Tänään on 21.01.2018 11:03 ja nimipäiviään viettävät: Aune, Oona, Netta, Auni, Agnes ja Agneta. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kemppinen: Korkokanta

Julkaistu: · Päivitetty:

Eräässä historiablogissa näytettiin, miten ennen käveltiin päkiä edellä hissuttaen. Tunnen tyylin. Pohjoisessa kaikki paikalliset kävelevät juuri noin. Saadun vihjeen turvin olin juuri tutustunut australialaisen John Cadoganin videoblogiin. ”Jos haluat laatikollisen paskaa tuplahintaan Mazdaan tai Kiaan verrattuna, osta sitten Mersu…” Hän on autokauppias ja selostaa yksityiskohtaiseseti myös miten ja missä autokauppias jytkäyttää. Varsin hyödyllinen on katsaus eri tyyppisiin vaihdelaatikkoihin kuvauksin, miten sellainen rikotaan ja paljonko korjaaminen maksaa. Ennen jopa kuorma-autoilijat odottivat ruuhkajonossa vuoroaan kytkin pohjassa. Niillä vaihdelaatikoilla oli herrassa, saiko ykkösen nopeasti päälle. Tapa jatkui. Ei tee hyvää kytkinlevylle eikä laakereille. Kengän korko keksittiin jalustimen keksimisen jälkeen. Vuosi oli noin 750 jKr. Antiikki ei tuntenut jalustimia Euroopassa, ei Intiassa eikä Aasiassa. Paimentolaiskansa avaarit oli kehittänyt sen. He olivat harjoitelleet, miten jalustimilla seisten ammutaan vihollinen täydestä laukasta. Kuvista päätellen keskiajalla käytettiin kengissä ja saappaissa korkoa, mutta harvoin ja vähän. Olen itse nähnyt tukkilaisen paikkaamassa lapikkaitaan uiton aikaan. Päätalo – kuka muu – esittää yksityiskohtaiset ohjeet maininnoin, ettei muilla kuin sileäpohjaisilla jalkineilla pysy tukilla eikä juokse sumalla. Se oli pieni riesa, että kengät olivat viikosta toiseen märät. Saamelaisten säpäkkäät ja nutukkaat olivat tasapohjaisia ja samoin muun kansan kotikengät, joita nimitettiin esimerkiksi tallukkaiksi. Tiedän jopa paikan, jonka nimi on Istunmäki. Kenkunakengät kannettiin kädessä, mutta siinä kohdassa ne pantiin jalkaan. Olin tyhmyyksissäni kuvitellut, että kysymyksessä on pelkkä nuukuus. Nyt käsitän, että olivatpa nahka- ja nauhakengät paikallisen suutarin tekemät tai kaupasta ostetut, niillä oli paha kävellä, etenkin sellaisen, joka oli oppinut aivan eri tekniikan ja lisäksi liikkui osan vuotta paljasjaloin. Teollinen sensaatio oli huopatossu, eikä siinäkään ollut korkoa. Monoissa oli, nahkalapuista koottu tai myöhemmin kuminen. Herää kysymys maatalouspiikkareista. Minulla oli itsellänikin kuiteräsaappaat. Terät Nokian ja varret nahkaa, käytännössä suutarin yhteen liittämät. Joku oli saanut Nokialla (oikeastaan Suomen Gummitehdas silloin) neronleimauksen. Kalossi oli menekkituote. Eiväthän kengät pidä vettä. Pörssiklubin ja Kämpin eteisissä oli kalossilokerot, ja joka mies oli antanut lyödä messinkiset nimikirjaimensa kalossien sisäsivuun, että ne löytäisi, vaikka sattuisi olemaan vehnänvihne silmässä… 96 Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Nyt korot ovat taas kadonneet. Lenkkareissa ei ole, eikä liioin erilaisissa työ- ja ulkoilujalkineissa. Kantapään korotus on hoidettu sisäpohjaa muotoilemalla. Tietyissä palloilulajeissa, esimerkiksi jalkapallossa, käytetään kondomityyppisiä jalkineita, jotka imevät ihoon kiinni ja joissa on vähin mahdollinen määrä varusteita. Kemppinen Blog

Avainsanat: kulttuurihistoria vuosi viikko vihollinen varsi työ tyyli tutustua tekniikka tee tapa suomi saamelainen rikkoa päätalo pohjoinen pieni paska huopatossu hoitaa fi eurooppa esittää esimerkki erilainen blog antiikki aasia koota kohdassa keskiaika kengät kävellä käsi kysymys kenkä kemppinen katsaus kantapää kadota kuva kuorma korko john intia iho hän nimi paikallinen paha korjata nahk nahka muu mies maksaa mahdollinen lyödä käyttää kävely osta olin ohje nokia