Tänään on 17.12.2018 04:20 ja nimipäiviään viettävät: Raakel ja Rakel. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Arde arvioi:

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Julkaistu: · Päivitetty:

Lemaitre on käsittääkseni tunnettu rikosromaaneistaan, mutta tässä on kyseessä historiallinen veijaritarina. Veijarius ei tosin aluksi ole ilmeistä, tarina starttaa varsin synkissä merkeissä ensimmäisen maailmansodan länsirintaman juoksuhaudoista. Lemaitren teksti on laveaa ja rönsyilevää, tyyli alkaa muuttua vähitellen surrealistisemmaksi ja omituista mustaa komiikkaa hiipii mukaan. Alussa on harmittavia epätarkkuuksia, ehkä johtuu suomennoksesta, ehkä jo alkuteoksessa. Kohtalokkaat tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan päättymishetkestä 10 päivää taaksepäin, eli marraskuun alkuun 1918. Ainakin yhden kerran ensimmäisessä luvussa puhutaan kuitenkin lokakuusta.  Koomisuus lisääntyy, mieleen tulee John Irvingin laveat romaanit. Päähenkilöt alkavat tehdä sodan seurauksilla makaaberia bisnestä. Sotakentille kaatuneita ruumiita uudelleensijoitetaan ympäri Ranskaa sankarihautoihin mahdollisimman halvalla kiinalaisella työvoimalla. Toisaalta julkista hallintoa ja surevia kansalaisia huijataan muistomerkkibisneksellä, jossa ei ole tarkoituskaan rakentaa itse muistomerkkejä. Absurdi farssimaisuus ottaa kierroksia kiihtyvään tahtiin. Tyyli on omaan makuuni aivan liian monisanaista ja maalailevaa. Viihdyttävää feelgood-tunnelmaa lukeminen tuottaa, mutta en erityisemmin innostunut. Loppupuolella juonen vauhti kiihtyi, mutta sitä ennen oli monta sataa sivua hidasta jahkailua. Henkilöhahmot eivät tunnu uskottavilta vaan kirjailijan peliasetelmaan sorvatuilta karikatyylisiltä nappuloilta.

Avainsanat: historiallinen hidas halpa hallinto alku marraskuu maku maailmansota lukeminen lisääntyä kirjailija kansalainen juoni julkinen john tuottaa tunnelma teksti tarina tapahtuma suomennos sota sataa romaani ranska rakentaa ottaa omituinen muuttua kirjat ensimmäinen maailmansota ympäri vauhti tässä tyyli


blogivirta.fi