Tänään on 20.10.2018 02:37 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Daphnion:

Sziget 2018

Julkaistu: · Päivitetty:

Elokuiselle Budapestin matkalle oli tasan yksi syy. Sziget Festival. Tapahtuma, johon olen odottanut pääsyä 16-vuotiaasta saakka. Tänä vuonna osuivat viimein palaset kohdalleen ja lähdettiin unelmia toteuttamaan. Ei onneksi kauheasti tarvinnut aviomiestä houkutella matkaan mukaan.  Kaksi musiikki-ihmistä ne yhteen soppii. , Vuosittain järjestettävä viikon kestävä festivaali on Euroopan suurimpia (ellei jopa suurin?) ja kehutuimpia. Óbudansaari keskellä Tonavaa muuttuu joka elokuu tapahtumasaareksi, jossa tekemistä riittää vuorokauden ympäri. Kyllähän siellä itsekin olisi viikon viihtynyt, mutta kesätöiden takia ei mahdottoman kauaa voinut olla reissussa. Lensimme tiistai-iltana Budapestiin, kun festarit alkoivat keskiviikkona. Keskiviikosta lauantaihin saimme nauttia festarihumusta, sillä sunnuntaina oli varattu liput paluulennolle. Kyllähän siinäkin kerkesi juhlimaan sydämensä kyllyydestä. Esiintyjiä oli laidasta laitaan ja musiikin ohella oli muutakin ohjelmaa tanssitunneista sirkusesityksiin. Itse saavuimme yleensä festarialueelle aina iltapäivästä. Asuntomme sijaitsi juutalaiskorttelissa, joten matkaa vähän kertyi. Julkinen liikenne kuitenkin toimi hienosti ja pääsimme aina muitta mutkitta kulkemaan. Iltaisin oli paluujunassa ruuhkaa, mutta aina mahduttiin kyytiin. Jos jäi matkasta, ei kauaa tarvinnut odotella seuraavaa junaa. Alue on mukavan laaja ja suuri väkijoukko jakautuu saarelle niin, ettei missään vaiheessa tullut tukahduttavaa ryysistä. Toki illan pääkeikkojen aikana oli väkeä TODELLA paljon, mutta tilanne pysyi hallinnassa. Itse pystyi jonkin verran vaikuttamaan ruuhkan hoitamiseen. Kun valitsi vessan tai baaritiskin vähän sivummalta, pääsi paljon vähemmällä jonottamisella. Äärimmäisen nopeasti jonot silti kulkivat kaikkialla kun vertaa kotimaan tapahtumiin. Saarella osataan varautua isoihin ihmismääriin ja suunnitella palvelut sen mukaan. Ruokaakin sai yleensä maltillisella jonottamisella ja ruuhkahuippuja välttelemällä sai monesta paikasta sapuskansa ilman jonotusta. Oma gluteeniton ruokavaliokaan ei ollut ongelma, sillä sopivaa sapuskaa löytyi melkein joka kojusta. Muutamia täysin gluteenittomia (keliaakikoille turvallisia) paikkojakin löytyi. Ruokatarjonta oli laaja ja festaripäivien aikana tulikin syötyä kaikkea pizzasta aasialaiseen, gulassiin ja perus ranskiksiin. Yksi ainoa ateria oli kamala. Lauantai-illan ruuhkassa piti äkkiä saada jotain ja tilasin kanaa sekä ranskalaisia, jotka päätyivät lautaselleni mikron kautta. Ei hyvä. Tuo oli ainoa tilanne, jossa jotain vatsapöpöä olisi itselleen voinut saada. Viime vuonna ruokamyrkytystapauksia oli ollut runsaasti, mutta tänä vuonna ainakin ruuan käsittely vaikutti ihan hyvältä. Ruuan ohella juotavaakin oli saatavilla joka nurkalla. Vesipisteitä olisi voinut olla enemmän, tästä syystä tuli pullovettäkin ostettua. Monet täyttivät juomapullojaan vessojen käsienpesupisteissä, mutta iltaisin osa altaista oli tukossa, joten itse en ainakaan hygieniasyistä suostunut juomavettä niistä silloin enää ottamaan. Festarialue oli mielestäni hyvin suunniteltu ja siellä oli paljon kekseliäitä ratkaisuja. Kuormalavoista rakennettu yökerho Colosseum oli melkeinpä meidän lemppari! Jonkin verran löytyi myös löhöpaikkoja, joissa lepuuttaa väsyneitä jalkoja. Niitä olisi voinut olla enemmänkin. Paljon tuli istuttua ihan maassakin. Sen kyllä huomasi hiekkaisista vaatteista aina yöllä kämpille hipsiessä. Musiikillisesti valitsemamme festaripäivät olivat alunperin yllätys. Ostimme liput tammikuussa, jolloin päiväohjelma ei ollut vielä selville. Tästä syystä muutama helmi jäi näkemättä, mutta rehellisesti sanottuna se ei haittaa yhtään. Saimme nauttia joka tapauksessa loistavasta musiikista. Kohokohdat itselleni olivat peräkkäin esiintyneet Bastille ja Mumford & Sons lauantai-iltana. Molemmat tarjoilivat sellaisia sydämenpohjaan tallentuneita hetkiä. Hurjan hyviä keikkoja olivat muutkin, joita nähtiin. Tykkäsin myös "iki-inhokkini" Gorillazin setistä. Harmittaa vähän, että ainoat suomalaisesiintyjät jäi meiltä näkemättä. Sunnuntaina lavan valtasivat Värttinä ja Paleface, yhdessä. Reissu oli äärimmäisen onnistunut ja lähden kyllä mielelläni toistekin. Kesät ovat vaan vähän huonoja näin matkailualan ihmisen kannalta, koska olen aina töissä. Vaikka tämä reissu saatiin kyllä suht kivuttomasti onnistumaan, kiitos mahtavien työkavereiden! Oli muuten aika mahtava tapa juhlistaa meidän ensimmäistä hääpäivää, joka osui viimeiselle reissupäivälle. Ikimuistoista monella tapaa. Tätä ei osannut Laura 16 vee ennustaa silloin kun ensimmäisen kerran matkasi Budapestiin ja sai Sziget -kärpäsen pureman. Ens kerralla kaverit mukaan, eiks joo?!

Avainsanat: eurooppa elokuu ateria alue ainoa aika huomata helmi gluteeniton festival festivaali festarit kamala juna julkinen juhlistaa juhla jalka iltapäivä ilta ihminen nauttia muutama musiikki matkasta matka mahtava lippu liikenne laura lauantai laaja käsittely kulkea kotimaa kesä kestävä keikka kaveri kana tammikuu syötyä syy sydän suuri suunnitella sijaitsi saapua saari saada ruuhka reissu ranskalainen pystyä peräkkäin perus palvelu palanen ostaa onni ongelma odottaa tapahtumat reissussa ympäri yllätys värttinä vuorokausi vessa vee varattu valita vaikuttaa vaihe vaatteet unelmia työ tuli toteuttaa tilata tilanne tiistai tapahtuma tapa


blogivirta.fi