Tänään on 22.09.2018 17:44 ja nimipäiviään viettävät: Mauri, Muritz ja Moritz. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Perhapsolutely!:

Alkusanoja

Julkaistu: · Päivitetty:

Minulla on ihmeellinen tapa etsiä pientä seikkailua kaikesta. Muutamia vuosia sitten muuttaessamme vanhalta kesämökiltä uudelle, isäni äiti kertoi uudella mökillä olevan vanha lato. Kuvittelin tämän ladon automaattisesti oikeaksi mörskäksi, joka olisi täynnä tavaraa ja lattiakätköistä löytyisi entisen omistajan salaisia esineitä. Olen nyt tutkinut ladon perinpohjin ja voin todeta, ettei se pidä sisällään minkään näköistä salaisuutta. Tokihan voisin ensi kesänä vielä murtaa lattian ja kaivaa ladon perustuksia, mutta isoisäni ei välttämättä arvostaisi tutkimuksiani. Mökillä on myös ollut tapana seikkailla metsässä ja tonkia sen syvyyksiin uponneita aarteita, jotka osittain pilkottivat maanpinnalla. Kerran löysimme jotakin käärittynä jätesäkkiin ja ehkäpä olimme katsoneet pari C.S.I-jaksoa liikaa, mutta olimme hetken ajan varmoja, että säkissä olisi ruumis. Ei ollut. Nuoria mieliämme ajatellen mahdollisen traumatisoitumisen kannalta ihan hyvä. Kaiken tämän tonkimisen, tutkimisen ja vilkkaan mielikuvituksen yhteistuotoksena olen alkanut keräilemään löytämiäni esineitä. Mikään uusi ja selkeästi jollekin arvokas tavara (esim. kotiavain) ei kiinnosta, mutta kaikki muu, jolle voin päässäni luoda historian sujahtaa laukun pohjalle, josta se myöhemmin hyppii iloisena kokoelmaani. "Iloisena", kyllä, totta kai. Jos olisit itse ollut kauan hukassa ja pääsisit vuosien jälkeen omanlaistesi joukkoon, olisit varmasti iloinen. Aloin jo joulun 2007 jälkeen miettiä, josko perustaisin blogin, jossa olisi enemmän asiaa kuin tuikitavallisessa livejournalissani. Viime aikoina olen myös sopivassa määrin addiktoinut eräisiin blogeihin (mm. Hurmaava Itsemurha , Colour Me! ), jotka omalta osaltaan ovat lisänneet innostukkuuttani kirjoittaa omaa blogia. Aluksi oli ideana keskittyä pelkästään näihin arvokkaisiin löytyötavaroihini, mutta äkisti tajusin, ettei niistä riitä juttua ikuisuuksiin. Päätin lisukkeiksi ottaa mukaan siis oman turhamaisuuteni ja rakkauteni shoppailuun ja oikeastaan kaiken muun, mistä nyt rohkenenkaan kirjoittaa. Sen pitemittä puheitta voisin esitellä ensimmäisen löytötavaran. Olin kesällä 2006 töissä Matinkylän huollossa ja työtehtäviini kuului puskassa römyäminen rikkaruohoja poistaen. Eräänä päivänä tämä avain sattui käteeni ja on mielestäni siltä kannalta perin merkillinen avain, että se on todella vanhanaikainen. Tällaisia ei tule joka päivä vastaan pääkaupunkiseudun asuinlähiöissä. Olen aikaisemminkin löytänyt erinäisiä avaimia, mutta ne ovat selkeästi olleet asuntojen avaimia enkä niitä ole raaskinut omakseni anastaa. Tämä muistuttaa enemmänkin vanhan lipaston, arkun tai vastaavan avainta. Vanhalla mökillä oli todella antiikkinen lukko ovessa ja siihen kävi paljolti tämän näköinen avain. Lisäksi, avain on kauttaaltaan ruosteen peitossa. Eikö kukaan ole aikaisemmin saanut tätä katoamisen jälkeen käsiinsä? Mikäli tämä edes on vahingossa joltakin kadonnut, ehkäpä ihan vain pois heitetty. Vilkkaat ajatukseni eivät kuitenkaan salli tällaisten tavaroiden tavallista poisheittämistä. En voi muuta kuin pohtia, missä on tämän avaimen pari. Minkä salaisuuden tämä avain kätkee lukolla pois muusta maailmasta. Avain on kerran ollut minulla peräti käytössä. Meillä oli kavereiden kanssa ratkiriemukkaat merirosvo-aiheiset bileet. Olin julistanut itseni kapteeniksi, mm. sillä perusteella, että minulla oli aarrearkun avain. Avain löytyi parilta muultakin, mutta silti sain haalittua itselleni suurimman miehistön. Ensi tiistaina lähden Lontooseen kuudeksi päiväksi opintomatkalle. Katsotaan, mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan niin kadulta kuin kaupoistakin. Pari seuraavaa merkintää meneekin luultavasti matkasta puhuen, mutta sen jälkeen ajattelin raottaa garderoobini ovea.

Avainsanat: todeta tavara tapa salaisuus salainen ruumis rakkaus pääkaupunkiseutu päivä pohtia pohja lostfound äiti voi varma vanha uusi työ näköinen nuori muu mitä miettiä mielikuvitus miehistö metsä me matkasta mahdollinen maailma löytää luoda peitto pari ovi ottaa omistaja olin ajatella aarre blogi bileet avain automaattinen asunto arvokas arkku laukku lattia lato käsi kuvitella kirjoittaa kesä keskittyä kaivaa kadonnut juttu joulu jakso itsemurha isä isoisä iloinen ihmeellinen idea hurmaava hukassa historia etsiä esitellä esine colour lukko lontoo lipasto


blogivirta.fi