Tänään on 13.12.2018 19:32 ja nimipäiviään viettävät: Seija ja Lucia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sutkautuksia:

Call Me by Your Name - vuoden paras elokuva

Julkaistu: · Päivitetty:

..näin uskaltaudun jo näin helmikuussa väittämään, toki naisella on aina oikeus muuttaa mieltään.  :) Jos et halua uppoutua italialaiseen maaseutuun, maistella hedelmiä suoraan puusta, tuntea 1980-luvun kesää, vaikka itse ehkä olit tuolloin ujo, epävarma ja nuori (niin kuin minä) tai jos et halua rakastua elämään, tämä ei ole sinun elokuvasi. Call me by your name on elokuva elämään rakastumisesta,  ja ensirakastumisesta toiseen ihmiseen, sellaiseen, joka tuntuu luissa ja ytimissä, vie kohtalonomaisesti mukanaan, jolle ei vain voi sanoa ei. Tämä on elokuva siitä, kuinka elämä voi olla herkullisen ruuan syömistä, uimista kuumana päivänä lammessa, sirkkojen kuuntelemista, taiteesta, nuoren ihmisen kasvusta ja toki myös rakkaudesta, joka ei koskaan unohdu. Finnkinon kuvauksen mukaan: On kesä 1983 Pohjois-Italiassa ja 17-vuotias amerikkalais-italialainen Elio (Timothee Chalamet) viettää päivänsä perheensä 1600-luvulla rakennetussa villassa klassista musiikkia soittaen ja sovittaen, lukien ja flirttaillen ystävänsä Marzian (Esther Garrel) kanssa. Eliolla on läheinen suhde isäänsä (Michael Stuhlberg), joka on kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin erikoistunut professori, ja äitiinsä (Amira Casar), joka on kääntäjä. Elio on saanut varttua korkeakulttuurin upeimpien saavutusten keskellä aurinkoisen Italian kuvankauniissa ympäristössä. Vaikka Elion sivistys ja älykkyys antavat hänestä kuvan ikäänsä vanhempana, on hän kuitenkin vielä melko viaton ja kokematon – erityisesti sydämen asioissa. Eräänä päivänä komea amerikkalainen Oliver (Armie Hammer) saapuu Elion isän tutkimusassistentiksi. Italian auringon polttavassa paahteessa Elion ja Oliverin välillä heräävä intohimo leimahtaa liekkeihin ja kuumat kesäpäivät muuttavat heidän elämiensä kulun lopullisesti. Kun siskoni pyysi minua katsomaan ko. elokuvaa, ajattelin että onkohan tämä nyt mun juttu, kuvauksen mukaan elokuva on tarina kahdesta homosta. No onneksi pyörsin ennakkoluuloni, koska nuo ennakkoluulot voimakkaasti vähentävät elokuvan oikeaa sanomaa siitä, että se on vahva tarina inhimillisyydestä, nuoruudesta, rakkaudesta ja elämästä itsestään.    Call me by your name on visuaalisesti kaunis näyttämättä liian viimeistellyltä, upeasti näytelty herkkä tarina ensirakkaudesta, my kistävän upea elokuva IHMISISTÄ, ihmisyydestä, elämästä, ja kerran elämässä koetusta suuresta rakkaudesta. Ehkä kaikkein hämmästyttävin asia elokuvassa on se, miten aluksi osaksi kaikki näyttää niin monimutkaiselta - nuoren päähenkilön sekoittuneet tunteet kaikesta, epävarmuus, huono itsetunto - vaikka kuitenkin asiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia. Rakkaus on usein hyvin yksinkertaista, voimakasta, sellaista mitä ei voi selittää. Myös elokuvan ihmiset ova luonnollisia, ymmärtäväisiä, turvallisia, ystävällisiä ja pohjimmiltaan hyviä. Raikasta vaihtelua nykyelokuviin sekin, sanoisinko.  Elokuvan ehdottomasti koskettavin (=itkettävin) kohtaus on nuoren päähenkilön ja hänen isänsä välinen kohtaus elokuvan lopussa , jossa isä antaa eräänlaisen siunauksen sille, että teini-ikäinen poika on ajautunut suhteeseen (vanhemman) opiskelijan kanssa. Isä ei hylkää, vaan sanoo yhdet elokuvahistorian kauneimmista kommentista mitä isä voi pojalleen antaa: “Look,' he interrupted. 'You had a beautiful friendship. Maybe more than a friendship. And I envy you. In my place, most parents would hope the whole thing goes away, or pray that their sons land on their feet soon enough. But I am not such a parent. In your place, if there is pain, nurse it, and if there is a flame, don't snuff it out, don't be brutal with it. Withdrawal can be a terrible thing when it keeps us awake at night, and watching others forget us sooner than we'd want to be forgotten is no better. We rip out so much of ourselves to be cured of things faster than we should that we go bankrupt by the age of thirty and have less to offer each time we start with someone new. But to feel nothing so as not to feel anything—what a waste!” ― André Aciman , Call Me by Your Name Boldaukset omiani. Ihan vähän itku pääsi. Ihan vaan siksi, että rakkaus - hyväksyvan vanhemman ja lapsen - sekin on niin kaunista. Kuva ps. Elokuvan musiikki 80-luvulta on perfect sekin. ps 2 Elokuva perustuu André Acimanin romaaniin, jonka haluan ehdottomasti lukea. Elokuvan tähdykät : ★★★★★ Ohjaus: Luca Guadagnino. Pääosissa: Armie Hammer, Timothée Chalamet, Michael Stuhlbarg. Amira Casar. Kesto: 2 h 12 min.   Trailer: Jos tänä vuonna on Must see- elokuvia, niin tämä.

Avainsanat: nuori nainen muuttaa musiikki mitä michael me maistella läheinen luonnollinen lukea lapsi land kääntäjä kuvaus kuva kuuma kulttuuri komea kohtaus klassinen kesä kesto kaunis juttu itsetunto itku italia italialainen it isä intohimo ikä ihminen hän huono hope herkullinen herkkä helmikuu hedelmiä hammer friendship finnkino feet elämä elokuva each by beatiful antaa amerikkalainen upea tunne tuntea trailer teini tarina taide sydän suhde sivistys siunaus sisko sanoma romaani rakkaus rakastua pääosa päähenkilö puu professori poika perhe perfect parents paras pain ova opiskelija onni oikeus ohjaus näyttää suositukset ilove ilo elokuvat älykkyys ystävä you ympäristö yksinkertainen watching vuotias voi viettää viaton vanhempi vahva


blogivirta.fi