Tänään on 12.12.2018 00:05 ja nimipäiviään viettävät: Tuovi ja Tove. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Kohtuullisen minimin viitebudjetti päivittyi

Julkaistu: · Päivitetty:

Kuluttajatutkimuskeskus on päivittänyt säällisen kulutuksen viitebudjettinsa , joka on tullut tunnetuksi myös kohtuullisen minimin budjettina. Kahdeksassa vuodessa jotka ensimmäisen version julkaisusta on kulunut on tainnut muuttua ainakin asenne: "minimin" ohella puhutaan nyt myös "säällisyydestä". Se on minustakin paljon parempi termi. Tässä budjetissa kun on kaksi puolta: toisaalta se kuinka paljon rahaa ja mitä hyödykkeitä erilaisissa elämänvaiheissa ja perheissä elävät ihmiset todella tarvitsevat säällisen elintason saavuttamiseen. Samalla erilaisista kuluttajista koostunut paneeli on pohtinut myös hartaasti, mitä kaikkea säällinen elintaso pitää sisällään. Budjetin harkitun näkemyksen mukaan ei esimerkiksi ole kohtuullista elämää tehdä kaikki halvimmalla mahdollisella tavalla. Uusiin vaatteisiin, harrastuksiin, ulkona syömiseen ja työmatkoja pidempiin virkistysmatkoihin oletetaan kuluvan normaalissa elämässä rahaa vaikka netti kuinka on täynnä vinkkejä minibudjetilla selviämiseen. Toisin sanoen, budjetissa toistuu täälläkin viime aikoina pinnalla ollut ajatus siitä että kaikki mikä on mahdollista ei välttämättä ole kuitenkaan kohtuullista, eikä selviytymisen ja hyvän elämän välille voida vetää sujuvasti yhtäläisyysmerkkiä.  Nä in budjetti tulee palvelleeksi koko kansaa riippumatta siitä onko oma talous viritetty viitebudjetin yli vai alle. Keskivertokulutus on ainakin rutkasti budjetin yli. Toisaalta esimerkiksi minimitason sosiaalietuudet jäävät kauas kohtuullisesta elintasosta- mikä tarkoittaa että vaikka niillä saattaa pysyä hengissä, niiden varassa pitkään eläminen syrjäyttää. Niille joiden taloustilanne on parempi, budjetti puolestaan tarjoaa terveellisen muistutuksen siitä millä kuluttamisella suurinpiirtein pärjäisi. Eikä venkoilu auta: vaikka meillä on yksilöllisiä tarpeita joita budjetissa ei ole huomioitu kuten lääkityksiä, erikoisruokavalioita, tarvetta budjetin laskelmia monipuolisemmalle ja/tai kalliimmalle vaatekaapille, monet myös säästävät tavoilla joita budjettiin ei ole laskettu mukaan. Saamme lahjoja, marjastamme, hyödynnämme ilmaisia virkistysmahdollisuuksia, ostamme vaatteita kirpputorilta ja niin edelleen. Vaikka budjetin kohdentamisessa on siis yksilöllistä vaihtelua, lopputulos on luultavasti varsin hyvin suuntaa-antava.  Tuolta se kohtuus suunnilleen voisi näyttää, ainakin määrällisesti. Tulojen niin salliessa laadusta voi ja usein kannattaakin maksaa budjetin hintatasoa enemmän. Pizzerian sijaan voi syödä vähän paremmassa ravintolassa, vaatteita ja hygieniatarvikkeita voi ostaa markettiversioita laadukkaampina ja niin edelleen. Jos (eli ainakin täällä kun) oma kulutus on paikoitellen myös määrällisesti säällistä isompaa, siitä saa oivan kehityskohteen vaikka ilmastotalkoisiin.  Isossa-Britanniassa on jo ehditty laskea että jos koko kansa kuluttaisi paikallisen viitebudjetin mukaisesti, hiilidioksidipäästöt laskisivat kolmanneksella. Humpsista- ja sitä isompi humpsis kun muistetaan että viitebudjetti lähtee siitä että tuotteiden kuluttaminen tarkoittaa niiden ostamista uutena ja ruokalaskelmien pohjana on sekaruokavalio. Ilmastotavoitteiden kireyttä ja vaativuutta on taivasteltu viime aikoina urakalla. Jos noin ison päästövähennyksen kuitenkin pystyy toteuttamaan niinkin arkisesti kuin siten että se enemmistö kansasta joka kuluttaa kohtuuden yli päivittää tottumuksensa ainakin määrien osalta kohtuullisiksi, on traagista jos emme siihen mitenkään pysty. 

Avainsanat: ajatus perhe ostaa onko oiva näyttää netti muuttua muistaa mitä maksaa lopputulos laskea lahja kulutus kulunut koko kirpputori kansa ilmainen harrastus esimerkki erilainen enemmistö elävä elämä ehtiä budjetti britannia asenne vaate uusi tässä tulo toteuttaa termi tarkoittaa talous syödä suurinpiirtein ravintola raha päivittää pysyä pitää pinta yhteiskunta ilmiöt etiikka vuosi voida voi vinkki vetää


blogivirta.fi