisena, kovasti kehräten. Limatulppa oli irronnut ja kertonut synnytyksen alkaneen. Hieman minua myöhemmin paikalle saapui kasvattaja. Rauha odotteli pärekorissaan ja kun olimme asettautuneet istumaan olohuoneeseen, lähti Rauha meitä tervehtimään. Käytyään luonamme Rauha haki jälleen paikkaa. Käväisi kopassa, mietti minne asettuisi. Sitten Rauha päästi hurjan karjaisun. Sellaista en ole ikinä kuullut. Nyt oli selvästi tosi kyseessä! Rauhan emo Ruska hätääntyi ja hänet siirrettiin jäähylle makuuhuoneeseen. Rauha jatkoi ponnistelujaan. Kello 12.05 lauantaina 15. marraskuuta 2014 syntyi ensimmäinen pentu. Vain viisi minuuttia Eurooppalaiskissarenkaan syyskokouksen alkamisen jälkeen. Kasvattaja ja Eurooppalaiskissarenkaan puheenjohtaja totesi käytännön toimien tulevan ennen byrokratiaa ja niinhän se on. Rauha ihmetteli tapahtunutta hetken ja ryhtyi sitten huoltotoimiin. Pienokainen oli elinvoimainen ja virkeä. Väri aiheutti hämmennystä. Voisiko olla? Voisiko pentu todellakin olla väriltään creme? Rauhan tiedettiin kantavan diluutiogeeniä, mutta isällä Kissakallion Orlandolla eli Onnilla (EUR d 24) ei aikaisemmin ollut näyttöä siitä, että hän kantaisi diluutiota. Hetken kuluttua Rauha karjaisi taas, nyt tuli istukka. Istukka oli kaunis ja kokonainen. Niin kuin olla pitää. Ravinnoksi se ei kuitenkaan kelvannut ja se siirrettiin hetken kuluttua roskiin. Pärekoppa, Rauha ja ensimmäinen pentu kannettiin pentuhuoneeseen omaan rauhaansa. Vajaan tunnin kuluttua Rauha karjaisi uudelleen, seuraava pentu oli tulossa. Toinen pienokainen syntyi tasan tunti ensimmäisen jälkeen, kello oli 13.05. Hetkinen ihmettelyä ja Rauha aloitti huoltotoimet kuin vanha konkari ikään. Toinen syntynyt pentu oli ensimmäistä huomattavasti tummempi ja vahvisti ensimmäisen pennun värin. Nyt oli syntynyt yksi creme ja yksi punainen pentu. Rauha sai lempinimekseen Räyhä. Pesun jälkeen punainen pentu lähti terhakkaasti kohti nisää, creme vielä ihmetteli uutta maailmaansa. Onkohan perinyt rauhallisen luonteen emoltaan? Punaista pukkaa Kellon lähennellessä kahta, alkoi läähätys ja karjuminen uudelleen. Kello 13.58 tuli seuraava pentu. Kasvattaja totesi, että punaista pukkaa. Kaksi ensin tullutta pyörivät pesässä, vikisivät ja touhusivat, Rauha ryhtyi pesupuuhiin. Kun istukka tuli, karjunnan kera tietenkin, kelpasi se jo ravinnoksikin. Istukan jälkeen Rauhalle tarjoiltiin myös muutama raksu. Synnytys on rankkaa puuhaa! Nälkähän siinä tulee. Ponnistelut alkoivat uudelleen ennen kolmea, karjuminen myös. Neljäs ja viimeinen pentu syntyi 14.55. Pentu oli myös punainen ja sillä tuntui olevan kova tahto heti pienestä pitäen. Päästi sellaisen karjaisun sekin, ettei sitä millään olisi voinut pennun karjunnaksi uskoa jollei olisi itse vieressä ollut. Korillinen pentuja Ultra oli antanut viitteen pentujen lukumäärästä, minua pidettiin kuitenkin jännityksessä. En tiennyt kuinka monta pienokaista pentueeseen syntyisi. Vasta nyt minulle paljastettiin, että pentue taitaa olla nyt kasassa ja kaikki ovat päässeet uuteen ihmeelliseen maailmaan hyvin. Rauhan pentueen saldoksi tuli yksi cremetäplikäs (EUR e 24) ja kolme punatabbyä (EUR d 22). Mahdollisesti kolme tyttöä ja yksi äänekäs poika. Neljä ihanaa pientä palleroa sulostuttamaan Rauhan ja sijaiskodin elämää seuraavien 14 viikon ajan. Synnytykseen kulunut aika oli mielestäni lyhyt, olen kuitenkin matkanvarrella oppinut, että tämä on kovin yksilöllistä tämäkin. Olen myös ymmärtänyt, että yleensä synnytys tapahtuu yöllä tai aamuyön tunteina, nyt ei ollut niin. Olin lukenut, että kissa läähättää ennen ensimmäisen pennun syntymää. Rauha ei läähättänyt kuin ennen toisen, kolmannen ja neljännen syntymää. Olen kokemuksesta mykistynyt. Pienokaisilla oli valtavasti voimaa ja tahtoa, jo pienestä pitäen. Sinnikkäästi he etsiytyivät nisille ja aloittivat painonnostattamisen isoiksi kissoiksi. Rauha ohjeisti pentujaan kehräämällä ja taisipa vähän etutassullaankin ohjata oikeaan paikkaan. Pentukahvit ja pikkujoulut Kaikki oli hyvin ja me Paula, kasvattaja ja minä siirryimme pentukahveille ja jätimme Rauhan ja pentueen pentuhuoneeseen levähtämään. Kellokin oli vasta niin vähän, että päätimme kiirehtiä myös Eurooppalaiskissarenkaan pikkujouluihin. Pääsimme perille kirjaesittelyn aikaan. Esittelyn jälkeen oli vuorossa maukasta ruokaa, piirakoita ja salaatteja. Katinhännän kissalan kasvattaja Kadi Myllys totesi, että hänen kissalansa nimiin syntyi pennut samana päivänä aamusta – ei siis päivän muuta hienoa ohjelmaa häiritsemään. Sitten Pinkkitassun isännän puhelin soi. Ilmeestä näki, että nyt on tosi kyseessä. Toinen synnytys oli alkanut! Pinkkitassun Florencen (EUR f 24) eli Lilyn synnytys oli käynnistynyt. Mutta se on oma tarinansa se. Kiitos Tämän kauniin ja hienon kokemuksen jälkeen, tunnen olevani valmiimpi sijoituskissan ottamiseen. Nyt tiedän, miten asiat sujuvat silloin kun ne sujuvat hyvin. Opin myös sen, että matkalla voi tapahtua kaikenlaista ja suunnitelmat muuttuvat kissan tilanteen mukaan. Tiedän myös, että saan apujoukkoja paikalle, silloin kun minun tuleva sijoituskissani synnyttää Pinkkitassujen pentueen. Olen luottavainen ja ilahtunut tästä hienosta mahdollisuudesta. Kiitos Paulalle ja kasvattajalle siitä, että sain olla mukana ja kokea tämän ihmeellisen tapahtuman! Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa tämän mahdollisuuden vuoksi ja siksi, että tulen seuraamaan näiden pentujen elämää tiiviisti niiden ollessa sijaiskodissa. Tarkoitukseni on valokuvata pentujen elämää ja yhteiseloa yhdessä Paulan kanssa nekin viikot, kun kasvattaja opiskelee saksaa Berliinissä. Voin taata, että valokuvia tulee riittämään! Ja riittihän niitä, 14 viikon aikana otin yhteensä yli 11.400 valokuvaa. Vasemmalta oikealle Hartsa, Namu, Tindra ja Hilda.  Onnea teille, ihanat ja rakkaat! 

Avainsanat: syntymäpäivä eurooppalainen ääni yötä yhdistys väri voima voi viimeinen viikko viikonloppu vierailu vatsa vasen vara vanha valokuva vajaat vaihe vaatteet uskoa useasti ultra ulko tässä täti tyttö tytär tutustua tuntua tunti tunnelma tunne tuli tuleva tiivis tieto teen tavata tarkoitus tarjoilla tarina tapahtuma tapahtua tahtoa tahrto tahti syy syntyä synnytys synnyttää suunnitelma suomi sulo suihku stressitön soitto soittaa soitin sivu sinä silmä seuraava salaatti saksa saapua ruska ruokakauppa ruoka ravinto rauha rauhallinen rankka raita päättää päästä pää päivä pyöriä pyöri punainen pukkaa puhelin puheenjohtaja porras poika pitää pinkkitassu pikkujoulu pieni pesu pentu pentue paula parkki paras ovi ottaa osallistua onni onnellinen olohuone olo olin ohjata odotus odottava odottaa nälkä numero neljä naukula namu muutama muut muistaa mitä mitata minä minuutti mikko miettiä me maukas matka marraskuu makuuhuone mahdollisuus mahdollinen lähtö lyhyt luonne luento lokakuu leikki laukku laittaa kynä kuva kuvata kulunut kova koti kori kokonainen koko kokemus kokea kissa kg kello keittiö kaunis katsoa kassa jännittävä jännittää jälkeenkin isäntä ilta ikävä ihmeellinen ihme hän hymy huoli hoitaa historia hillary hilda hidas hetki harvey esitellä emo elämä elo ehdotus ehdolla creme byrokratia blogi bloggaaminen berliini asema arvata alku ajaa aito aika 2014