Tänään on 21.02.2018 07:03 ja nimipäiviään viettävät: Keijo, Alf ja Alva. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Cava 2.0: Sairastumisen pelko

Julkaistu: · Päivitetty:

Jo vuosikausia olen pelännyt. Pelännyt ihan hirmuisesti, että sairastun johonkin vakavaan sairauteen. Oletan aina pahinta, kun jokin uusi oire ilmenee. Meidän suku on ollut harmillisen sairas ja kaikenlaista löytyy. Lähimpänä näistä kaikista on ollut syöpä. Äitini sairastui suhteellisen nuorena rintasyöpään, ollessani teini-ikäinen. Siitä tämä kaikki pelko on saanut alkunsa. Muistan kuin eilisen, kun minulle selvisi, että äidilläni on todettu syöpä. Kuulin, kun äitini puhui toisessa huoneessa puhelimessa ja itki. Tämä ei ollut ehkä se paras tapa saada asia tietoonsa. Tällaiset asiat jäävät mieleen hyvin selkeästi, kuin se olisi tapahtunut ihan vasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pelkään. Kun rintojani alkoi vihloa muutama vuosi sitten, olin varma että kyseessä on rintasyöpä. Onneksi sain lähetteen ultraan, sillä lähisuvussa on ollut rintasyöpää. Ultran tulos oli puhdas, ei poikkeumia. Kun napani alapuolella, alavatsassa tuntui sormenpään kokoinen pahkura, kävin ultrassa. Tulos oli puhdas, ei poikkeumaa. Aina, jos ihossani tapahtuu muutos, mieleeni tulee heti ihosyöpä. Kun loppukesästä lääkäri alkoi tutkia vuosia kestänyttä yskää, mieleeni tuli kaikki vakavat keuhkosairaudet. Oletan aina pahinta. Tottakai tiedostan järjellä, että suurella todennäköisyydellä oireet johtuvat jostain luonnollisesta asiasta, eivätkä ole mitään vakavaa. Mutta kun tätä omaa ajatusmaailmaa ei voi muuttaa niin helposti, vaikka kovasti haluaisinkin elää pelkovapaata elämää. Olen kärsinyt tästä vuosia ja tuntuu, että homma ei helpota vuosien saatossa. Juuri nyt elän jälleen pelossa. Pari viikkoa sitten vasemman käteni sisäpinta alkoi kihelmöidä ja särkeä kainalon läheltä, imusolmukkeiden alueelta. Säteily jatkui ja ulottui ranteeseen asti. Sormet puutuivat. Vasen leukapieli oli jäykkä ja kaulaan sattui. Olin jo varma, että saan pian sydäninfarktin. Noh, todennäköisesti sydämestä ei ole kyse, sillä olen edelleen tolpillani - tosin kivut ja oudot tuntemukset eivät ole loppuneet. Miksi aina pitää olla jotain? Juuri kun sain mielenrauhan yskästäni keuhkokuvien ollessa puhtaat, alkaa toinen mystinen oire. Se millisekunnin hetki, kun herää aamulla, on aivan ihana. Kunnes saan silmäni auki ja muistan taas - minussa on jokin vialla. Käsi tuntuu oudolta ja omituinen tunne on levinnyt jo toiseenkin käteen ja kaulalle. Sydämestä ottaa, kun muistan, että taas pitää pelätä. Tällä kertaa olen pakottanut itseni ajattelemaan, että kyseessä olisi lihas- tai hermopinne, joka aiheuttaa säteilyn kädessä ja sähköiskumaiset tunteet, paineen tunteen kaulalla ja leuassa. En voi aina mennä lääkärille, kun jotain outoa tapahtuu kropassani. Mutta mitä jos tällä kertaa se onkin vakavaa, ja se ehtii levitä tai pahentua, jos en mene ajoissa lääkäriin? Tällaisen ajatuksen kanssa saan taistella ja ahdistua päivittäin. Nämä oireet alkoivat vuorokausi hieronnassa käymisen jälkeen. Tuolloin molemmat käteni olivat huonossa asennossa ja hierontapeti painoi juuri noihin käsivarsien sisäpintoihin. Ajattelen, että se on aiheuttanut jumin / pienen vaurion kudoksiini ja kun varon käsiäni, jännitän sen vuoksi sellaisia lihaksia joita ei normaalisti tule jännitettyä, ja tästä johtuisi mm. kaulan jännitystila ja paine. Mutta voiko tämä kestää jo pian kolmatta viikkoa? Mitä jos alkamisajankohta oli vain sattumaa? Samaan aikaan kun mietin, että voisihan siellä lääkärissä käydä jotta saisi mielenrauhan, en luota siihen, että saisin sieltä apua. Lääkäri kuitenkin kehottaa vain seurailemaan vielä ja jumppaamaan - noh sitä tässä olen tehnytkin. En jotenkin enää luota ollenkaan lääkäreihin, en usko että pääsisin esim. tutkimuksiin jos pyytäisin. Ja mitä tässä alkaisi edes tutkimaan? Käsiä, kaulaa, leukaa vai päätä? Niinpä, joskus mietin olenko täysin luulosairas, mutta voisiko todella pelko tehdä fyysisen kivun useampaan kohtaan saman aikaisesti? Kaiken kukkuraksi voin todella helposti pahoin, jos mietin esimerkiksi hermoston toimintaa, imusolmukkeita tai muuta ällöä ihmis-anatomiaa. Sen vuoksi kun mietin liikaa oireitani, alan voimaan pahoin, heikottaa ja rintaa ahdistaa. Silmissä sumenee ja päähän tulee outoja kipupiikkejä. Voi että kun olisi loputtomasti rahaa, kävisin yksityisellä kunnon tutkimuksissa jotta saisin olla taas hetken ilman pelkoa, kunnes seuraava oire esiintyy. Muuten tänne kuuluu pelkkää hyvää, mutta rehellisesti sanottuna olen aika rikki tämän pelon ja ahdistuksen takia. Pahinta on se, että kukaan ei oikein osaa tukea asiassa, enkä myöskään halua vaikuttaa valittajalta yhtään enempää, kuin olen jo. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että mene lääkäriin, mutta kuten sanottu, en luota että saisin siellä sellaista tutkimusta tai hoitoa, mitä toivoisin. Ehkä sellaista ei edes ole. Enkä jaksaisi taas ravata verikokeissa yms labroissa, juuri kun talvella sain edellisen ravaamisen päätökseen sen pitkittyneen yskän takia. Nimim. Sairas, "sairas" vai terve?

Avainsanat: terveys ajatuksia äiti yksityinen vuosi vuorokausi voima voi vasen varma vanhempi vakava vaikuttaa uusi usko tässä tänne tälläiset tutkimus tutkia tuntua tunne tulos tuli tukea toivoa toiminta todettu toukokuu teini tapa talvi taistella säteily syöpä sydän suku sormi silmä seuraava sairaus sairas saada rinta raha päästä päähän puhdas pitää pieni pelätä pelko pari paras paine outo ottaa onni omituinen olin olettaa oire nuorena mystinen muuttaa muutos muutama mitä lääkäri loputon lihas käydä käsi kärsiä kolmas kipu kaula jaksaa ikä ihana huone homma hoito hetki helppo fyysinen esimerkki elämä apua alue alkaisi ajatus aika aiheuttaa ahdistus ahdistua ahdistaa