Tänään on 23.09.2018 13:32 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Jatulintarha

Julkaistu: · Päivitetty:

Olin Tornion maakuntamuseon järjestämällä pienoisretkellä Haaparannan Vojakkalan Revonsaaressa sijaitsevalle jatulintarhalle eli labyrintille. Tuo tarha on vain 1800-luvun lopulta. Matkalla oli oppaana museon entinen johtaja Henri Nordberg, joka on armoitettu kertoja. Olen saanut ilon nauttia hänen opastuksestaan pidemmilläkin matkoilla. Hänen vaimonsa on nykyään vt. johtajana ja hänkin on erinomainen. Viimeksi olin hänen kaupunkikierroksellaan viikkoa aikaisemmin. Itsekin olen ollut hieman oppaana ja saanut kehuja ja jopa tipsiä. Henrin tarinasta sai hyvän kuvan jatulintarhoista, vaikka matka oli lyhyt ja hän selosti vain sen ajan. Hain verkosta linkkejä lisää. Ei tuo paikka niin kovin erikoinen ollut eikä vanhakaan. Näki kuitenkin Vojakkalan kylää uudesta kulmasta Torniojoen takaa. Joen rannat ovat täynnä taloja eikä sinne ole oikein pääsyä. Ei arvaa aina lähteäkään, kun voi tulla yksityisalueille. Veneellä en ole saanut kulkea. Olen ajanut vain maanteitä, joen näkymät ovat oudompia. Parina vuonna ehdin vähän hiihdellä ennen kuin jalat kipeytyivät niin, etten ole sitä voinut viime vuosina tehdä. Mukava viedä ehkä kävijöitä labyrintille, vaikka ei se niin kummoinen kohde ollut. En ollut kuullut siitä ennen, enkä olisi osannut sinne muutenkaan. Jatulintarhoilla on sinänsä pitkä historia alkaen Kreetan Minotauruksesta. Niihin on paljon selityksiä ja nimityksiä. Kristinusko ei ole suhtautunut niihin kovin tuomitsevasti, vaikka riitteihin ja myytteihin voi liittyä paljon pakanallisuutta. Muistan  jostakin kirjoituskilpailusta kuinka tuomarit kertoivat loppuun kuluneista jatulintarhan kielikuvista. Kirjoittaja saattaa kuvitella olevansa kovin runollinen ja syvällinen, kun vertaa elämää labyrinttiin, vaikka valitettavasti hän ei sitä ole. Kymmenet muutkin ovat keksineet käyttää samaa metaforaa. Joki oli komeimmillaan tulvaisena, matkan varrella näkyi autoja pysäköitynä oudossa paikassa. Lehdessä oli juttua joen varren kylästä, Sölkäsaaresta . Nimi sinänsä on erikoisuus. Tulva katkaisee pääsyn joka vuosi, vaikka tietä on korotettu. Kävimme kesällä jatulintarhalla perheen kanssa. Oli heinäkuu. Pysähdyimme joen varteen hetkeksi. Joen tuoksu ja tuntu oli miellyttävä. Vaikka asun saman joen rannalla, samanlaista kosketusta ei ole päivittäin.

Avainsanat: johtaja jokiu mukava matka lyhyt liittyä lehti käyttää kylä kuvitella kuva kulkea kristinusko auto ajaa hän historia hiihto henri heinäkuu erinomainen erikoinen entinen elämä kosketus kohde kirjoittaja kesä kehu juttu joki tarha ranta perhe pari paikka olin näkymä nimi nauttia museo vuosi voi viedä verkko vene vaimo tuomari tuoksu tulva tornio tarina


blogivirta.fi