Tänään on 25.02.2018 19:54 ja nimipäiviään viettävät: Tuija, Tuire ja Jessica. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kiinalainen juttu: Buddhia ja bisnestä (torstai 23.7.)

Julkaistu: · Päivitetty:

Tänään valkenee tämän Kiinan matkamme viimeinen etukäteen suunniteltu ohjelmallinen päivä. Eilen oli tähänastisen oleskelumme ainoa sateinen ja sakean sumuinen sää. Loputtomat pilvenpiirtäjät pyyhkiytyivat rivi toisensa jälkeen loungen ikkunan panoraamasta. Aamu lupaa sään suhteen hyvää. Pakkaamme silti mukaan sateenvarjot ja sadetakit. Ennusteen mukaan saatamme joutua ukkoskuuroon. Nyt on aamu iltaa viisaampi. Käy kuten uumoilin. Puhelimme soi tasan kello 8, aivan kuin oli sovittu. Meitä odotetaan hotellin aulassa. Matkamme noin 160 kilometrin päähän Dazu nimiselle buddhapatsaiden turistikohteelle on alkamassa. Hotellin puolesta ainoa englantia puhuva henkilö tulee selittämään, että opastus on siis vain kiinan kielellä. Bingo! Eilen retken ja  opastuksen meille myynyt nuori nainen lymyää miehen selän takana. Hotelli on syvästi pahoillaan meitä kohdanneesta takaiskusta. Hiukan harmittaa. Omatoimimatka tarjoaa yllätyksiä, johin tulee asennoitua seikkailumielellä. Tarvitaan taas kerran asennetta: Tuli tarvitsee ilmaa, ihminen avointa mieltä. Vastaanoton miesvirkailija hakee meille Chongqingin pienen opaskirjan, samanlaisen, jonka onnistuimme jo saaman omaksemme hotellin loungesta saapumispäivänä. Ainakaan hotellissamme ei tunnu olevan muita englanninkielistä tietoa janoavia asukkaita. Kiitämme. Mies alkaa piirtää karttaa, minne meidät mahdollisesti palautetaan retken päätteeksi. Kaiken aikaa hän on sitä mieltä, että kohtaapa meitä retkellämme mikä pulma hyvänsä, soitamme hänelle hotelliin. Hän korostaa ottavansa henkilökohtaisen vastuun retkemme suhteen. Mies kirjoittaa puhelinnumeronsa ja sitten jo mennään bussiin. Saamme viimeiset vapaat paikat. Ajelemme puolisen tuntia ja sitten koko seurue komennetaan ulos bussista. Vaihdamme varsinaiseen retkibussiin. Se täyttyy matkatoimiston pääkonttorin edustalla nopsaan, kaksi mahtuu tämän bussin kyytiin luemme tulevan oppaamme kahdesta pystyssä olevasta sormesta. Tungemme kiinalaisten joukkoon. Kun matka alkaa, kiinankielinen opas aloittaa mikrofoniin selostuksensa. Emme ymmärrä mitään. Puhetta tulee ilman taukoa, opas tuskin vetää henkeä tai nielaisee. Selostus kestää ainakin tunnin verran. Osa matkaajista nukkuu, osa räpeltää puhelimiaan. Bussi tekee pysähdyksen. Luulemme, että olemme perillä. Ei, nyt käydään kollektiivisesti vain pissalla, selittää matkakumppani. Palatkaa ehdottomasti tähän 10 minuutin kuluessa. Tutkin ympäristöä. Alue vaikuttaa rakenteilla olevalta turistirysältä, joka ei ole vielä päässyt vauhtiin. Toinen vaihtoehto on päinvastainen. Kyseessä on rysä, joka ei koskaan päässyt vauhtiin, joka on hiipumassa. Seuraan, kun taidokas mies hioo kivestä kauniin figuurin päätä. Käyskentelen komeiden rakennusten pihapiirissä ja tarkkailen muita. Hoilvikaaren katossa on kokoelma herkästi maalattuja päivänvarjoja. Ne muodostavat hienon tilataiteen tunnelman. Samalla näen kiinalaisnaisen, jolla on tuo aiemmin kertomani arvoituksellinen ruokalapullinen hengityssuojus. Ehkä roikkuva sifonkimainen osa toimii vain tunnelman luojana ja koristeena ilman tehtävää kuten hienot myllynkivikaulukset aikanaan. Bussi kaartaa parkkipaikalle. Olemme olleet tien päällä kohta  kolme tuntia. Kysyn kahdelta nuorelta neidolta, onko nyt lounas. "Kyllä vaan mutta ennen sitä..." Naisen lause jää kesken, nyt mennään taas. Kuljemme nähdäkseni läpi jonkinlaisen keittiöveitsimuseon. Seinällä on teräksen valmistamisen historiaa kuvaavia valokuvia. Olimme menossa katsomaan Dazuhun Unescon maailmanperinnön listalle päässyttä vaikuttavaa Buddhan kuvien vuosisaitaista omintakeista kallioveistosten näkymää mutta löydämme itsemme keskeltä erilaisten keittiöveisten ja kuorimaveisten paatoksellista esittelyä. Kuin lammaslauma, meidät ohjataan vikuroimatta huonetilaan, jossa on kovat puupenkit. Istumme kuin kiltit koululaiset luokan penkeillä. Hälisemme hämillämme Osmon kanssa. Konsulentti panee meidät välittömästi kainostelematta ruotuun kiinan kielellä mutta pistävällä ja kohdallamme viipyvällä katseella. Yksi kiinalaisnainen poistuu. Hänen itsenäisyyttään kunnioitetaan. Esittelijän suustaan suoltuu varmaan konsulenttiluokan priimuksen osaamisella mikrofonin vahvistamana käsittämättömällä paatoksella ensin esitys maagisesta juuresten kuorimaveitsestä. Se on niin terävä, että puulastut lentelevät, kun hän antaa veitsen nuolaista leikkuulaudan reunaa. Syntyy tikkuja ja silkkipaperin ohuita lastuja retikasta. Jokaisen keittiökeisarin unelma on naisen kädessä ja juuri nyt kaikkien buddhan kuvia janoavien turistien ulottuvilla. Tilanne on enemmän kuin absurdi. Konsepti on mielipuolinen! Puhe suoltuu kuin robotista. Koreografia on haparoimaton, virheetön. Nyt nainen leikkaa peltiä saksilla, joita ilman meistä kukaan ei voi elää! Sitten ovat vuorossa varsinaiset keittiön taikaveitset. Ne leikkaavat kaikkea, mihin tavallinen keittiötavaran pilkontaan tarkoitettu veitsi ei pysty, johon tavallinen veitsi juuttuu junnaamaan: veitsi silpoo paperia, napsauttelee nahkaliuskat kappaleiksi, luultavasti tarvittaessa naapurin kaulankin. Mielikuvitus tuntuu olevan rajana. Lattia esittelypöydän ympärillä täyttyy kirjapaperin suikaleista ja nahan paloista. Nainen raivaa retikkasilpun lennellessä tilaa veitsiensä rytmikkäälle työnäytökselle. Yhtäkkiä hän iskee olan takaa vauhtia ottaen leveäteräisen veitsen metalliputkeen kuin suomalainen saunaklapeja kirveellä hakatessaan. Kuuluu mahtava kilahdus. Näytös kuvannee veitsen lujuutta. Nainen on alansa tähti. Hän puhuu veitsien erityisasiantuntijan itseluottamusella leuka koholla vetämättä henkeä. Poskille nousee hento rusotus. Teksti tulee kuin nauhalta. Hän katsoo häpeilemättä kohti. Hetken kuluttua edetään myynnissä helppoheikkimeininkiin: kolme komeata veistä, pannaan päälle kuorimaveitsi, peltisakset ja eikä siinä vielä kaikki, lisätään mukaan vielä parranajokone! Olen revetä naurusta. Tämä ei voi olla totta. Ovatko Dazun kallioseinän kaikki 50 000 buddhan kuvaa toivoneet kuorossa, että turistit saavat heidän katselumatkallaan bonuksena tällaisen veitsishown. Esitys on loppuun hiottu jokaista käden ja sormen kynnen liikettä myöten. Veitsisetit odottavat ottajaa kasoissa hienoissa pakkauksissa esittelyhuoneen oven pielessä poistumisreitillä. On helppo nostaa paketti menoaan pysäyttämättä ja jatkaa kassalle. Pääsemme livahtamaan luokkahuoneesta. Joudumme uuteen myyntisaliin, jossa on edellä esiteltyjen lisäksi kynsileikkureita, huiveja, kirjanmerkkejä ja mahtavia taistelumiekkoja. Kiinalaisille tämä kaikki tuntuu olevan ihan normaalia meininkiä. He kuuntelevat kiltisti, istuvat hälisemättä. Osa tarttuu oitis veitsitarjoukseen. Joku ostaa kolme settiä. Nainen kaksi parranajokonetta. Pääsemme veitsitalon yläkertaan lounaalle kiertämällä uudelleen museotilan kautta. Nuori kiinalaisnainen sanoo, että meidät on sijoitettu pöytään numero 4. Muiden nimiä on eri vaiheissa huudettu ja käsiä nostatettu läsnäolon merkiksi. Meitä ei ole huudettu kertaakaan mutta olemme siis jengissä mukana. Apinat erottuvat huutamattakin. Istumme meille nimettyyn pöytään. Kun väki on asettunut aloilleen pyöreän pöydän äärelle, pöytien numerot kerätään pois ja ruoka on samassa pyörivällä lasialustalla. Puikot käsiin ja nokkimaan. Emme tunnista juuri muuta kuin ison vadillisen riisiä. Vahvasti maistettua tofua näyttäisi olevan yhdellä vadilla, jotain keittoa varmaankin liemikulhossa, papuja ja oudon oloisia läpikuultavia mötkleitä. Kalaa, lihaa vai laardia? Jätämme väliin. Juomaa, edes teetä, ei ilmaannu ruokapöytään. Ei ole lasejakaan. Kukin hörppii omasta retkipullostaan. Lopulta matka jatkunee kohti todellista kohdetta. Myyntityö imee jokaiseen hetkeen liittyvän mahdollisuuden: konsulentti apulaisineen piipahtavat vielä bussissa ihmekuorimaveitsen kanssa. "Nyt tai ei koskaan! Viimeinen tilaisuus!" luulen hänen sanovan mikrofooniinsa kiinaksi. Apulainen, joka heiluttelee sormissaan vihreävartista vempelettä, ymmärtää kysymykseni. "Kyllä rouva, veitsi maksaa todella vain 10 yuania!" Se on siis 1,60 euroa. Joudun jo melkein ansaan mutta Osmo panee täyden jarrun ja terveen järjen äänen peliin. Oikein! Kysyn itseltäni, lähdinkö aamulla katsomaan Unescon maailman perintökohdetta (v. 1999), kuuluisaa dynastioiden saatossa satojen vuosien kuluessa veistettyä vuoren mieletöntä buddhaseinää, jossa on 50 000 buddhan kuvaa vai ostamaan olemattoman hintaista kuorimaveistä, joita jo nyt pyörii liiaksi asti keittiöni sekaisissa laatikoissa? Tulen järkiini, bussi liikkuu. Ehkä tunnin sisällä olemme kohteessa. Matkantekoa on kestänyt viitisen tuntia vaiherikkaaseen noin sadan kilometrin matkaan loistavalla moottoritiellä. Ulkona on noin +30 astetta, hiki tippuu nenäni päästä. Pikkuisella avoautokärryllä tuulen taivaallisessa vireessä ajamme vielä kilometrin matkan pääportille. Kohde on edessämme. Mykistävä vuori, jonka seinämään on hakattu järjetön määrä (50 000, emme tutustu kaikkiin!) erilaisia buddhan kuvia. Seinään on kuvattua helvettiä ja taivasta. Osa väreistä on säilynyt: sinistä, loistavaa turkoosia ja punaista. Jo Tang dynastian aikana v. 650 on vuoreen koverrettu ensimmäiset kuvat. Seinämä kertoo mitä erilaisimpia tarinoita. Joukossa on mulkosilmäisiä, irvisteleviä, humalassa olevia ja myös sielukkaita huilua soittavia hahmoja. Kuuluisin lienee valtava 31 metrinen nirvanaan vaipumassa oleva oikealla kyljellään makaava Sakyamuni, jonka arvellaan vaikuttaneen buddhismin alkulähteillä. Omassa temppelissään on kullattu Avalokitesvara, jota ympäröi 1007 kättä. Joka kolmannessa kämmenessä on silmä. Syntyy vaikutelma riikinkukosta. Sen pinta-ala laajenee 88 neliömetriin. Ihmisen tarve kuvalliseen, taiteelliseen ilmaisuus on häkellyttävä. Kuvien yksityiskohdat ja juuri kuvien kasvojen ilmeiden moninaisuus ja asentojen yksilöllisyys kertovat suuresta taidosta ja taiteellisista pyrkimyksistä sekä ilmaisuvoimasta, tekijöiden tunnelatauksista. Seurueemme nuori kiinalaisnainen on rohkaistunut puhumaan jo vähän oma-aloitteisestikin kanssamme englantia. Hän on selvästi ottanut meidän huolenpitoonsa. Myös yksi seurueen miehistä osaa vähän kieltämme ja "holhoaa" meitä tarpeen tullen. Kiinalainen ystävällisyys on vaikuttavaa. Ummikkoja ei jätetä yksin. Nuori nainen opiskelee lääketiedettä yliopistossa. Nyt on menossa kiinalaisen lääketieteen jakso akupunktuuria. Käymme kävellessämme läpi päänsärkyyn auttavia akupisteitä, joita nainen osoittaa ja nimeää ohimoilla ja niskassa. Kaikkiaan teoreettistä koulutusta on viisi vuotta ja käytäntöä kaksi vuotta. Hänen seuranaan oleva englantia osaamaton ystävä on sairaanhoitaja. Meitä opastava nainen on lukenut koulussa englantia 11-vuotiaasta lähtien. Hänen lempiaineensa koulussa oli kuitenkin kiinan kieli. Hän pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Koen sielunsiskoutta. Ennen paluubussiin nousua otamme toki toisistamme muistoksi valokuvat. En näe taaskaan koko päivän retken aikana ketään muita kuin aasialaisia. Sutjakkaasti lopulta sujunut päivämme ainutlaatuisen kohteen ihailu ja hämmästely on kiertymässä kohti paluumatkaa. Ystävämme ostavat meille persikat. Me annamme vastalahjaksi suklaata. Nyt ajellaan pysähtelemättä bussilla takaisin Chongqingiin. "Holhoojamme" huolehtivat, että löydämme takaisin hotelliin. Hyppäämme sopivalla bussipysäkillä ja otamme lähes ilmaisen taksikyydin hotelliin (4 ensimmäsitä kilometriä = 10 yuania = 1,6 euroa, eli koko matkamme).

Avainsanat: jokainen jatkaa jakso iskeä ilta ilmainen ilma ikkuna ihminen hän humala huivi hotelli historia hiki hieno herkkä henkilökohtainen henkilö henki helvetti helppo hahmo esitys esittely ennuste englanti edusta bussi bonus avoin aula asukas aste asenne antaa alue ala ainoa aamu nainen nahka naapuri muodostaa mitä mies mielikuvitus meininkiä me matka matkakumppani maksaa mahtava lääketiede lukemisesta lounas loistavaa lista liikkua liike liha leuka lause lattia käytäntö käsi käsiin kynsi kuvata kuva kuoro kova koulutus korostaa koriste konsepti kokoelma koko kohde kirves kirjoittaa kilometri kiina kiinalainen kieli kello keitto keittiö katto kasvo kassa kartta kala jää järki juoma joutua jolla ääni ystävä ympäristö ymmärtää yläkerta yliopisto yksin väri väki vuori voi viimeinen vetää veitsi vauhti vastuu varsinainen vapaa valokuva vaikuttaa vaihtoehto v unelma tähti tuuli tutkia turkoosi turisti tunti tunnelma tuli tofu tilanne terävä terve teksti tekijä tehtävä tee tavallinen tarve tarina sää säilyä suomalainen suklaa sujua suhde sovittu sormi sininen silmä sijoitettu selkä selostus seinä sateinen saksi ruokapöytä ruoka rouva riisi retki rakennus pöytä päästä päähän päivä punainen puikko puhe pitää pinta piirtää pihapiiri pieni peili papu paperi palo paketti ostaa osoittaa osmo opas onko odottava näytös nähdä nuori numero nousu nostaa niska