Tänään on 20.11.2018 07:27 ja nimipäiviään viettävät: Jari, Jalmari, Hjalmar ja Pontus. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hätäpäiden kalinaa:

IKL:n isäntämiehet

Julkaistu: · Päivitetty:

Vääristynyt, vasemmistolainen historiankirjoitus pitää 30-luvun luterilaisia pappeja, jonkinlaisina lapualaisina isäntämiehinä, jotka kurittivat köyhää ja vihasivat ryssää. En usko, että he sellaisia ovat olleet. mutta toisaalta ei minua häiritse vaikka olisivat olleetkin. Varmasti he suurimmaksi osaksi olivat hyviä ja rehellisiä totuuteen pyrkiviä miehiä. Tämä tuli mieleeni, kun luin perussuomalaisten kansanedustajien Laura Huhtasaaren ja Ville Tavion vierailusta Turun Mikaelin seurakunnan kirkossa. Heidät oli seurakunta sinne kutsunut eivätkä he sinne mitenkään tunkeutuneet. Ville Tavio kertoi keskustelussa olevansa Mikaelin seurakunnan jäsenkin, eli hän oli täysin kotonaan. Vierailun jälkeen luterilainen kansankirkko on sitten arvostellut vieraitaan julkisuudessa, kun itse keskustelun aikana ei ilmeisesti työn, levon, sairauden tai muun ymmärrettävän syyn vuoksi voinut. Ja ei pelkästään arvostellut, vaan jopa solvannut. Luterilaisen kirkon mediassa on kommentoitu, että moisten vieraiden jälkeen kirkko pitäisi vihkiä uudestaan. Pahempaa solvausta on aika vaikea keksiä. Siihen voisi todeta, että totta kai luterilaiset kokoustilat pitäisi vihkiä, jotta niistä tulisi sakraaleja tiloja, eli kirkkoja. Sen jälkeen luterilaisilla pastoreilla ei vain olisi niiden alttareille asiaa. Mutta en tiedä olisiko se asiallista, vaikka se totta olisikin. Joka tapauksessa on aika hyvin huomattavissa, että ottaessaan osaa yhteiskunnalliseen elämään ja politiikan kysymyksiin luterilainen kirkko on aina, koko historiansa ajan, ollut vallitsevan vallan puolella. Niin se on nytkin. Kapinallisia pappeja eivät oikeasti ole niin sanotut sateenkaaripapit, vaan ne papit, jotka yrittävät pitää kiinni perinteisestä luterilaisesta opista ja opetuksesta. Heille kaikki kunnia. Olisikin järkevää, jos luterilainen kansankirkko köyhien ystävänä yhteiskunnallisten kysymysten sijaan keskittyisi kristinuskon varsinaiseen ytimeen. Politiikasta ei tule kuin kuhmuja otsaan ja politiikka demokratiassa on maallikoiden hommaa. Papit ja kaikki muutkin saavat sitten palkkansa, kun todellinen monarkia tulee.

Avainsanat: ystävä ville vihkiä vierailu vaikea usko turku tuli todeta todellinen tila syy seurakunta sairaus politiikka pitää perussuomalaiset perinne pappi opetus monarkia mies media luterilainen laura köyhä kutsu kunnia kristinusko kotona koko kirkko keskutelu keskustelu keksiä kansanedustaja hän häiritä huhtasaari historia demokratia aika


blogivirta.fi