Tänään on 17.10.2018 12:12 ja nimipäiviään viettävät: Saana, Saini ja Saga. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Silmänkääntövankila:

Maaliskuu 1994

Julkaistu: · Päivitetty:

Nyt kun kolmasluokkalaiset ovat abienpäivän jälkeen poistuneet valmistautumaan kirjoituksiin, meidän luokkamme on yläaste-lukion vanhin. Tätä ennen on tietenkin ollut edelliskuussa vanhojen tanssit, joita varten on harjoiteltu liikuntatuntisin pitkin talvea, joista harjoituksista niistäkin lintsailin niin paljon että partnerini lienee käynyt epätoivon partaalla. Kaipa tuo tanssipäivä lopulta ihan hyvin meni. Esiinnyimme aamulla oppilaille, päivän mittaan kunnantalolla ja vanhainkodissa ja huipentuma oli illlalla koululla taas, jossa vanhemmat ja muutkin kiinnostuneet olivat paikalla. Vanhempieni mukaan minä ja Pia näytimme vanhalta avioparilta; kumpikaan ei katsonut toista päinkään tanssiessaan. Katseet oli luotu lattiaan. Meistä valssin pyörteessä otetussa valokuvassa näytämme molemmat lähinnä tympääntyneiltä. Joku kuvasi tuon iltatanssin videolle, josta meillekin päätyi kopio. Myöhemmin nauhoitin sen päälle Hitchcockin Linnut. Mutta kyllähän meidän olemisemme koulussa muuttuu radikaalisti kun olemme kukkulan kuninkaita. Poistumme välitunnille enää harvakseltaan. Notkumme lukion käytävän nojatuoleilla tai luokissa, olemme kohtuullisen ollaksemme, ja mikäs on ollessa: alkaahan osa meistä olla jo täysi-ikäisiä. Syntymäkuukauden satunnaisuuden eriarvoisuus tulee hyvin näkyviin, kun itse olen vasta edellisen joulun alla täyttänyt seitsemäntoista, ja tammikuussa syntynyt Jussi kruisailee omalla Kadetillaan ympäri kyliä jo tottuneesti. Emme yläasteen jälkeen ole enää olleet samassa koulussa, mutta leffaharrastus on säilynyt, ja kahden naapuripitäjän teattereissa vierailemme Jussin kanssa säännöllisesti, mihin liittyykin juuri tältä keväältä hurja uudenlainen vapaudentunne, kun emme enää tarvitse vanhempia kyyditsemään. On jotain käsittämättömän vapauttavaa siinä että on auto, peltoja halkova pikatie, ysäritekno luukuttamassa auton kajareista ja ollaan menossa katsomaan - - no, mitä nyt -94 katsottiinkin. Ainakin Natural Born Killers näyttää olleen tuolloin ensi-illassa, ja teki minuun todella räjähtävän vaikutuksen. Edelleen yksi vaikuttavimpia elokuvakokemuksia koskaan, siellä Lynchien seurassa. Visuaalinen maailma onkin yksi vahvimpia vaikuttajia omissa teksteissäni, joita edelleen naputtelen tietokoneellani silloin kun tunnen hetkellistä inspiraatiota. Ei niistä mitään valmista synny, mutta ainakin monien aikakauden tietokonepelien ja juurikin elokuvien vaikutus näissä varhaisissa viritelmissäni näkyy. Ehkä osittain senkin vuoksi esikuvat löytyvät tältä osastolta, että luen ilmeisesti todella vähän: aloitan lukemieni kirjojen merkkaamisen muistiin vasta seuraavana vuonna, minkä vuoksi ennen vuotta -95 tahkotut teokset ovat mahdollisesti puutteellisesti tallessa, mutta mikäli seuraavan kevään muistiin on uskominen, olen vuoden 1994 aikana lukenut kymmenen kirjaa. Ei se paljoa ole, ja siitäkin vähästä ainakin Vanhus ja meri on varmaankin ollut johonkin koulujuttuun liittyvä. Toisaalta ihan omatoimisesti aloitan loppuvuodesta Täällä Pohjantähden alla, jonka muistaakseni aika nopeasti ja eläytyenkin ahmaisen. Ainakin paljon nopeammin kuin Sormusten herran, jos nyt trilogioita verrataan. Mutta nyt ollaan tietenkin vasta keväässä. Olisiko yöpöydällä ehkä Michael Crichtonin Dinosauruspuisto vai kenties Kingin Musta torni II - jonka senkin luin jo vuotta aiemmin, mutta ilmeisesti houkutteli näinkin pian uudelleenlukuun. Onhan se juuri niin hyvä kyllä.

Avainsanat: ympäri yläaste vanhus vanha vanhin vanhempi vanhemmat valokuva valmis vaikutus torni teos tarvita tanssi tammikuu talvi säilyä syntyä sormus seura radikaali päivä pohjantähti pia ostasto näyttää natural musta muisti mitä minä michael meri maaliskuu maailma luokka lukio loppuvuosi lintu käsittämätön kuvata koulu kopio kirja king kevät jussi joulu inspiraatio ilta ikä hurja herra elokuva born auto aikakausi aika


blogivirta.fi