Tänään on 13.12.2018 07:03 ja nimipäiviään viettävät: Seija ja Lucia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Keltainen kirjasto:

Françoise Mallet-Joris Kahvila Taivasten valtakunta – Pidätkö kahvilakeskusteluista ja suhdesotkuista?

Julkaistu: · Päivitetty:

Odessa-katu on asukkaidensa mielestä hyvin suosittu, huoleton ja iloinen. Vieri viereen ahdettujen liikkeiden vilkkaasti värittämä. Kadulla kohtaavat köyhät, taiteilijat, prostituoidut, pikkuliikkeiden myyjättäret. Kadun varrella on myös hämäriä piilopaikkoja, tori ja metroasema, joka kunniakkaasti hohtaa vanhentunutta loistoa. Ollaan Pariisin Montparnassella vuonna 1958. Taiteen ja filosofian, boheemin ja romantisoidun köyhyyden korttelissa. Françoise Mallet-Joris. Kahvila Taivasten valtakunta. Odessa-kadun päässä on asuintaloksi muutettu hotelli. Hotellin alakerrasta löytyy Kahvila Taivasten valtakunta . Kahvila taivasten valtakunta on yksi belgialais-ranskalaisen Françoise Mallet-Jorisin nuoruusvuosinaan kirjoittamista kirjoista. Kirjan ilmestyessä 28-vuotias Mallet-Joris oli jo saanut julkaistua useita teoksia ja häntä pidettiin feministisenä kirjailijana. Kahvilassa tapaa toisensa säännöllisesti, ja etenkin maanantaisin, kymmenkunta talon asukasta. On kahvilan omistava portinvartijarouva Prêtre, jonka elämän päämäärä on kauniin Sylvia-tyttären arvon lunastaminen avioliittomarkkinoilla. Sylvia itse on lapsekas haaveilija eikä kovin taitava hyödyntämään naisellisia sulojaan. Keskinkertainen taidemaalari esittelee maanantaikokouksissa taulujaan ja antiikkikaupan omistava vanhapoika ihastelee vilpittömästi suojattinsa saavutuksia. On kreikkalainen kokki sekä sisarukset leski ja naimaton sekä pari muuta. Kahvilassa soittaa säännöllisesti Stéphane Morani trioineen. Keski-ikäinen Stéphane on säilyttänyt karismansa ja on pienen seurueen luontainen keskipiste. Stéphane viihdyttää väljähtänyttä avioliittoa ystävättärillä: nyt vuorossa on nuori myyjätär Martine. Kahvila taivasten valtakunta -kirjalla ei ole jäsentynyttä rakennetta. Runsaslukuinen henkilöjoukko pelmahtelee esille omilla kappaleillaan. Kirjassa keskustellaan paljon ja rakennekin on näyttämöllinen: nyt on vuorossa Stéphane, sitten kommentoi vaimo Louise ja äkkiä ollaankin jonkun kolmannen sanoissa ja ajatuksissa. Sekavan rakenteen keskeltä alkaa kirjan edetessä erottua Stéphanen, Louisen ja Martinen kolmoisdraama. Martine haluaa Stéphanelta enemmän kuin ihailua, Louise löytää uudelleen nuoruudenrakkaudena ja heittäytyy miehen rakastajattareksi. Louise on sodan jälkeen ollut prostituoitu, jonka Stéphane pelasti. Martinella ei ole vielä koskaan ollut seksisuhdetta. Hän on vaatemyyjätär, joka inhoaa työtään, uneksii konttorityöstä ja oikeasta rakastajasta. Etenkin Stéphane Moranista. Mallet-Joris kiertää tasa-arvoiseen tapaan läpi kaikki henkilöt. Etenkin nuorempien henkilöiden kohdalla hän valottaa henkilökohtaisia huolia ja pelkoja. Etenkin keski-ikäisten henkilöiden osalta nuoruuden valintoja ja rakkauksia. Mallet-Jorisin kertoja on psykologisesti kiinnostunut henkilöidensä persoonista ja sosiologin lailla heidän käyttäytymismalleistaan. Stéphanessa on narsistin vikaa, Martine on äkäisen katkera ja heikkoluontoinen Sylvia altis hyväksikäytölle. Kirja tapahtuu suurimmaksi osaksi kahvilassa. Taivasten valtakunnassa keskustellaan taiteesta ja filosofiasta. Todella korkeakulttuurisesti pitkästyttävillä dialogeilla. Epäsuorin sanakääntein oudoilla lauserakenteilla. Enimmäkseen kahvilalaiset – kyllä: he kutsuvat toisiaan klikkinimellä – kyttäilevät toisiaan ja juoruilevat rakkaussuhteista. Eikä tässä pakahduttavassa kerrostalokyttäilyssä ole kenenkään mielestä mitään paheksuttavaa – päinvastoin lomaillessaankin he kaipaavat pikkupiirinsä seuraa. Kirjassa tapahtuu lopultakin hyvin vähän – mitä nyt muutama suhde syttyy ja sammuu. Vähän käydään kesälomilla ja sitten taas palataan kahvilaan jorisemaan ja talon asukkaita kyttäilemään. Odessa-kadun asukkaat ovat seksuaalisesti hyvin vapaamielisiä. Kaikilla on rakkaussuhteita, portinvartijaeukko etsii tyttärelleen petikumppania tositarkoituksella, mies tapailee rakastajatartaan aivan avoimesti vaimon silmien edessä. Joten voisi olettaa, että Kahvila taivasten valtakunta on riehakas ja aistillinen tarina. Lopputulos on kuitenkin tässä mielessä vaatimaton. Täysi mysteeri minulle miten puhtaasti henkilökeskeinen ja seksuaalisesti vapaamielinen tarina voi olla näin viileän etäinen. Keskusteluromaanin tarinantyngässä on loppuhuipennus – joskaan ei kovin dramaattinen tai mielenpainuva: Hän nousee portaita eikä mene baariin, missä on vain hänelle mielenkiinnottomia ihmisiä. Hän tulee rakastamaan sanoja ja eleitä ja sitä että on Martine, jonka vapautti eräs, jonka nimeä hän ei enää muista. Mietin, onko minun ollut koskaan yhtä vaikeaa kirjoittaa arviota mistään kirjasta kuin Kahvila Taivasten valtakunnasta ? Oliko kirja filosofiaa vai ironiaa? Olisiko tämä pitänyt ottaa tosissaan ja mikä siinä oli ihailtavaa? Jos kirja on huono, voin olla sarkastinen. Mutta jos kirja on lattea, kuten Kahvila Taivasten valtakunta , sille antaa helposti nolla tähteä ja siitä syntyy nolla sanaa. Jos haluaa nauttia Isosta K:sta [Keltainen kirjasto] vain herkkupalat, ei kannata ainakaan poiketa tähän kahvilaan.

Avainsanat: seksuaalinen ranskalainen rakenne puhdas porras pieni pelko pelastaa pariisi pari ottaa onko omilla olettaa nuoruus nuori nauttia narsisti naimaton myyjätär mysteeri muutama mitä mies löytää louise lopputulos leski latte köyhä köyhyys kreikkalainen kokki kohdata kirjoittaa kirja katu katkera kahvila katua iloinen ikä häntä hän huono hotelli henkilö henkilökohtainen filosofia elämä baari avioliitto asukas asukkaat arvio antaa suhde soittaa sota sisarus silmä kahvila taivasten valtakunta françoise mallet-joris vuotias voi valtakunta valinta vaimo tässä työ tytär tori teos tarina tapa taiteilija taide taitava taidemaalari sylvia suosittu


blogivirta.fi