Tänään on 19.11.2018 17:17 ja nimipäiviään viettävät: Liisa, Elisa, Eliisa, Eliisi, Elisabet, Elise, Lisa, Lisen, Lisbet ja Bettina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kemppinen:

Niin vihreää

Julkaistu: · Päivitetty:

Jotain kymmenen miljoonaa eri väriä ihmisen silmä erottaa. Ikkunassani ja kuistillani vihreät vaihtuvat monta kertaa päivässä ja pitkin vuotta. Edes Nikonin kalliit linssit eivät toista värejä samalla tavoin, Kutakin on palettinsa. Paras käyttämistäni objektiiveista on Leican Summilux, siis filmin ajalta. Ero saman valmistajan Summicroniin oli selvä, pastellisempi, erittäin hyvä kasvavan ja höylätyn tai veistetyn puun kuvaamiseen ja mainio siis myös ihmisen ihonvärille. Nähtävästi vanGoghilla oli halu laittaa väreihin joukkoon jotain aivan mahdotonta, kuten keltaista. Ja Cézanne saattoi jättää jonkin perusvärin pois tavalla, jonka katsoja huomaa, kuten paljaan punaisen tämän kirjoituksen kuvasta. Kun kävin sitä Pohjankirjaa varte läpi tuhansia kuvia, oli entistäkin enemmän ihmeissäni, miten vähän hyviä maisemia suurilta soilta on maalattu. Vlokuvissa tunturien etäisen sinisyyden yhtyminen taivaaseen ei yleensä saa valokuvissa oikeutta, mutta maalatessa siihen tarvittaisiin joku Munch, jolla tuntuu olleen aivan erikoinen suhde sinisen eri vivahteisiin. Lapissa kävijöistä moni huomaa tämän värimaailman outouden, mutta ei kovin moni sen syytä. Yhden kirjoituksen otin antologiaan juuri siksi, että tämä seikka oli tuotu esiin. Väreillä ja väritauluilla ei ole oikeastaan suurta merkitystä. Kumpi minua itseäni miellyttää musiikissa enemmän, h vain B? Olen ruvennut pitkästä aikaa jopa polttamaan tietokoneelta CD-levyjä kuunnellakseni olohuoneen isoilla Beoilla jotain, kuten tänään Bachin Die Kunst der Fugen sitä versiota, jonka esittää jousikvartetto, Emerson Quartet. Sen topologia tulee puutalossa niin mainiosti esille. Se on jopa Bachin tuotannossa niin erikoinen teos, että en kuvaamiseen sopisi ehkä parhaiten juuri algebrallinen topologia. Tämän hetken huippuhyvän tarjonnan kurimuksessa saattaa unohtua, että ihmisen tulee pysyä uskollisena keskinkertaisuudelle. Ellei hän tee sitä, kuinka hän enää tuntisi peilikuvaansakaan? Vaikeasti muistiin palautettavia teitä tulin kerran hankkineeksi Leusinkin johtaman Hollannin poikakuoron levyn Bachin kantaatteja. Näyttäisi siltä, ett johtaja on luopunut - ehkä eläkkeellä – ja kuoro kukaties hajonnut. Sekään ei näytä varmalta, että verkosta löytyvä myyntipaikka (Discogs) toimisi tai ainakaan lähettäisi tilattuja ja maksettuja levyjä. Ne on valmistettu noin kymmenen vuotta sitten, ja hinnaksi ilmoitetaan 14 euroa 5 CD:n pakkaus maininnoin, että halvemmallakin lähtee... Hollanti ja Belgia ylpeilevät maailman parhaisiin kuuluvilla barokkimusiikin kokoonpanoilla. Maasakin Suzukin joukkokunta on hienonhieno kuoroissa, mutta solistit eivät aivan pärjää Gardinerin väelle ja siten teosten soljuminen ei ole ihan samaa luokkaa. Mutta hollantilaisten poikakuoro nostaa vedet silmiin ja muutamat solisteista ovat vähintään täydellisiä. Kokonaisuus on keskinkertainen. (Minulla on kaikki Bachin yli 200 kantaattia neljänä tai kuutena sarjana, ja kaksi lapsenlasta Cantiksessa laulamassa mm. Niitä. Ei huono!) Kemppinen Blog

Avainsanat: musiikki väri vihreät versio verkko vesi valmistaja tuotanto tuhansia teos tee tarjonta taivas suhde sopia sinisen silmä seikka pysyä puu punainen paras pakkaus olohuone oikeus nostaa muisti maisema maalattu luokka linssi levy lappi laittaa kuva kuvata kuoro kokonaisuus kirjoitus kemppinen keltainen katsoja jättää jolla johtaja ihminen hän hollanti halu filmi esittää erottaa ero erikoinen emerson eläke cd blog belgia bach aika


blogivirta.fi