Tänään on 23.01.2018 02:09 ja nimipäiviään viettävät: Enni, Eine, Eini, Ingegerd ja Ingela. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Muna vai Kana: Katkerot

Julkaistu: · Päivitetty:

Kuluneella viikolla on saanut taas kosketuksen jonnekin syvälle. Sydänsurujen maailmaan. Toisaalta niin tuttuun ja aina yhtä kauheaan, mitä haluaisi viimeiseen saakka paeta. Hylkäys ja häpeä. Masennus ja päämäärättömyys. Oven sulkeutuminen ja itsesääli. Katkeruus. Miksi minulle AINA käy näin? –kysymykset ja tunteet. Joskus aikaisemmin olen tällaisessa tilanteessa romahtanut aivan kokonaan. Eli paljon on Jumala tehnyt tässä vuosien varrella – vahvistanut ja hoitanut. Jotakin uutta nämä kivut kuitenkin taas pintaan nostavat. Tällä kertaa eniten tuon katkeruuden, joka näyttää kohdistuvan Jumalaan – niin kamalaa kuin se onkin. Joku mies sattui valitsemaan omasta vapaasta tahdostaan seurustelukumppanikseen jonkun muun kuin minut ja tästä syystä Jumala saa nyt kuulla kunniansa. Aivan kuin Jumala olisi jotenkin paha ja kiero eikä välittäisi minun parhaastani ollenkaan. Ensin antaa minun ymmärtää ja toivoa toista ja sitten hähhähhää, etpäs saanutkaan. Katkeruudella on yleensä syvät juuret eikä katkeruuteni tällä viikolla alkanut, vaan tapahtunut asia nosti esiin sen mikä on piilossa ollut. Että sittenkin epäilen Jumalan hyvyyttä. Toisaalta on uskoa Jumalan hyvyyteen, mutta jossain kätköissä kipeät asiat kuitenkin jylläävät ja ovat aiheuttaneet epäuskoa. Olen 40 ja olen tullut hylätyksi matkan varrella monta kertaa. Kokemukseni on, että ne ihmiset kenen kanssa eniten olisin halunnut olla ja kenen seurasta olen eniten nauttinut, eivät ole halunneet kanssani juurikaan aikaa viettää. Kaikilla on ollut minun seuraani tärkeämpää tekemistä tai tärkeämpiä ihmisiä. Vaikka Jumala on antanut ihania todellisen läsnäolonkin hetkiä joiden myös tärkeiden ihmisten kanssa, joista olen hyvin kiitollinen (Esim. kiitos mökkiläisille J ), tuo kokemus minulle tärkeimpien ihmisten hylkäämisestä näyttäytyy näköjään edelleenkin aika vahvana. Ja kaiken lisäksi se näyttää nyt sitten olevan Jumalan vika. Ja kuitenkin ovia sulkemalla Jumala on voinut varjella minua esimerkiksi ihmisiltä, joilla oma työ on lähimmäistä tärkeämpää tms. Oma arvomaailmani on varmaankin tehnyt suurimmat tepposet. Ensin ihannoin aikaansaavia ihmisiä ja sitten hupsheijaa kääntöpuolella onkin se, ettei heillä olekaan aikaa läsnäoloon ja tekeminen on tärkeämpää. No, toki se haave yleensä olikin, että olisi jotain juttuja voinut tehdä yhdessä, mutta niin pitkälle ei sitten koskaan päästy, kun heillä ei ollut sitä halua tutustua ja olla. Tämän tekstin tarkoitus oli siis tuoda julki tämä katkeruus. Josta todella haluaisin vapaaksi ja tiedän että se on syntiä. Olen itse paha ja kiero enkä pysty kipujeni keskellä ajattelemaan, että Jumala on täydellisen hyvä ja rakastava. Vaikka Hän sitä kuitenkin on ja Jeesuksen persoonassa sen parhaiten saa nähdä. Jos olisin kirjoittanut tämän tekstin pari päivää sitten, olisin päässyt varmaankin paljon syvemmälle katkeruuden syövereihin. Eilen oli kuitenkin jotain niin kivoja juttuja, etten pysty enää katkeruutta niin suuresti kuvailemaan. Olin kuuntelemassa erään henkilön luentoa ja hänen tapansa luennoida hyvin haastavasta aiheesta oli niin viisas, läsnäoleva, armollinen ja sopivasti hauskakin, ettei voinut kuin arvostaa suuresti. Vaihdon hänen kanssaan muutaman sanan luennon jälkeen, ja siinäkin tilanteessa oli hänessä niin paljon Jeesuksen kaltaisuutta, että se oli vaan niin hienoa. No, hän on nyt oli tämmöinen maankuulu kristitty luennoitsija, jolla ei ole aikaa enempää yksittäisen seminaariosallistujan kanssa olla, ja sitten jo vaihdetaan maisemaa. Mutta jäin siitä sen verran iloiseksi, että mielessä on muutakin kuin masennus. Eli näin ollaankin sitten päästy aloittamaan vuosi myös ihan syväraapaisulla suurimpiin kipuihin ja häpeään. Eli ihan mielenkiintoisesti etten sanoisi, eikä tämä ole katkera kommentti, vaan on tässä nyt onneksi jo saanut sitäkin paljon oppia että kipujen kautta syntyy uutta ja voi päästä eteenpäinkin. ” Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu .” (Hepr. 12:15)

Avainsanat: ymmärtää vuosi voi viisas viettää valita uskoa tässä työ tutustua tuoda tunne toivoa teksti tekeminen tarkoitus synti suuri seura rakastaa päästä piilo pari paha ovi oppia onni olin näyttää nähdä muutama mitä mies masennus maisema luento luennoitsija kuulla kristitty kommentti kokemus kipu kiitollinen katkera kasvaa jää juuret jumala jolla jeesus ihminen ihana häpeä hän huoli hoitaa henkilö haave esimerkki arvostaa antaa aika aihe