Tänään on 17.07.2018 03:09 ja nimipäiviään viettävät: Ossi ja Ossian. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Rinnakkaisohjelma:

Nuku yö ulkona: Hiekkapakka

Julkaistu: · Päivitetty:

Kesä kului taas jonnekin, älkääkä kysykö minne. Joo joo, on ollut tarkoitus kirjoittaa jo ummet ja lammet bittiavaruuteen, mutta talon ulkopuolella sijaitseva maailma ja muut tekosyyt ovat pitäneet minut otteessaan - ja hyvä niin. Tänne paralleelitodellisuuteen voitaneen silti kirjoittaa seuraavaa: *** Kesäkuun alkupuolella kamraatti ja Kokovartalokommando Joonas vinkkasi, että viikonloppua teemalla "Nuku yö jossain muualla kuin nössössä makuuhuoneessasi" vietettäisiin jälleen 17.-18.6. Vastoin kolmivuorotyön lainalaisuuksia kyseinen viikonloppu sattui myös minulla täysin vapaaksi, joten pitihän harvinainen tilaisuus hyödyntää jollain tavalla! Lauantai 17.6. oli kaiken hyvän päälle valtakunnallinen Luonnon päivä , jolloin kaikenlaiset yli luonnolliset tempaukset kannattaa toteuttaa. Jos milloin. Primitiiviajatukseni eräänlaiseksi "utuiseksi tavoitepisteeksi" muodostuneelle Hiekkapakan sääasemasaarelle räpiköimisestä sai selkeää kannatusta Kommandolta. Eikä suotta, sillä onhan mokomalle pikselin kokoiselle maatilkulle yritetty taivaltaa porukalla jo ainakin kolme kertaa - onnistumatta. Ylivoimaiset olosuhteet tai liian hidas reagointi kelvollisiin jääkeleihin olivat aina vieneet voiton kotiin. Nyt oli kuitenkin tarjottimella kesäinen Saimaa, inkkarikanootti ja kiire ei-mihinkään eli "ei pitäis enää olla vaikeeta." Notta jokosta käis lutviutummaan? Joha tokkiisa Keulamoottori käynnistelee Lauantai-iltapäivällä starttaamme tuntemattomasta imatralaisesta pihasta lyhyelle siirtymämarssille Malonsalmeen. Jokin aika sitten talviuniltaan herätetty rupinen ruuheni ei ole (vieläkään) kelvannut pitkäkyntisille, mikä on reissun kannalta melko oleellista. Likaisista töistä keulapotkurin virka arvotaan Joonakselle. Minä kömmin takatuhdolle perämoottorin omituisuudessa. Kesän ekalla reissulla tasapainottelu ja kuormaaminen vaativat aina hieman muistelemista. Pian muistetaankin, että rinkat kannattaa suosiolla kaataa lattialle vaikka siellä hieman märkää olisikin. Kahteen pekkaan melominen on lisäksi jäänyt minulla melkoisesti vähemmistöön ja lantioliikkeiden vaiheistuksen olisi toimittava koko korporaation tasapainon eduksi. Pikku säätämisen jälkeen homma alkaa sujua ja maisema vaihtua. Aavoilla vesillä sääennuste on nautittavissa suoraan silmämunilla. Nyt se oli myös kuultavissa korvilla - ja oliko ennuste hyvä, se on toinen juttu Pidämme ensimmäisen breikin Lammassaaren edustalla siinä pienessä saaressa, johon ei ikinä ole asiaa ja jonka nimeä en muista. Väylämerkin juuressa tähyän kohti Hetonselkää ja siellä roikkuvia sadeharsoja. Minne ne ovat menossa? Päivän mittaan saamani yleisen tuntuman pohjalta veikkaan itää. Oman mausteensa tunnelmaan tuo myös selältä kantautuva kumahtelu. Aiemmin päivällä näköpiirissä on jo ollut ukkosta, ja sama villitys näemmä jatkuu! Henkilökohtaisesti en pistäisi lainkaan pahaksi, jos jouduttaisiin rantautumaan ja väistämään kuuroa jonnekin saarenpahaseen. Vesillä on ukkoseen kuitenkin suhtauduttava aivan erityisen vakavasti, joten lienee terveellisempää että pilven ja meidän kurssit eivät kohtaa. Ainakin, jos mielimme ehtiä Pakkaan vielä tänään. "MeneAmmattilainen Sankari Neljä Hopea" sekä pätkä aluksen perinteisempää koneistoa Joonas on varustautunut tälle reissulle uudenkarhealla teknologialla - äksön-kameralla. Miäs on alkanut itseopiskella valo- ja videokuvaamisen saloja. Tällaiset pikku kamerat kuulemma tykkäävät vauhdista ja vaarallisista tilanteista, eli mikäs olisikaan tylsem oivallisepaa dokumentoitavaa kuin kahden intiaanikkeen turvallinen räpiköinti Saimaalla? Aparaatti pääsee melan kyydissä milloin veteen, milloin ilmaan ja kaikki tietenkin tallentuu! Tämä on - uskokaa vain - melko uutta allekirjoittaneelle, jonka habitusta harvempi kamera ja mikrofoni rakastaa. Vaan odottakaas! Vedenpinta on laskenut sitten viime veneilyni, paljastaen pitkän ja kavalan hiekkasärkän Ylä-Lylyn kaakkoispäädystä. Tuntemattoman potkurin kappaleita ei onneksi löytynyt... Pidämme tauon Mietinsaaren eteläkärjessä, josta matka jatkuu Satamosaaren pohjoispuolelta kohti Ylä-Lylyä. Täyteen äänekkäitä kesälomalaisia lastattu vene puksuttaa edestämme kohti Satamon hiekkalaguunia. Luvassa lienee ankaraa biletystä navakan laitamyötäisen voimin, tyyrpuurista paapuuriin ja lopulta kölin ali. Ohitamme saaren turvallisesti kaljapullon kantaman ulkopuolelta. Etappi Satamosta Ylä-Lylylle on matkan pisin selän ylitys - noin kolme kilometriä, ajallisesti puolen tunnin luokkaa. En jaksa olla jälleen selittämättä sitä, kuinka vesillä etäisyydet ja niiden (ali)arviointi tekevät tepposensa valtaosapäiväiselle maakravulle. Eihän tässä ole ennen mennyt puoleen kilometriin näin kauaa? Niin, no. Kun... Aijaa. Aiemmin horisontissa roikkuneet sadepilvet ovat jo väistyneet kirjaimellisesti takavasemmalle, kaiketi kastelemaan joutsenolaisia. No niin, saavuttiin aluevesille! Auringon kehrä on jo kovin kultainen saapuessamme perille Pakkaan. Lounainen iltatuuli puhaltaa vielä siinä määrin, että rantautuminen onnistuu kunnolla vasta koilisrannan kivipoukamassa. Milloin ja millä laitteella viimeksi kävinkään täällä? Se taisi olla helmi-maaliskuun taitetta, sinä yhtenä ja ainoana iltana, jolloin olisi ollut passeli keli pyöräillä vaikka koko Suur-Saimaa päästä päähän ja ympärikin kaiken varalta... Tyydyin silloin käymään Päihänniemessä, mikä toki jo sinälläänkin käy reviirin laajennuksesta. Mutta nälkä jäi. Aikamme haahuiltuamme alamme kaivella iltapalaa esiin rensseleiden ja sässynöiden uumenista. Tavallisen rehdit reissueväät hupenevat käsikynkkää auringonsäteiden kanssa. Jälkiruoaksi jaetaan vesimeloni! Puolikkaan melonin ahtaminen kitusiin yhtä soittoa ei ole mahdoton tehtävä, mutta siivujen huvetessa tahtikin putoaa... Onneksi pikku sikailu on sallittu näin ei-missään-olosuhteissa. Iltaa juhlistavien mallasvalmisteiden nauttimisesta ei ole raportoitavaa koska niitä ei nautita . PÖÖ! Araknofobisille tiedoksi, Hiekkapakka on myös satojen - ellei tuhansien - pulleiden hämähäkkien koti. Näitä pikku veitikoita oli todellakin joka oksassa! Kuva saattaa sisältää Kokovartalokommandoja Majoitteeksi on tällekin reissulle valikoitunut jo moneen otteeseen hyväksi havaittu C-laavu, eli taiteen säännöille sentteriä esitellen risukkoon äherretty tarppikangas. Nyt on todellakin luotettava risuihin, sillä se on kaikki mitä saaripahasella on tarjota! Saamme töskittyä soraan jokseekin kelvolliset tasanteet höyhensaarimatkoja varten. Yön hämärtyessä rauha laskeutuu Saimaalle. Vain tuuli ja vesi jatkavat valvomistaan. Mañana, eli syssymmäl Konenäöllä varustettu cordura-koala Sunnuntaiaamu valkenee harmaissa ja yllättäen myös kivuliaissa merkeissä. Ohimossa polttelee. Kohta polttaa myös niskassa - mitääs tämon? Räväytän silmät auki ja tarkastelen tilannetta. Hämähäkkien lisäksi luotoa asuttavat näemmä myös keltiäiset! Ja nyt ne asuttavat myös makuupussia. Tässähän onkin jo huilattu kylliksi? Aamupäivän sää on rahtusen tuulisempi kuin eilen, mikä usein tietää iltapäivälle vieläkin reippaampaa puhuria. Sateen kanssa on ihan kiikun kaakun. Aamupalan ja leirin purun myötä vaaka kallistuu lopulta märemmälle puolelle ja toiveille kuivasta matkaamisesta sopii sanoa hyvästit. Rapukekkerit ovat päättyneet Kuljeskelemme aikamme luodolla sopivaa tuulirakoa toivoen. Tilanne selällä näyttää ajoittain tuskalliselta, välillä taas korkeintaan siedettävältä. Vaahtopäitä joutuisimme kuitenkin kohtaamaan ajoittain, joten on parempi lähteä nyt ajoissa kuin viivytellen. Ja viimemainitusta puheenollen; on jo puolipäivä! Kahdella ukolla ja varusteilla kuormattuna inkkarikanootti ui tunnetusti syvemmissä vesissä kuin omilla räpiköinneilläni. Sivumyötäiset allot eivät kuitenkaan jaksa nousta laitojen yli ja keulamiehestä on toden totta hyötyä, niin kurssin kuin mielenterveydenkin ylläpitämisessä. Tasapainoa tarvitaan ja hartiaa juilii, mutta taittuupa toki matkakin. Paluumatkan suoraviivaisuus senkun vaan vahvistuu, kun sade liittyy seuraamme toden teolla. Taival taittuu lopulta parilla-kolmella pikku stopilla sen kummempia kaunistelematta. Käy niin kuin on usein käydäkseen; märimmästä väännöstä ei tulekaan enää valokuvia ihmeteltäväksi! Jo veti harmaaksi Keulan kolahtaessa kotirantaan ei into ole enää varsinasesti ylimmillään, joskin tunnelma on kyllä kohdallaan. Innostumme vielä käyttämään videokameran loput virrat erinäisiin otoksiin ja eksperimentteihin. Jää nähtäväksi, tuleeko reissusta joskus liikkuvaa kuvaa internet-ihmisten katsottavaksi - vai jäävätkö otokset omia albumeita rikastuttamaan. Jo nyt on selvää, että retki tullaan vielä muistamaan pimeinä talvi-iltoina, glögilasin äärellä. Ilman terästyksiä.

Avainsanat: saimaa retket retkeily overnighter melonta lappeenranta kesä imatra hiekkapakka yrittää vähemmistö virka viikonloppua viikonloppu vesi vene veikata varustaa vara valtakunnallinen valokuva valo vaaka ulkopuolella tässä tänne tälläiset tuuli turvallinen tuntematon tunnelma toteuttaa tilanne tilaisuus tietää tiedoksi teko tehtävä teema tavallisen tasapaino tarkoitus talvi taide sääennuste sää suosio sujua soitto sisältää sinä sijaitsee selkä sade sankari saari retki reissu rauha rakastaa päästä päähän päivä puhaltaa porukka polttaa pilvi pitää passeli onni omilla olosuhde näyttää nälkä näemmä nukkuminen niska neljä märkä muut muualla mitä minä matka maisema mahdoton maaliskuu maailma lähteä luonnollinen luokka leiri lauantai laite kyyti kuvata kuva kurssi kultainen koti koko koala kirjoittaa kirjaimellisesti kilometri kesäkuu kesäinen keli kappale kamera kaataa jää jälkiruoka juttu joonas jatkaa internet ilta ilma ihminen hyödyntää horisontti homma hidas henkilökohtainen helmi harvinainen etappi ennuste eka ehtiä edusta arvonta alus ali aika aamupäivä aamupala


blogivirta.fi