Tänään on 21.07.2018 16:37 ja nimipäiviään viettävät: Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna ja Jenny. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Onko maailma mennyt huonompaan vai parempaan suuntaan

Julkaistu: · Päivitetty:

Ei siitä varmaankaan voi mitään absoluuttista sanoa, että olisi mennyt aivan päin mäntyä. Jonkun Pentti Linkolan kaltaisen mielestä kaikki on mennyt päin p:ttä. Lajeja häviää, luonto yksipuolistuu. Hän haluaisi raivata liiat ihmiset pois. Onhan se totta. Kulttuuripessimismi, ajatus ihmisen faustisuudesta puhuttelee ainakin minua. Kaiken huonontumisen historia. Nyt kaiken yllä riippuvana Damokleen miekkana on ilmastonmuutos, sen peruuttamattomuus. Toisaalta on ollut muitakin miekkoja: ydinsodan uhka, otsonikato, hiljainen kevät, maailmanköyhyys, aids ja muut taudit, sodat - mitä kaikkea niitä onkaan. Ydinsodan uhka ei suinkaan ole väistynyt kuten Pohjois-Korean esimerkki kertoo, mutta monet uhista ovat kuitenkin hiljenneet. Nyt on muovisaasteiden levinneisyys maailman merillä ja ympäristössä, mutta siihenkin on mahdollisuus saada korjausta kuten vaikka suomalaisesta mikroselluloosta. Kaikissa näissä kuitenkin tiede on auttanut ainakin parsimaan joitakin aukkoja. Jotkut puhuvat vähittäisestä parantumisesta. Suoranaiset nälänhädät ja köyhyys ovat vähentyneet maailmanlaajuisesti, niin ainakin sanotaan. Toki jäljellä on suuria ongelmia, työttömyyttä, näköalattomuutta, rikollisuutta ja väkivaltaa sen kaikissa muodoissa. Itse kirjasin ylös maaperän hiilivarannon kasvattamisen viljelyn avulla yhtenä positiivisena mahdollisuutena. Kaikessa on myönteiset ja kielteiset puolensa. Keksitään uusia lääkkeitä, mutta lääkkeistä on myös haittoja. Antibiootit eivät pure, tulee lääkeriippuvuuksia ja väärinkäyttöä. Samalla tiede pyrkii keksimään uudenlaisia tapoja käydä sairauksien kimppuun. Oliko sivistys paremmalla mallilla ennen, emme tiedä. On ollut korkeaa kulttuuria, hienoa kirjallisuutta ennenkin. Internet on avannut mahdollisuuksia, mutta myös sulkenut niitä. Tiedon tulva on käynyt ylitsemme eikä meillä ole enää aikaa keskittyä ja syventyä. Lamaannumme sen kaiken ja ristipaineiden edessä - käännymme aivottoman viihteen puoleen. Sanomme ei kulttuurille ja syvällisyydelle. Tieto on jossakin bitteinä ja aina periaatteessa saatavilla, mutta ei se ole omassa päässä. Googlasin aiheesta ja löysin mm. tämän Ylen jutun , jossa puhutaan melankoliasta ja Faustista: Rooman keisariajalta periytyvän legendan Faust möi sielunsa paholaiselle maallisia etuja vastaan. Hän menestyi, mutta maksoi siitä kovan hinnan ja lankesi lopulta perikatoon. Lyhytnäköisten hyötyjen tavoittelu koitui Faustin kohtaloksi. Ehkä lainaan tuon kiehtovalta kuulostavan kirjan ja nautin hetken aikaa pessimismistä, jolle taatusti on myös katetta. Aivan samoin kuin on joskus nautinnollista lukea Linkolaa. Kristillisyys on myös niin tutun synkkä perisynteineen ja lapsellisine käsityksineen Jumalasta ja taivaasta. Tuolla jutussa mainitulla filosofi Sarsilalla on yhä blogeja, jotka taidan laittaa saman tagin alle. Tänä vuonna niihin ei ole tullut juttuja. Ehkä hän on sairastunut kaikkeen pessimismiinsä. En ehtinyt niitä lukemaan kuten en juuri muutakaan nykyään. En kuitenkaan ole kulttuuripessimisti, uskon tieteeseen ja edistykseen ja valistukseen lähes samalla tavalla kuin Esko Valtaoja, jota kohtaan on noussut hieman leikillinen ei-enää-eskoa (tms) liike. Valtakunta olisi täynnä hyviä asiantuntijoita, mutta aina otetaan Valtaoja. Tietysti on mahdollista, että maailma on kohta henkitoreissaan, liian pitkällä turmeluksessaan, jotta sieltä olisi paluuta. Olen kerännyt tagilla kaunis maailma aivan vastustamattoman kauniita ja taiteellisia näkymiä yläilmoista. Maisemat saattavat todellisuudessa olla saastuneita, mutta samalla ne ovat mitä kauneimpia taiteellisia näkymiä, joihin taide ei edes pysty. Saastuneet joet saattavat näyttää verisuonilta. Puut ovat pointillistisia maalauksia. Maisema on muuttunut marmoripinnaksi, joskus solunsisäiseksi maailmaksi. Ei tarvita kuin kunnon supertulivuoren purkaus vaikka Yellostonessa, meteoriitin isku oikeaan paikkaan, ydinsota tai ilmastonmuutos ja vedenpaisumus vuosikymmenien päässä - se oli siinä. Joka tapauksessa tulee uusi jääkausi, aurinko palaa loppuun jossakin hamassa tulevaisuudessa. Elämä siinä muodossa, mihin olemme tottuneet, on hiuskarvan varassa häviämisen edessä.

Avainsanat: ympäristö yle väkivalta voi viljely valtakunta uusi uhka tulva tieto tiede tauti tarvita tapa taide synkkä suomalainen sota sivistys sairaus saada rooma puu puoli puhua pentti palaa onko näyttää muut mitä malli maksaa maisema mahdollisuus maaperä maailmanlaajuinen maailma lääke luonto lukea liike legenda laji laittaa laina köyhyys käydä kulttuuri kristillisyys korea kirja kirjallisuus kevät keskittyä kerännyt keksiä kaunis jumala isku internet ilmastonmuutos ihminen hän historia filosofi etu esko esimerkki elämä blogi vata aurinko asiantuntija ajatus aihe aids


blogivirta.fi