Tänään on 26.04.2018 21:58 ja nimipäiviään viettävät: Terttu, Teresa, Teresia ja Terese. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Viherjuuria: Arrgghh! Saksalainen liikennekulttuuri

Julkaistu: · Päivitetty:

Kotimatkalla lentokoneessa vieressäni istui työmatkalainen, joka oli kovin kiinnostunut elämästä Saksassa. Valitin, miten suomalaiselle Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa on vallan liikaa väkeä ja populaa, sillä suomalainen tarvitsisi joskus tilaa hengittää. Matkaseuralainen tuumasi, että siellä kuitenkin osataan toimia liikenteessä ja ollaan totuttu siihen, että teillä on muitakin liikkujia, joten hommat sujuvat. Tähän minä, että älä pyydä minua aloittamaan teemasta saksalainen liikennekulttuuri. Olen rauhallinen ihminen, mutta jos joskus hermostun ja näen punaista, se tapahtuu yleensä kadulla eli liikenteen seassa. Eikä se johdu siitä, ettenkö kestäisi muiden liikennevirheitä, vaan siitä, etten kestä saksalaisten tapaa kommunikoida liikenteessä. Hämmennyn ja nolostun edelleen joka kerta, kun pyöräilevä aviomies kehtaa käsimerkkien avulla näyttää autoilijoille näiden pöllöilyn. Ei tehä tästä nyt numeroo, ajattelee suomalainen, vaikka onkin juuri meinannut jäädä suojatiellä auton kiilaamaksi. Myönnetään, Saksassa on totuttu muihin autoilijoihin ja ruuhkiin ja siksi ympäröivä liikenne osataan ottaa aika hyvin huomioon. Kävelijänä en Suomessa aina uskalla hypähtää suojatielle, vaikka tiedän, että autojen pitäisi pysähtyä. Saksassa ne pysähtyvät varmemmin, paitsi joulun alla, kun meinasin saman päivän aikana jäädä kaksi kertaa suojatiellä auton alle. Katumaastureita molemmat, kuinkas muuten. Saksalaisen korrektiuden ja kohteliaisuuden keskellä liikenteestä on kuitenkin muodostunut paikka, jossa saa näyttää tunteita. Siellä on oikeutettua huutaa tuntemattomille ihmisille päin naamaa, riidellä, haastaa riitaa tai vähintään näyttää keskaria. Tämä johtuu siitä, että saksalaisen liikennekäyttäytymisen kulmakivet ovat: 1. Minä olen aina oikeassa. 2. Jos minä en olisikaan oikeassa, sinä olet joka tapauksessa väärässä. 3. Ja koska sinä olet väärässä, minun oikeuteni on kertoa se sinulle. Norjalainen ystäväni kertoi hiljattain, että yhdeksän vuotta Kölnissä on alkanut vaikuttaa. Ennen hän ei olisi ottanut liikenteen seassa kontaktia, mutta nykyään hän kyllä osoittaa autoille, jos nämä törppöilevät eivätkä pysähdy kävelijän edessä. Ei hän nyt sentään sormimerkkejä näytä, mutta  jo käsien levittely sisältää kuulemma enemmän tunteita kuin keskivertonorjalainen haluaa kadulla esitellä. Sain vähän aikaa sitten elämäni pahimmat haukut ja aivan tässä kotikulmilla. Pyöräilin yksisuuntaista katua kohti keskustaa. Risteyksissä kannattaa olla varovainen, sillä oikealta tulevilla on etuajo-oikeus. Yhtäkkiä takaani kuuluu tööttäilyä. Kestää tovin, ennen kuin tajuan, että se on tarkoitettu minulle. Siinä vaiheessa naisautoilija on jo veivannut ikkunan auki ja karjuu kirosanojen kera, miksi en voi ryhmittyä pyöräni kanssa niin, että hän pääsisi ohi. Kadulla kulkevat kääntyvät katsomaan, koska tilanne on niin kummallinen. Vastaan, että kukaan ei ikinä yritä mennä tässä kohtaa ohi, koska tilaa ei ole ja edessä odottaa sitä paitsi punainen valo. Autoilija rauhoittuu mutta kiilaa liikennevaloissa niin lähelle, että olisin varmasti kaatunut, jos en olisi seissyt pyörän kanssa. Tärisen vielä puoli tuntia tilanteen jälkeen mutta lohduttaudun sillä, että ehkä naisella oli todella huono päivä ja yksi pyöräilijä heitti kupin lopulta nurin. Mutta silti..! Toki on niin, että kun liikennettä on paljon, pienetkin virheet näkyvät ja tuntuvat. Kölnin keskustan alueella ajaminen on todella stressaavaa, mutta ei kenenkään päivä varmaankaan siitä parane, että räyhää viattomille ohikulkijoille, varsinkaan omista virheistään.  Alan jo pikku hiljaa tottua saksalaiseen liikennekulttuuriin, mutta edelleen ärsyttää, jos joudun liikenteessä kontaktiin jonkun kanssa. Nykyään näytän sentään, että tiedän oikeuteni ja osaan vastata, mutta keskariin tai huutamiseen on vielä pitkä matka. Yritän muistuttaa itselleni, että olen kohtelias ulkosuomalainen, jonka kommunikaatioon saksalainen aggressiivisuus ei kuulu. Ehkä sitten olen täysin kölniläistynyt, kun löydän itseni huutamasta ventovieraille. Nauttivatkohan ne siitä?

Avainsanat: tapa suomessa suomalainen sisältää saksalaisuudet saksa köln sinä saksalainen rauhallinen päivä pyörä puoli punainen paikka ottaa kulttuurierot ystävä yrittää yritä voi virhe vastata varovainen valo vaikuttaa vaihe tässä tunti tunne tilanne tarvita liikenne lentokone käsi kulkea kotimatka keskusta kertoa katua katu joulu ikkuna osoittaa osavaltio oikeus odottaa näyttää norjalainen nainen minä matka ihminen hän huutaa huono hengittää heittää haastaa esitellä elämä aviomies auto ajaa aika