Tänään on 22.09.2018 18:10 ja nimipäiviään viettävät: Mauri, Muritz ja Moritz. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Muna vai Kana:

Tulipalopakkasilla

Julkaistu: · Päivitetty:

Iivo 50 km perinteisellä tyylillä ja minä 5 km. Tänään on helppo olla iloinen suomalaishiihtäjistä. Viimeisen viikon sisään olen ollut ladulla 5 kertaa ja olen oikein kiitollinen tästä mahdollisuudesta sekä terveyden että säiden puolesta. En ole talvifani ollut, mutta kiva, että jostain kohtaa pystyy siitä tykkäämäänkin. Ja että tämmöinen ihan kunnollinen talvimeininki, lunta ja aurinkoa. Pakkasilla on harrastettu myös puiden polttamista puuhellassa. Kovilla pakkasilla maatilalla on kiva saada pientä lisälämpöä olohuoneeseen puuhellasta, vaikka keskuslämmitysjärjestelmä ihan toimiva onkin. Vuodenvaihteessa olleet mökkivieraat innostuivat myös mökin puuhellan lämmityksestä ja niin sielläkin oleva tulisija sai käyttöä taas pitkän ajan jälkeen. Ja sitten on voinut katsella tulta pesässä ja nauttia sen elävästä lämmöstä. Ja ihmetellä, miten joku kylmä ja kuollut puukalikka voi muuttua tulessa sellaiseksi hehkuvaksi lämmönlähteeksi. Tuli on ihmeellistä. Monenlaista Jumala on sisimmässä opettanut, korjannut ja parantanut. Mutta tietyillä alueilla edelleen korjauksia odottelen. Yksi sellainen alue on tämä tuli. Pidän näitä tulipesiä tässä nyt sydämen vertauskuvana. Mökissäkin on paljon sisältä korjattu ja muutettu, mutta vanha puuhella on se, joka on säilynyt. Ja se on ihan kunnossa. Kunhan vain saa palaa. Niin kuin oma sydänkin. Tuntuu, että vaikka paljon on korjattu, ilman rakkauden tulta kaikki on tietyllä lailla turhaa. Ja kuinka mahdotonta puiden onkaan itse syttyä. Minulle rakkaus on edelleen hyvin vaikea asia. En oikein ollenkaan meinaa käsittää mitä se on, saada kupletin juonesta kiinni. Jos yrittää rakastaa, niin sitten jokin on jo mennyt pieleen, kun eihän se mihinkään yritykseen voi perustua ja vain väsyy yrittämiseen. Toki voin ajatella Jeesuksen pyyteetöntä uhria ristillä ja ylipäänsä Hänen tuloaan maanpäälle rakkaudessaan ja jotakin suuntaa siitä saada rakkaudesta. Mutta että mitä rakkaus sitten on minun arjessani? Aika mysteeri koko homma. ”Älkää olko kellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” (Room. 13:8,10) Onhan näitä – raamatunkohtia rakkaudesta. Paljonkin, kun se nyt vaikuttaa olevan ihan oleellinen juttu. Jotakin ihan Jumalan oman sydämen asiaa ja Hänen luonteensa ydintä. Ja sitten kuitenkin minulle vähän niin kuin käsitteellinen tyhjiö edelleen. Kuulostaa hyvin tärkeältä ja onhan tuota rakkautta ainakin kovasti esitetty, kun sen tietää tähän uskovan elämään kuuluvan. Eikä kaikki ole esitystäkään ollut. Mutta silti kuitenkin takassa ei pala tuli. Sydämessä ei roihua Jumalan rakkaus. Ehkä joku tuohenpala joskus leimahtaa ja sitten se taas sammuu. En tiedä menenkö koskaan naimisiin, mutta eihän se haave ja toive toistaiseksi poiskaan ole mennyt. Jos joskus naimisiin menisi, olisi kuitenkin aika hyvä ymmärtää myös vihkimiseen liittyvän peruskysymyksen sisältö. Eli erityisesti sanat ”tahdotko” ja ”rakastaa” saisi olla sisäistettynä. Olisi aika tyhmää mennä lupaamaan ja tahtomaan rakastamista, jos ei edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Koen, että tähän mennessä Jumala on tehnyt paljon jo tahdon alueella. Etten sanoisi että tahdon, ilman että oikeasti sisimmässäni todella tahdon. Joskus aikaisemmin olisi niinkin voinut tapahtua, kun asioita on vain tehnyt jotenkin siksi, että niitä vain kuuluu tehdä ilman, että oma tahto on mukana  - ulkoisiin asioihin mukautuen. Nyt puolet kysymyksestä ymmärrän, mutta tämä rakastamisen puoli on vielä hämärän peitossa. Vuosia sitten joku profetoi minulle sanat ”Rakkaus tulee rennosti ottamalla” ja jotenkin se tuntuu hyvältä ohjeelta edelleen. Luottamus siihen, että Jumala tämänkin asian voi järjestää ja tulen sytyttää, eikä siinä omat yritykset mitään auta – ne vain pahentavat tilannetta. Että on sitten vain juuri niin aito ärsyttävä oma itsensä kuin on, eikä yritä yhtään mitään. Niin uhkarohkealta kuin se kuulostaakin.. ” Sillä  rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki .” (Laul. 8:6) Maatilan puuhellaan tuli on syttynyt.

Avainsanat: yritä yritys yrittää ymmärtää väkevä voi ärsyttävä velka vanha vaikuttaa vaikea uskova tässä tyyli tyhmä tuli toive tietää terveys tee tarkoittaa tapahtua takka tahrto säilyä sää sytyttää sydän sisältö saada rakkaus rakastaa puoli puiden peitto palaa pala pakkanen olohuone nauttia naimisiin mökki mysteeri muuttua mitä minä maatila luottamus limu liekki vanhemmat käsittää iivo ihmetellä homma herra helppo hehku haave esittää aurinko alue ajatella aito aika kylmä kuollut kuolema koko kiitollinen katsella järjestää juttu jumala jeesus iloinen


blogivirta.fi