Tänään on 21.07.2018 08:35 ja nimipäiviään viettävät: Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna ja Jenny. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Viherjuuria:

Mitä ajattelin tänään

Julkaistu: · Päivitetty:

Onko liian uskaliasta tunnustaa, että on onnellinen? Olen viettänyt residenssitalossa nyt reilut kaksi viikkoa, ja tämän viikon päällimmäinen tunne on rauhallinen onni. Suomen talvi on näyttänyt parhaita puoliaan. Miten nautinkaan näistä kimaltavista hangista ja pitkästä iltahämärästä ikkunani takana. Aurinko nauraa kanssani, kun istun täällä valoisassa vinttihuoneessa keksimässä tarinoita. Se onkin hauskaa puuhaa se. Uusi kirja on lähtenyt etenemään paremmin kuin hyvin. Alussa varvistelin ja pelkäsin hypätä ja antautua tarinan vietäväksi. Nyt hihittelen yksin täällä hiljaisuudessa, sillä päästä pulpahtaa sellaisia juttuja, että yllätän itsenikin. Kotona Kölnissä kirjoitan aina hiljaisuudessa, mutta hiljaisuus on Sysmässä niin syvää, että olen alkanut kuunnella musiikkia kirjoittamisen taustalla. Tai enhän minä sitä kuule: soitan repeatilla viittä kappaleita vain laittaakseni ne taas uudelleen soimaan. Saa nähdä, milloin lista vaihtuu. Sysmä on ihmiselle hyväksi. Nautin kiireisestä kaupunkielämästä mutta vasta muualla ollessaan tajuaa, miten rasittavaa ja väsyttävää kaupungin jatkuva humu ja taustamelu ovat. Koin tällä viikolla yllättävän välähdyksen, kun astelin kauppaan ja tajusin, ettei minun tarvitse varoa autoja, pyöriä tai muita kulkijoita vaan saan kulkea juuri niin kuin haluan. Kölnissä on aina joku jossain eikä ikinä täysin hiljaista hetkeä.  Jo nyt on alkanut hirvittää, että täältä on joskus lähdettävä ja palattava oikeaan elämään. Perjantaina tosin oli sellainen päivä, että mikään ei sujunut. Annoin itselleni vähän vapauksia eli lähdin hiihtämään, menin saunaan ja yritin ajatella jotain muuta. Ja eilen koitti kirkas hetki.  Kämppis nauroi minulle, kun kävin alakerrassa tukka pystyssä ja silmät loistavina ja kerroin, että kirjoitin aamun tunteina uuden luvun tuosta noin vaan. Yleensä työ on sana ja lause kerrallaan puurtamista, mutta joskus inspiraatiopuuska yllättää, ja sen jälkeen olo on kuulas. Tänä aamuna päätin, että on sentään sunnuntai ja yhtenä päivänä viikossa täytyy olla jotain muuta kuin kirjoitustiedostojen ihmettelyä. Aloitin aamun lukemalla lasten kuvakirjan, juomalla kahvia ja yhdistämällä kämppiksen tietokoneen printteriin. Sen jälkeen alkoi ramaista niin paljon, että mietin jo, miten aikaisin saa mennä päiväunille, jotta niitä ei lasketa enää aamu-uniksi. Mutta eiköhän tästä ole ulos mentävä, sillä jonnekinhan on aina lähdettävä. Lue myös: Mitä kirjoittaminen on Siksi kirjoitan

Avainsanat: suomi kirjoittaminen kirjallisuus elävästä elämästä ajatuksia yllättää yksin varoa uusi työ tunnustaa tunne tukka tietokone tarvita tarina talvi sunnuntai sujua soida sauna sana rauhallinen päästä päivä pyöriä onni onko olo näyttänyt nähdä nauraa muualla mitä minä lista lause kuunnella kuulas kulkea kotona kirkas kirja kaupunki kappale kahvi juoma ikkuna ihminen hypätä hiljaisuus hetki auto aurinko alku alakerta ajatella aamu


blogivirta.fi