Tänään on 15.11.2018 18:26 ja nimipäiviään viettävät: Janina, Janika, Janita, Janette, Jannika ja Jeanette. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Plöki/Notatki z podziemia:

Venäläismielisen äärioikeiston kehityksestä - Om den rysksinnade extremhögerns utveckling i Finland

Julkaistu: · Päivitetty:

ESIKATSELU - FÖRHANDSVISNING Tämä kirjoitus ei ole vielä valmis, eikä sitä myöskään ole käännetty ruotsiksi. Koska en ehdi joululomallani työstää enkä kääntää sitä, voitte tässä lukea sitä niin pitkälle kuin ehdin ennen joulua kirjoittaa. Den här drapan är varken avslutad eller översatt till svenska. Men under jultiden hinner jag knappast arbeta på den, så ni får ta del av vad jag hittills hunnit med (tyvärr bara på finska). Veli-Pekka Kortelainen, aikoinaan perussuomalainen poliitikko, julistaa tässä Venäjän asian omakseen ja haluaa Venäjän miehittävän Suomen "väliaikaisesti". (Myös Viron, Latvian ja Liettuan neuvostomiehitys oli "väliaikainen"). Sittemmin Kortelainen, joka käyttää mielellään kirjailijanimeä "Turjalainen", on kadonnut tutkaltani - hän ei taida enää olla aktiivinen persuissa eikä smurffeissa. Viimeksi kun kuulin hänestä, minulle jäi mielikuva, että hän oli imeytymässä venäläismielisen valemedian piireihin. Veli-Pekka Kortelainen, en före detta sannfinsk politiker, förklarar här att Rysslands sak är hans och uttrycker önskan att Ryssland "provisoriskt" ockuperar Finland. (Lika "provisoriskt" som Sovjet på sin tid ockuperade Estland, Lettland och Litauen, antar jag.) Sedan dess har Kortelainen, eller "Turjalainen" som han gärna kallar sig själv, försvunnit från min radarskärm - han verkar varken vara aktiv i sannfinnarna eller i smurfpartiet. Senast när jag hörde talas om honom fick jag intrycket att han höll på att bli en medlem av gänget kring de ryskstyrda lögnmedierna på webben. Vartiopaikalla-blogin Marko Enqvist toivoi minulta perusteellisesti paneutuvaa blogikirjoitusta äärioikeiston, erityisesti väkivaltaisen äärioikeiston venäläisyhteyksien kehityksestä, koska arveli minun olevan häntä itseään paremmin perillä asiasta. Valitettavasti ainoa syy, miksi siitä touhusta mitään tiedän, on se, että äärioikeisto aikoinaan teki itseään minulle tykö ja haki huomiotani melkein kuin olisi minuun eroottisluonteisesti ihastunut. Oikeastaan äärioikeisto ei kiinnostaisi minua ollenkaan, ellei se olisi itse paneutunut niin syvällisesti kiusaamiseeni.  Minullekin tietysti kävi selväksi vain vähitellen, miten sidoksissa äärioikeisto oli Venäjään, ja pohjimmiltaan siinä oli alun perin kyse ainoastaan selkäytimen vaistosta. Ensimmäinen, vielä hyvin tulkinnanvarainen merkki oli se, että Suomalaisuuden liitto vuonna 1985 aloitti ruotsin kielen opetuksen vastaisen kampanjansa. Siihen asti nationalistinen äärioikeisto oli ollut yksiselitteisesti venäläisvastaista ja antikommunistista eikä ollut halunnut pilata välejä länsinaapuriin.  Suomessa oli minun nuoruudessani ihmisiä, joiden neuvostopelko oli sitä luokkaa, että heillä oli koko ajan autotallissa valmiina Haaparantaan asti riittävä bensiinivarasto. Piti nimittäin olla varautunut siihen, että neuvostojoukot tulevat. Ruotsin vihaaminen ei oikein sopinut tähän kuvioon, koska Ruotsi oli länsimaa ja turvapaikka.  Ruotsin kielen pakollisuudesta tunnetusti päätti eduskunnassa Suomen Maaseudun Puolue, persujen edeltäjä, ja sillä oli kantaansa hyvin pragmaattiset syyt: ruotsi oli todennäköisen siirtotyömaan kieli (vielä 1970-luvulla siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin oli massiivista, ja siirtolaiset olivat nimenomaan työväenluokkaa tai maaseudun liikaväestöä).  Luultavasti puolueessa varauduttiin myös ounasteltuun Neuvostoliiton hyökkäykseen ja pakolaisuuteen Ruotsissa (ne tuntemani Haaparanta-turistit olivat vennamolaisia), vaikka tästä ei tietenkään yya-propagandan aikana sopinut puhua julkisesti. Virallisen liturgian mukaanhan Neuvostoliitto oli ystävä, joka ei uhannut meitä sodalla. Ruotsalaisvastaisen äärioikeiston nousu oli siis merkki neuvostoliittolaisen ja sittemmin venäläisen tiedustelu- ja propagandatoiminnan vaikutuksesta suomalaiseen äärioikeistoon. Silloin ennen vanhaan sekä minä että moni muukin olimme niin naiiveja, että kuvittelimme Neuvostoliiton olevan jotenkin aatteellisesti johdonmukainen ja kommunistinen ulkopolitiikassaan ja esimerkiksi tuettavia ryhmiä valitessaan. Siksi emme osanneet tunnistaa itänaapurin vaikutusta tämän kehitystendenssin takana. Todellisuudessa jo Neuvostoliitto (siis ei vain nyky-Venäjä) oli kyynisen valmis avustamaan aivan fasistisiksi laskettavia tahoja, jos sillä sai tehtyä jäynää USA:lle, Natolle tai vaikka Isolle-Britannialle: tiettävästi Neuvostoliitto antoi esimerkiksi Argentiinan sotilasdiktatuurille tiedustelutietoa brittilaivaston liikkeistä vuoden 1982 Falklandin sodan aikana. Toisin sanoen mikään absoluuttinen periaate ei estänyt Neuvostoliittoakaan tukemasta fasistissävytteistä nationalismia, jos se katsoi tarpeensa niin vaativan. Ruotsalaisvastainen nationalismi oli ja on tietysti myös seuraus siitä systemaattisesta historianäkemyksen muokkaamisesta, jota Kekkosen Suomessa harjoitettiin Neuvostoliiton ja Venäjän maineen parantamiseksi. Yya-Suomen suuri historiallinen kertomus oli se, että Suomi oli ollut Ruotsin vallan aikana jotenkin erityisen sorrettu tai että suomen kieltä oli Ruotsin vallan aikana yritetty tukahduttaa. Sitä vastoin Venäjä esitettiin reiluna isäntänä, joka muka oli nostanut Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. En nyt vaivaudu hirveän tarkkaan toistamaan kaikkia niitä argumentteja, joita olen esittänyt tätä näkemystä vastaan. Totean vain, että on naurettavaa esittää Ruotsin lait hirmuisina sortolakeina, jos Venäjän tsaarin yli-inhimilliseksi reiluudeksi samalla julistetaan se, että hän jätti nämä lait voimaan vallattuaan Suomen; ja että kieli ei ole sorretussa asemassa, jos sillä istutaan käräjiä ja sille käännetään valtakunnan lait. Suomen kielen ja suomalaisten asema oli Ruotsin vallan aikana määrättömän paljon parempi kuin esimerkiksi iirin kielen ja irlantilaisten oli brittivallan aikana. Suomalaisuuden liitto oli siihen aikaan ennen muuta konservatiivinen ukkokerho, jonka parhaat ajat olivat takanapäin.  Kuten sellaiset johtoportaan nimet kuin Heikinheimo (Heikel) ja Pihkala (Gummerus) osoittavat, Suomalaisuuden liitto oli siihen aikaan vanhojen fennomaanisten (ja ruotsinkielisen nimensä suomentaneiden) kulttuurisukujen hallitsema järjestö. Alun perin liitto muistutti vastaavanlaisia kulttuuriorganisaatioita itäeurooppalaisissa, slaavilaisissa maissa, joissa niistä käytettiin usein eteläslaavilaisen alueen ulkopuolellakin serbokroatialaista sanaa matica : serbien Matica Srpska, kroaattien Matica Hrvatska, sloveenien Slovenska Matica, slovakkien Matica Slovenská, sorbien Maćica Serbska/Maśica Serbska, puolalaisten Macierz Polska.  Liitolla oli aikoinaan ollut merkittäväkin rooli suomalaisen kulttuurin edistäjänä, mutta sitä mukaa kun suomenkieliselle kirjallisuudelle ja kulttuurille muodostuivat omat instituutiot, liitto menetti merkityksensä. Ei ollut enää tarpeen ajaa minkään "suomalaisuuden" asiaa, kun suomalaiset olivat vapaita elämään juuri niin suomalaisesti kuin halusivat. Suomalaisen taide- ja kulttuurielämän vasemmistolaistuminen oli myös vieroittanut liiton korkeakulttuurista ylipäätään. Toisin sanoen liitto haki itselleen olemassaolon oikeutta ja löysi sen hurrivihan lietsonnasta. Ainakin osa noista itäeurooppalaisista "matitsoista" on tiettävästi seurannut samantyyppistä kehitysrataa antiliberaaliuteen. Nyt kun hurrivihaa on kylvetty jo yli kolme vuosikymmentä ja se on juurtunut Suomeen yhtä syvälle kuin juutalaisviha Venäjälle, on vaikea uskoa, miten vieraalta silloiselle poliittiselle todellisuudelle kieliriidan elvyttäminen tuntui vuonna 1985. Jos jokin poliittinen tai kulttuurinen kuppikunta olisi vakavissaan ja ilman provosointitarkoitusta (siihen aikaan ei vielä puhuttu trollaamisesta) ryhtynyt vaatimaan Suomeen absoluuttista kuningasvaltaa, aatelisia etuoikeuksia ja orjuuden laillistamista, se olisi tuntunut presiis yhtä anakronistiselta. Hurrivihan uusi nousu ei ollut osa Suomen silloisia poliittisia kehitystendenssejä. Hurriviha ei kulkenut samaa rataa kuin muu maa, vaan tuli sivusta. Tämän takia sitä on perusteltua pitää seurauksena ulkopuolisesta sekaantumisesta Suomen politiikkaan. Samalla se on esimerkki siitä, miten marginaaliset ajatukset on mahdollista valtavirtaistaa. Yksi periaatteellisista syistäni vastustaa "pakkoruotsi"-vihaa oli alusta lähtien se, että jos sille annetaan periksi, sallitaan katurahvaan peukaloida koulujen opetussuunnitelmia vaikka millaisilla ideologisilla perusteilla. Tässä olin oikeassa: nyt Suomeen on ilmaantunut esimerkiksi evoluutioteorian opettamista vastustavia painostusryhmiä, juuri sellaisia, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat mielestämme höpsön Amerikan hullutuksia ja jollaisia emme kuvitelleetkaan näkevämme suomalaisessa politiikassa. Evoluutionvastaisuus on tietysti osa laajempaa tieteen ja asiantuntemuksen vastaista aaltoa, ja kuten hyvin tiedämme, myös Venäjän tiedustelupalveluilla on osansa tämän tsunamin nostamisessa. Venäjän asiaa ajavat äärioikeistolaiset tai ihan vain äärisekopäiset nettilehdet ja valemediat levittävät usein myös tieteenvastaisuutta tai höpölääkintää - tästähän ovat toimineet esimerkkeinä sekä Ilja Janitskinin MV-lehti että Kärkkäisen tavarataloketjun Magneettimedia. Suomalaisuuden liitto pystyi silloin aikoinaan pysymään aika hyvin ruotsin kielen vastaisena yhden asian liikkeenä. Kansan keskuudessa tietysti ruotsinvastaisuus liittyi muihin rasistisiin ennakkoluuloihin ja vihantunteisiin, mutta liitto onnistui säilyttämään ainakin omassa keskuudessaan poliittisen kurin niin, että esimerkiksi selkeää ihonvärirasismia tai russofobiaa ei yleensä sekoittunut fennomaniaan - poikkeuksena kansakunnan provokaattorina narrin vapautta nauttinut Seppo Heikinheimo, trolli ennen kuin trolleista edes puhuttiin. Suomen Sisusta, josta tuli sittemmin suomalaisen äärioikeiston kokoava voima, puhuttiin aikoinaan Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestönä, joka sai liitosta potkut liiallisen oikeistoradikaalisuuden vuoksi. Nykyään tiedot Sisun ja Suomalaisuuden liiton yhteyksistä ovat painuneet historian hämäriin (tämä nuorisojärjestöjuttukin saattaa olla pelkkä nettihuhu), mutta Sisu on sittemmin soluttanut Suomalaisuuden liiton ja tehnyt siitä oman bulvaaninsa. Viime aikoina on näkynyt myös merkkejä siitä, että Suomalaisuuden liitto olisi alkanut luoda itselleen paikallisosastoja. Erään sellaisen perustavasta kokouksesta olen nähnyt kuvankin - jäsenistö oli selvästi sitä samaa rähjä- ja rähinäjengiä, jota näkee muidenkin rasististen öyhöporukoiden riveissä. Kuvan täydentää se, että tämä porukka puhuu alaosastoistaan ilmeisesti sanalla chapter  - siis englantilaisella lainalla, joka on yleistynyt suomen kielessä vasta kansainvälisten prätkäjengien levittyä tänne. Suomalaisuutta, vai? Ensimmäiset yksiselitteiset merkit äärioikeiston kääntymisestä venäläismyönteiseen, putinistiseen suuntaan olivat näkyvissä oman muistini mukaan vuonna 2002. Tällöin minulle heitettiin eräässä netin "pakkoruotsi"-riidassa sellainen väite, että Venäjä ei ollut koskaan hyökännyt Suomeen . Venäläiseen nationalismiin kuului tuohon aikaan oleellisesti sellainen ajatus, että Neuvostoliitto ei ollut ollut Venäjä, vaan pahan lännestä tulleen kommunismiaatteen myrkyttämä valtio, josta Venäjällä, venäläisellä kulttuurilla ja venäläisillä ei ole minkäänlaista vastuuta ja jossa venäläisiä muka vainottiin kaikkein julmimmin. Nykyisin tilanne on hieman toinen, koska Putin käyttää venäläisnationalismin eri aineksia hyväkseen joustavasti, eklektisesti ja postmodernistisesti. Siteeratakseni itseäni: jos Putin on missään mielessä valtioviisas, hänen valtioviisautensa on juuri kykyä hyödyntää neuvostonostalgiaa, tsaarihaikailua ja ortodoksiuskonnollista konservatiivisuutta joustavasti sen mukaan, mikä kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopii. Suomalaisiin näkökantoihin taas on perinteisesti kuulunut Neuvostoliiton näkeminen eräänlaisena Venäjänä, ja myös Ruotsin-vallan aikaisen Suomen näkeminen yhtenä Suomen muotona. Perinteisen suomalaisen isänmaallisuuden kannalta Venäjä hyökkäsi Suomeen aina silloin kun Venäjä hyökkäsi Ruotsiin, jonka itäinen maakunta Suomi oli; toisaalta perinteisen suomalaisen isänmaallisuuden kannalta Venäjä hyökkäsi Suomeen silloin kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Kun nationalistisena oikeistolaisena esiintyvä suomalainen esitti väitteen, että "Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Suomeen", tämä sisälsi kaksi oletusta: sen, että Ruotsin vallan aikana Suomea ei ollut missään mielekkäässä mielessä olemassa eikä "Suomeen" siis voinut hyökätä, ja sen, että Neuvostoliitto ei ollut Venäjä.  Näistä oletuksista ensimmäinen on lähtöisin yya-ajan liturgiasta: vasta Venäjä hyvää hyvyyttään nosti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Jälkimmäinen tulee suoraan venäläisiltä nationalisteilta, kuten edellä olen jo todennut. Kyseisen keskustelijan heitto viittasi siis mielestäni siihen, että ruotsinkielenvastaiset nettipropagandistit olivat ideologisesti erillään perinteisen isänmaallisuuden edustajista. Erityisesti ajatus, että Neuvostoliitto olisi oleellisesti eri asia kuin Venäjä, haiskahti pitkän matkan päähän venäläisnationalistisen historiantulkinnan vaikutukselta. Sen jälkeen venäläisvaikutteiset ajatuskulut alkoivat vähän kerrassaan yleistyä äärioikeiston keskuudessa. Ne tietysti liittyivät läheisesti ruotsin kielen vastaisuuteen, mutta kuten tämän kirjoituksen alussa siteeraamastani Kortelaisen puheenvuorosta ilmenee, niitä motivoitiin myös EU-vastaisuudella. Tyypillinen väite on se, että EU muka jotenkin uhkaisi suomen kieltä tai suomalaista kulttuuria. Tosiasiassa tietenkin EU:n käännöspalvelut varmistavat, että kaikkien jäsenmaiden kielillä on mahdollista kääntyä unionin byrokratian puoleen. Kyse on siis jäsenmaiden kansalaisten kielellisistä oikeuksista. Suomen kielellä on erittäin vahva asema EU:ssa, ja jo vuosituhannen vaihteesta saakka esimerkiksi täällä Turussa on vilissyt opiskelijoita Espanjasta saakka oppimassa ja puhumassa suomen kieltä sekä tutustumalla suomalaiseen kulttuuriin.  Tästä seuraa, että Euroopan Unionissa on jo nyt paljon muiden maiden kansalaisia, jotka osaavat suomea, tuntevat Suomen kulttuuria ja joille Suomen kohtalo esimerkiksi Venäjän kynsissä ei ole yhdentekevä. Tämä on mielestäni vain hyvä asia isänmaan turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Muuten nämä EU:n vihaajat ja kiroajat myös haukkuvat niitä käännöspalveluja osaksi "EU-byrokratiaa". Toisin sanoen he julistautuvat suomen kielen puolustajiksi ja pitävät samalla pilkkanaan juuri sellaisia järjestelmiä, joiden tarkoitus on taata heille itselleen oikeudet käyttää suomea viranomaisissa. Tämä on tietysti taas yksi esimerkki siitä, miten tyhjänpäiväistä valhetta ja läpinäkyvää propagandaa "suomalaisuus"-mussuttajien kulttuuripatrioottiset puheet ovat. Äärioikeistolaisten "nationalistien" kulttuuri-isänmaallinen julistus suomen kielen puolesta on täysin läpinäkyvää ja päälleliimattua roskaa. Heidän suhteensa "suomalaisuuteen" on presiis yhtä pinnallinen kuin tyypillisen islamistiterroristin islamiin. Asiantuntijataholla on jo aika vakiintunut käsitys, että tyypillinen kiihkofundikseksi ja terroristiksi kääntyvä musliminuori on pelkkä viinaa latkiva ja liimaa haisteleva pikkurikollinen kääntymykseensä asti, että hän käy moskeijassa lähinnä haistattelemassa imaamille ja että hän opettelee islaminsa pelkästään radikaaliryhmien nettisivuilta sekä yhtä himmeiltä kavereiltaan. Vastaavalla tavalla, kuten tiedämme, "maahanmuuttokriitikot" ovat suomalaisesta kulttuurista ja sen perinteistä pimeän tietämättömiä, mutta yrittävät silti esiintyä suomalaisuuden asiantuntijoina. Maahanmuuttokriittiset kansanedustajatkin ovat tyypillisesti sivistymättömiä entisiä räminärokkareita, jotka eivät osaa kirjoittaa äidinkieltään norminmukaisesti eivätkä tyylikkäästi, ja alakulttuurin rivijäsenet ovat vielä surkeampia. Venäjällähän suomensukuisiin kieliin, kuten muihinkin vähemmistökieliin, kohdistuu suoranaista vainoa. Suomalaisuuden liitto jaksoi mainita asiasta nettisivuillaan joskus vuosia sitten, mutta tuskin enää. Viimeisin aiheeseen liittyvä uutinen oli, että komin kieltä ei enää opeteta Komin tasavallan venäjänkielisille lapsille. Kuten niin monet kansalliset autonomiayksiköt Venäjällä, myös Komin tasavalta on nykyään venäläisenemmistöinen, eli tässä on hupaisan selvä analogia ns. pakkoruotsiin. Aikookohan Suomalaisuuden liitto kampanjoida nyt "Pakkokomi takaisin Komin venäläisille" -iskulauseen alla? Tuskinpa. Ns. "kansallismielisten" aate on todellisuudessa aina isomman, raakamaisemman ja vahvemman puolelle asettumista. Itse asiassa huomattava osa nykyisestä rasistisesta kansallismielisyydestä Suomessa on saanut innoituksensa nimenomaan brittiläiseltä äärioikeistolta, jonka rasismia inspiroi ennen kaikkea kaipuu menetettyihin suurvalta-aikoihin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Suomessa oli muutaman vuoden ajan aktiivisena Finnish Defense League -niminen järjestö, joka oli nimeään myöten brittiläisen natsiporukan kopio. Brittiläinen äärioikeisto harjoittaa myös tietoista lähetystoimintaa pienissä eurooppalaisissa maissa, esimerkiksi yllyttämällä niiden euroskeptisiä ja fasismiin taipuvaisia piirejä. Tästähän tapasin itse elävän esimerkin iirinkielisyystoiminnassa, erään Davidin (hän käytti useita eri sukunimiä, enkä tiedä mikä niistä oli oikea). Hänellä oli jotain yhteyksiä ja sukusiteitä Suomeen, eikä hän mielipiteiltään ja puheiltaan erityisemmin poikennut täkäläisistä äärioikeistolaisista. Pidän aika ilmeisenä, että hän oli pitänyt heihin yhteyksiä. Hän oli osallistunut Right Now! -nimisen, brittikonservatiivipuolueen oikean laidan ja ulkoparlamentaarisen fasistioikeiston välimaastoon sijoittuneen lehden toimittamiseen. David oli ilmeisesti liittynyt iirinkielisyyspiireihin vakuuttuneena siitä, että sieltä löytyisi nationalistisesti asennoituvaa väkeä värvättäväksi hänen rotusotaansa (hän teki kirjoituksissaan aika selväksi, että jonkinlainen taistelu valkoihoisen eurooppalaisuuden puolesta afrikkalaisia ja muslimeja vastaan oli hänen tavoitteensa). Hän oli kuitenkin niin britti-imperialistinen näkemyksiltään, että halveksi irlantilaisten omaa nationalismia eikä esimerkiksi hyväksynyt Irlannin tasavallan itsenäisyyttä (!).  David paneutui kyllä opettelemaan iiriä, mutta ainoastaan pastori Peadar Ua Laoghairen (ensimmäisen nykyiirinkielisen kirjailijan) iiriä vanhalla oikeinkirjoituksella, eikä hän hyväksynyt uudissanoja eikä esimerkiksi iirin kielen käyttöä nykyaikaisten luonnontieteiden opettamiseen. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta se on kuin joku ulkomaalainen tulisi selittämään, että suomen kieli on mennyt rappiolle Aleksis Kiven jälkeen, että suomea tulee painaa vain fraktuuralla ja että suomen kielellä ei saa kirjoittaa luonnontieteistä, koska tieteelliset termit pilaavat jalojen villien kielen. Tämä oli tietysti yritys (hyvin säälittävä yritys) siirtää brittiläistä kulttuurikonservatismia iirinkielisen Irlannin kovin erilaisiin oloihin. Mutta kannattaa huomata, että David oikeasti näki jonkinlaista vaivaa soluttautuakseen kohderyhmänsä riveihin. Iiri ei ole helppo kieli, mutta David opetteli sitä lähetyssaarnaajan innolla. Ei hän tietenkään sitä koskaan yhtä hyvin oppinut kuin minä, mutta huolimatta ideologisesta ketunhännästä kainalossa hän pääsi lempikirjailijansa murteesta kohtuullisen hyvin jyvälle. En usko hetkeäkään, että David olisi ollut ainoa kaltaisensa brittiläisen äärioikeiston matkasaarnaaja. Sekin kysymys on syytä esittää, onko täällä Suomessa ollut samanlaisia agentteja muitakin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa muuan pohjoisirlantilainen protestanttiterroristijohtaja löytyi Suomesta, yhden version mukaan lomailemasta, toisen taas välttelemästä protestanttiterroristien sisäisiä verisiksi kärjistyneitä erimielisyyksiä. IRA:n pojatkaan eivät ole pyhäkoululaisia, mutta Pohjois-Irlannin protestanttiset terroristit ovat yksiselitteisesti sekä osa yleisbrittiläistä äärioikeistoa että alamaailmaa. Sietäisi kysyä, missä määrin terroristijohtaja tapaili täällä ollessaan täkäläisiä aateveljiä. Pidän mahdollisena, että brittiäärioikeiston vaikutus on välillisesti ollut myös muovaamassa suomalaisen äärioikeiston mieliä suosiollisemmiksi Venäjän asialle. Sekä brittiläisen että venäläisen nationalismin ytimessä on imperiuminsa menettäneen siirtomaavaltiaan katkeruus siitä, että sen on alistuttava samalle tasolle aikoinaan sortamiensa kanssa. Brittiäärioikeistolaisen mielestä maailman huutavin vääryys on se, että kaikenlaiset suomalaiset sun muut eskimot ovat samanarvoisia EU-kansalaisia kuin hän itse, aivan kuten venäläiset nationalistit sanovat Baltiasta, että "kaikki intiaaniheimot ne sitten haluavatkin oman valtion". Suomi on itse aika pieni valtio, ja Suomen edut ovat pienen valtion etuja. Siksi Suomen ei kannata samaistua suuriin valtioihin, joiden historia ja perspektiivi on toinen. Tässä muuten on taas yksi syy, miksi se ruotsin kielen vastaisuus on niin vahingoksi Suomelle. Sitä mukaa kun ruotsin osaaminen on murentunut, suomalaiset ovat yhä enemmän alkaneet samaistua suurvaltojen etuun, eivät omaansa; eivätkä he ole peilailleet tilannettaan toisiin pohjoismaihin, vaan angloamerikkalaisiin suurvaltoihin.  Englanninkielisessä maailmassa näkökulmat ovat voittopuolisesti suurvallan (USA) tai Venäjän kaltaisen entisen suurvallan (Iso-Britannia) näkökulmia, ja englanninkielisiä viestimiä seuraava suomalainen päätyy halveksumaan pieniä maita ja niiden kieliä. Johdonmukainen lopputulos on juuri tuo yllä mainitsemani, eli suomalaiset pitävät pilkkanaan oman kielensä statuksen parantamiseksi kehitettyjä järjestelmiä, koska "kaikki kuitenkin osaavat englantia" - siis ne samat suomalaiset, joiden mielestä ruotsinopettaja on hirveä sortaja. Tähän asenteeseen liittyy tietysti englannin kielen ja englanninkielisten maiden ihannointi ja maailman näkeminen niiden näkökulmasta. Mutta sen jälkeen kun Yhdysvalloista ja länsimaailmasta yleensäkin tuli äärioikeistolle vihatun monikulttuurisuuden edustaja, suurvaltaan samaistuminen ja suurvaltaihannointi oli helppo siirtää Venäjään, josta useimmilla suomalaisilla on hyvin hämärä käsitys - tyhjään tauluun on sitten helppo piirrellä omia kuvia. Lisäksi Venäjällä osataan tehdä propagandaa englanniksi. Se riittää itänaapurin suomalaisille ihailijoille. Venäjää arvostetaan äärioikeistopiireissä "terveen" rasistisena maana, jossa valtiokoneisto ja oikeuslaitos suvaitsevat maahanmuuttajien ja homojen murhaajia. Tämä tunnettu julmuus saa suomalaisen äärioikeiston myös kuvittelemaan, että itänaapurin maahanmuuttopolitiikka olisi heidän mielensä mukainen, eli julma ja rajoittava. Itse asiassa Venäjän rajat ovat esimerkiksi islamilaisvoittoisten entisten neuvostotasavaltojen suuntaan niin auki, että maahan tullaan kuin hollitupaan, ja laittomia maahanmuuttajia on suhteessa väkilukuun jota kuinkin yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Mitä todennäköisimmin Venäjällä on sama dilemma kuin rapakon takanakin, eli maan talous (sen verran kuin Venäjällä nyt taloudellista toimeliaisuutta on) ei pyörisi ilman laittomia maahanmuuttajia. Tietenkin maassa on aika rutosti sellaista porukkaa, joka on kaiken järjen mukaan riittävän hyvin kotoutunut ansaitakseen kansalaisuuden (puhuu esimerkiksi virheetöntä venäjää), mutta jolla lapsineen on yhä laittoman maahanmuuttajan status. Tällainen maahanmuuttopolitiikka ei ole edes julmaa eikä sadistista, vaan se on huonoa, osaamatonta ja rempallaan. Rajat ovat auki varmaankin siksi, että niin Venäjällä kuin naapurissakin on paljon sellaista väkeä, joka ei yksinkertaisesti usko entisten osatasavaltojen oikeasti olevan erillisiä valtioita ja joka katsoo Neuvostoliiton yhä jossain muodossa olevan olemassa. Toisin sanoen tässä vaikuttaa taustalla nationalististyyppinen kaipuu "vanhoihin hyviin" neuvostoimperialismin aikoihin. Toki se on nähty, että Venäjä osaa käyttää omia laittomia maahanmuuttajiaan aseena. Jos länsi ei pokkuroi Kremlille, Venäjä panee pystyyn valtavat ratsiat ja ajaa suuret joukot siihen asti vastahakoisesti suvaitsemiaan maahanmuuttajia liikkeelle - tunkee koko porukan väkisin länteen. Samanaikaisesti tietenkin Venäjää tahdottomien raajojen lailla tottelevat "maahanmuuttokriitikot" sun muut maanpetturit julistavat kohdemaissa kuinka maahan nyt on tulossa terroristeja ja raiskaajia. On vaikea sanoa, missä määrin äärioikeiston venäläismielistymisen takana on Venäjän suora soluttautuminen sen riveihin. Venäjä houkuttaa äärioikeistoa ennen kaikkea ihmisihanteen kautta. Äärioikeisto on tunnetusti rasistista ja raakaa roskaväkeä, joka ihannoi mitä tahansa kovapintaista diktatuuria siksi että se on kovapintainen diktatuuri - rasistisen äärioikeiston piiristä löytyy jopa avoimia Stalinin ja Pol Potin ihailijoita, kuten se kaksikko, johon viittaan tässä vihityille ymmärrettävillä liikanimillä "Robespierre" ja "Kamputsea-Kaitsu". Taustalla on toki ainakin jossain määrin sadistinen seksuaalinen viehtymys. Jussi Halla-ahon kannattajissaan synnyttämä kritiikitön, naiivi ja lasittunutsilmäinen fanatismi on selvästi seksuaalista luonteeltaan. Mässäilemällä blogissaan rasistisella sadismilla hän on antanut kannattajalle ikään kuin luvan nauttia omasta sadismistaan. He ovat hänen lumoissaan kuin he olisivat seksuaalisesti ahdasmielisissä oloissa kasvaneita teinipoikia, joille namusetä jakelee pornoa. Ennen kuin Homma-foorumista oli tullut äärioikeiston kokoontumispaikka, samaa virkaa toimittivat "Kansallismieliset keskustelusivut". Näillä julisti aatettaan muuan suomea täysin ymmärrettävästi, mutta hieman virheellisesti käyttänyt venäläinen maahanmuuttaja, joka esiintyi vain nimikirjaimilleen. Ne täsmäsivät Jussi Halla-ahon vaalitukijalistassa näkyneeseen venäläisnimiseen henkilöön. Tämä venäläisniminen mies profiloitui jopa sen foorumin raaimpana ja karkeimpana väkivaltahaaveilla mässäilijänä. Luonnollisesti hänen rasisminsa suuntaa säätivät hänen erityiset asenteensa nimenomaan venäläisenä, eli hän kohdisti kaikkein julmimmat uhkauksensa tšetšeeneihin. Mutta juuri brutaaliutensa vuoksi hän oli foorumin suosituin ja rakastetuin kirjoittaja, joka sai osakseen vain myötäilyä ja kamuilua sen muilta jäseniltä - siitäkin huolimatta, että tämä oli vielä sitä aikaa, kun venäläisvastaisuudella oli merkittävä rooli äärioikeistolaisuudessa. Äärioikeisto suuntaa sympatiansa ihmisihanteensa mukaan, ja äärioikeiston ihmisihanne on silmittömän raaka, väkivaltainen mies. Kuten tiedämme, Venäjä on silmittömän raaka ja väkivaltainen maa, joka tuottaa runsaasti silmittömän raakoja ja väkivaltaisia miehiä.  1980-luvulla Neuvostoliitto kävi järjettömän raa'an, siviilien hengistä piittaamattoman sodan Afganistanissa. 1990-luvulla Venäjä aloitti ensimmäisen Tšetšenian sodan. Viime aikoina taas Venäjä on kunnostautunut raakuuksilla Ukrainan suunnalla, kuten kaikki uutisia seuranneet tietävät. Näissä sodissa Venäjä on säännöllisesti pitänyt sotalakeja ja ihmisoikeuksia irvokkaasti pilkkanaan ja tullut siinä sivussa luoneeksi joukon raakuuksiin paatuneita, traumatisoituneita sotaveteraaneja, jotka eivät enää kykene muuhun kuin väkivallantekoihin. Tiedämme, että "suuri isänmaallinen sota" kuuluu oleellisesti Venäjän kansannationalismiin - siis nimenomaan sellaiseen intellektualisoimattomaan ja kansanomaiseen, aitoon kansallistuntoon. Tähän liittyy sellainen ajattelutapa, että aivan kaikki Venäjän käymät sodat ovat puolustussotia pahaa fasismia vastaan. "Fasisti" on tietysti jo kauan sitten lakannut merkitsemästä venäjän kielessä muuta kuin "ulkomaalainen". Toisin sanoen sotaa sinänsä ihannoidaan Venäjällä. Se sota, jota ihannoidaan, on raaka ja säännöstelemätön sota. Sodan säännöt, Geneven sopimus ym. ovat pelkkää jumalattoman (ettei peräti fasistisen, heh) lännen sekaantumista Venäjän puolustukseen eli maailman tärkeimpään asiaan. Silloin kun venäläinen eversti Juri Budanov vuosituhannen vaihteen tienoilla raiskasi ja murhasi Elza Kungajevan, nuoren tšetšeeninaisen, hänestä tuli suoranainen kansansankari, jonka puolesta suuret joukot osoittivat mieltä. Muistan että suomalaisilla radiotoimittajilla oli tuolloin vaikeuksia tulkita tapausta niin, että se ei saisi tavallista venäläistä näyttäytymään pahana ja viheliäisenä raiskaajan ja murhaajan ihannoijana. Taisi olla niin, että he väittivät hurraavien massojen pitävän Budanovia syntipukkina jollekin kenraalien munaukselle.  Todellisuudessa kyse oli tietenkin ennen muuta siitä, että Budanov oli venäläinen sotilas, joka oli raiskannut ja tappanut tšetšeenin, eli etnisiin venäläisiin kuulumattoman henkilön, jonka edustaman kansan ymmärrettiin eksistentiaalisesti uhkaavan Venäjää ja etnisiä venäläisiä pelkällä olemassaolollaan. Tämä oli tietysti sankarityö niiden kansanjoukkojen mielestä, jotka jo silloin oli aivopesty tarinoilla suuresta isänmaallisesta sodasta. Heidän mielestään oli epäreilua, että urhea sotilas joutui oikeuteen sankarityöstään. Kuten tiedämme, tällainen sodan ja väkivallan itsetarkoituksellinen ihannointi ei ole vierasta meidänkään äärioikeistollemme. Osittain se tietysti on reaktiota laitavasemmiston sodanvastaisuusliturgiaan, joka on pahimmillaan laimentamatonta neuvostoliittolais-venäläistä propagandaa ja rehellisimmilläänkin pitkälti kulttuurista lainaa Natsi-Saksan kaltaisista maista, joilla oli sodassaan selvästi enemmän hävettävää kuin meillä. Vastareaktio menee kuitenkin liian pitkälle siinä kohdassa, kun se, mitä puolustettiin, osoittautuu vähemmän tärkeäksi kuin itse sota. Jo vuosikymmenen ajan Hommafoorumin hörhöt ovat kiihottaneet toisiaan vihaamaan nimenomaan länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ja luonnollinen seuraus siitä on ollut, että he ovat myös kyseenalaistaneet esimerkiksi talvisodan mielekkyyden. Hiljattainen kampanja sotaveteraanijärjestöä vastaan oli aivan looginen seuraus siitä perinteiselle isänmaallisuudelle vastakkaisesta ajattelusta, joka on kypsynyt äärioikeistopiireissä jo ainakin vuosikymmenen ajan. Hommalla eräskin kirjoittaja julisti jo vuonna 2009, että talvisotaa ei olisi kuulunut käydä, koska jos ei olisi käyty, nyt oltaisiin "vapaita". "Vapaus" tarkoitti samaan keskusteluun osallistuneiden ja hänen mielipiteensä pitkälti jakaneiden mielestä sitä, että Suomi olisi (näillä sanoilla) "Latvian kaltainen persereikä" ja että täällä olisivat asiat paremmin, jos Suomelle olisi käynyt kuten Baltian maille.

Avainsanat: äärioikeisto ytimessä ystävä yritys yrittää yhdysvallat usa väkivaltainen väkivalta vuosikymmenen vuosi voima viro virka virallinen viina viha venäläinen venäjä veli vastustaa vara vapaus vapaa vanha valtio valtakunta valmis vaiva vaikutus vaikuttaa vaikea vaihde vahva vad uutinen uusi uskoa usko unioni ulkomaalainen ukraina tässä tänne tyypillinen tyylikäs turvapaikka turvallisuus turku turisti tuottaa tuntua tulkita tuli tsunami tsaari tilanne tiede tieteellinen tieto tid terroristi tasavalta tarkoitus tarkoittaa tapaus talvisota talous taloudellinen taistelu taide säännöt syy svenska suurvalta suuri suosittu suora suomi suomessa suomelle suomalainen suomalaisuus status stalin sovjet sotilas sota sopia sopimus sivu siviili sisältää sisustus sisu sin seuraus seuraava seppo seksuaalista seksuaalinen sedan sannfinnarna saksa sak rysslands ryssland ruotsi roska rooli riittävä rata rasismi rapakko raaka päähän pystyä putin puolue puhua puhe propaganda potku potti porukka porno politiikka poliittinen poliitikko pitää pimeä pihkala pieni perusteellinen perussuomalainen persu perinteinen periaate pekka pastori painaa paha osallistua osaava osaaminen orjuus opiskelija opetus onko olin oikeus oikeuslaitos näkökulma nuori nousu nimi neuvostoliitto nettisivu netti nauttia natsi nato nationalismi narri mv muutama muut muu muslimi murha muka mitä minä mies mieli merkki merkittävä men marko maa maista mainita maine maaseutu maakunta maahanmuuttaja länsi länsimaa luonnollinen luokka luoda lukea lopputulos liitto liima liettua lehti league latvia lapsi laki laina kääntää vanhemmat käyttää käydä käsitys kysyä kysymys kynsi kyky kuva kulttuuri kulkea kopio konservatiivi koko kohtalo kohdassa kirjoitus kirjoittaja kirjoittaa kieli keskustelu kertomus kenraali kekkonen kehitys katkera kansallinen kansalaisuus kansalainen kansakunta kansainvälinen kampanja kaipuu kainalo kadonnut jäsenmaa jäsen järjestö järki jussi julmuus julma julkinen julisti julistaa joulu joukko jonkinlainen jolla janitskin itsenäisyys isänmaa islami irlanti ira instituutio inspiroida ihmisoikeus ihastua häntä hän hämärä hyökätä hyödyntää huomata homo homma historia historiallinen henkilö helppo harjoittaa hallitsema haaparanta foorumi finnish finland fasistinen fasismi eversti eurooppa eu etu esittää esimerkki esiintyä erilaisiin etninen englanninkielinen englanti englanniksi edustaja eduskunta diktatuuri demokratia david byrokratia brittiläinen britti blogi blogikirjoitus bli baltia asema amerikka alusta alku aleksis aktiivinen ajatus ajaa ainoa aines aika aihe aho afganistan aate aalto 2009


blogivirta.fi