Tänään on 18.06.2018 10:47 ja nimipäiviään viettävät: Tapio ja Ingolf. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Rita:

Luiz Ruffato, Lissabonissa muistin sinut

Julkaistu: · Päivitetty:

Teos: Lissabonissa muistin sinut Kirjailija: Luiz Ruffato Kustantaja: Into Kustannus (2018) Suomentaja: Jyrki Lappi-Seppälä Alkuperäisteos: Estive em Lisboa lembrei de você (2009) Kovakantinen, korkeus alle 20 cm Sivuja: 130 Yleisvaikutelma: Tunnelma piti otteessaan Miten luin: Arvostaen. Mukavankokoinen pidellä, sujuva lukea. Poimin kirjan käteeni pöydältä Into Kustannuksen tiloissa. Hetkeen en muistanut miksi kansi näytti niin tutulta. Sitten välähti; olin lukenut kirja-arvion Mummo matkalla - blogista ja nähnyt sen siellä. Ihan äskettäin, miten hän jo ehti sen lukea sekä siitä blogata? Arvion on ehtinyt kirjoittaa myös Donna Mobile .  Sutjakka lukukokemus. Lukija astahtaa suoraan tarinoinnin keskelle ja kulkee Sérgio de Souza Sampaion mukana Etelä-Amerikasta Eurooppaan. Ensin tutustutaan hänen lähipiirinsä ihmisiin  kotikulmilla Brasilialaisessa pikkukylässä, sitten niihin  joita hän kohtaa lähtiessään työnhakuun Lissaboniin, Portugaliin.  Kieli-ihmisen haaviin jää muutakin kuin tapahtumien kulku ja henkilöt.   Kirjan alkupuolella ensin kummeksuin tekstistä kursiivilla tai lihavoinnilla esiin nostettuja sanoja ( krouvi, junttihumppa, sontikka) , pian maistelin niitä yhtä suurella nautinnolla kuin portugalinkielisiä ihmisten ja katujen nimiä (Carrilho, Rua de Carmo, Avenida da Libertade) ja leikin lukevani teosta ääneen radiossa. Kuvittelin osaavani portugalia. Suhu-ässä sinne, nasaali tänne, senhor lausutaan suunnilleen "senjor", sen tiedän, vaikka en ole opiskellut kieltä. Minulla oli työtoveri joka kertoi että hänen Portugalista peräisin oleva sukunimensä Linho lausutaan "linjo". Jostain on myös tarttunut tieto että Carrilho ääntyy "kariljo". Välillä nauroin asioille joita ei kai varsinaisesti ollut humoristisiksi tarkoitettuja. "Sanopas nyt Brasilian poika jotain, haluan kuunnella puheesi musiikkia , johon minä... totesin: Kuule kaiffari, tää fogeli ei nyt viitti sjungaa" . Ajatus stadin murteesta ja ruotsin kielestä brasilialaisen puheessa huvitti suunnattomasti. (Förlåt.) Ihastuin useihin suomentajan sanavalintoihin. Luulen että luen tämän kirjan pian uudelleen ja kerään sanoja kuin helmiä.  Maahanmuuttajan arjesta:  Portugalissa  Sérgio  on  brassi , kummallisesti puhuva oudoksuttu ulkomaanelävä, että voikin olla niin tietämätön.  "Kerran voitin ujouteni ja tiedustelin senhor Fradelta, kuka oli tuo tyyppi jonka suosioon kaikki halusivat päästä, jolloin kapakoitsija närkästyi toden teolla, vähältä piti ettei iskenyt minua leukaan, ja huudahti, Lopo Garcia! Maamme kansalaisista lahjakkain, Portugalin älymystön ruumiillistuma!"  (sivu 77)  Kovin on todellisuus erilaista kuin olivat olleet naapureiden ruusuisen tulevaisuuden maalailut ja Sérgion omat haaveet elämästä uudessa kotimaassa. Säästöt hupenevat, töitä ei tahdo löytyä,  kohtelu on epäystävällistä ja alentuvaa. Lopulta pitkän kärvistelyn päätteeksi hän saa töitä tarjoilijana noin vuodeksi.  Sérgion suonissa virtaa intiaanien, portugalilaisten ja mustien orjien verta. Epäilemättä hänen kuvakulmastaan Lissabonin "valkonaamat" näyttävät vierailta.  Luiz Ruffato paljastaa isoja yhteiskunnallisia ja inhimillisiä epäkohtia rivien väleissä  arkisen tuntuisessa jutustelussa. Merkittävä, palkittu kirjailija. Hän on elänyt kodittomana ja kokenut omakohtaisesti elämän nurjan puolen. Mieleen muistui tämän ohella toinen lukemani kirja joka aiheutti minussa ajatuksen siitä että lukiessa fiilis on isompi juttu kuin se mitä tapahtuu, ja kirjoittaminen ja lukeminen ovat oma ihmeellinen ulottuvuutensa todellisuuden reunalla. Se oli Patrick Modianon romaani Jotta et eksyisi näillä kulmilla: linkki postaukseeni.  "... Carrilho neuvoi minulle hotellista katua alaspäin kulkiessa kolmen kadunvälin päässä oikealla sijaitsevan paikan nimeltä Ao Recanto dos Caçadores, jota oli vaikea arvata krouviksi , koska sinne johti vain kolhiintunut yksilehtinen puuovi, jonka takaa paljastui antiikkisen kassakoneen painoa hädin tuskin kannattava nuhjuinen tiski sekä kapeat ja hankalakulkuiset portaat matalaan kellarikerrokseen, jonka puulattia oli varmaan tuhansia kertoja kuurattu, pikkupöydille oli katettu paperiset pöytäliinat, seinillä lasin takana kehyksissä näkyi Benfican julisteita eri vuosikymmeniltä, ruoka oli halpaa, ja minullahan ei ollut nimeksikään rahaa eikä tietoa työpaikasta, joten tilanteeni oli melko ankea, välillä haudoin epätoivoisia tekoja, ajattelin niellä myrkkyä tai heittäytyä Huhtikuun 25. päivän sillalta, mutta saadakseni muuta ajateltavaa tulin tähän kapakkaan jo varhain ennen lounasaikaa, ja kun ruoka-aika sitten koitti. söin hitaasti ja tarkkailin asiakaskuntaa, esimerkiksi tyyppiä joka istuutui aina samalle paikalle, edessään toinen huoneen kahdesta ikkunasta, joista oli niukka näkymä jyrkälle rinnekadulle." (sivu 73 - 74) Pidin teoksesta monesta syystä. Nautin portugalin kielestä, vaikka en sitä juuri nimeksikään osaa. Nautin suomennoksesta ja suomentajan epätavallisista sanavalinnoista. Tykkäsin havainnoida latinalaista mentaliteettiä ja ajatella itselleni vieraita ympäristöjä. Muistelin omia oleskelujani ulkomailla Italian suurkaupungissa  ja pikkukylässä  (au pairina)  sekä etruskikaupungissa (stipendiaattina) ja eri kansallisuuksien riemunkirjavassa Lontoossa (siivoojana  hotellissa ). Sain iloa tarinan  ihmistyypeistä,  Sérgion ajatuksista,  Ruffaton eläväisestä kirjoitustyylistä, kerronnan virtaamisesta, toivon hetkistä tarinan edetessä, ilmapiiristä, siitä miten kirjailija osasi ottaa lukijan mukaansa.  Ajankohtaista ajateltavaa nyky-Suomessakin; maahanmuutto, siirtolaisuus, pakolaiset, työvoima muualta, työttömyys, monikulttuurisuus. Kirjan esittely:  ADLIBRIS .

Avainsanat: romaanit monikulttuurisuus kirjat ässä yleisvaikutelma vuosi voida virta vieras vaikea ulkomailla tänne työvoima työttömyys työtoveri suomennos tyyppi tunnelma tuhansia todellisuus tiski tila tieto teko teos teksti tarina tapahtuma tahdo stadi sivu silta seppälä seinä ruotsi ruoka romaani reuna raha radio pöytä päästä päivä puhe portugali portugal porras poimia poika patrick paperinen pakolainen paino ottaa opiskella olin näkymä neuvoa naapuri myrkky musta mummo muisti mobile mitä minä merkittävä maa maahanmuutto maahanmuuttaja kirja kirjailija kieli kehys katu löytyä lukukokemus lukija lukea lukeminen lontoo lissabon linkki leikki lasi lappi käsi kuvitella kuunnella kustantaja kustannus kulma kotimaa korkeus kirjoittaminen kirjoittaa katua kansi jää jyrki juttu johtaa italia iskeä intiaani ikkuna ihminen ihmeellinen hän hädin huone huhtikuu hotelli henkilö helmi halpa fiilis eurooppa etelä esittely esimerkki elämä donna blogi arvio arvata arki amerikka ajatus ajatella aika adlibris 2009


blogivirta.fi