Tänään on 24.05.2013 12:16 ja nimipäiviään viettävät: Tuukka, Touko ja Alarik. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Luo uutisvirta

Johannan maailma: Perhospuut tai Kotini on eläintarhani tai Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Kauan sitten yksi ihana ihminen tilasi minulta siskolleen taulun. Se jäi tekemättä, en kehtaa edes sanoa kuinka moneksi vuodeksi. Sitten tapasin tuon ihmisen uudelleen ja taulutilaus oli kuulemma vieläkin voimassa. Olipa hyvä että tavattiin, koska mikään ei vaivaa niin paljon kuin ilmaan killumaan jääneet tekemiset. Tai no, joku voi vaivata vielä enemmänkin, mutta kumminkin. Herneetkin siinä jo ehtivät kasvaa avaruuteen  ja taas takaisin ees taas moneen kertaan kunnes jo  silloin kauan sitten  kuulemani toivomus lausuttiin  ja elementit joita taulussa saisi olla pääsivät sitten tähän kohtaan. Olipas vaikee lause! Useita viikkoja sitten tein jo leikkaa-liimaa-hommia, koska olin päättänyt, että teen taulun  sekä koneella  että käsin, eli piirrän palasia koneella, printtaan liimaan ja maalaan sitten sekaan. Sitten työ jämähti taas. Miksi? No siksi, että on yllättävän vaikeeta tehdä taulu ihmiselle, jota ei koskaan ole tavannut. Iski päälle niin tuttu tunne työelämästä, että  peetä ei sitten  tehdä, vaan siitä on tultava hyvä. Ja tykätty. Lukko! Lukko! Lukko! Annoin raakileen  levätä hyllyssä aikansa ja tänään pidin itselleni pitkän puheen.... Lopeta hoopo! Tee se sydämestä ja sitten se on hyvä. Jos saaja ei taulusta tykkää niin saa palauttaa. Ja koska tiedän taulun saajan siskon eli tilaajan niin ihanaksi ihmiseksi ja saajaan kuulemani koordinaatit niin hän ei voi olla muuta kuin yhtä ihana kuin siskonsa eli tilaaja. Asuu satumetsässä punaisessa mökissä eläintarhansa kanssa. Ja oranssi kissa on kuuro... Niinpä iskin omien parhaiden tuntemuksieni ja muistojeni kimppuun aikaan, jolloin asuin punaisessa mökissä rinteessä tammien ja vaahteroiden alla. Ja sitten vaan annoin mennä sen enempää ajattelematta. Laitoin sinne kuvaan parhaat ja  kauneimmat muistot ihan hiljaa hymyillen. Saajan eläimet piirsin myös koneella  ja kieli keskellä kämmentä leikkasin ne ulos paperista kynsisaksilla. Puihin kasvoi nuotteja.  Leo oli mukana kun juoksin ylös liimaamaan ja maalamaan ja taas alas printtaamaan... Tein taustaan tilkkutäkin.  Piirsin koneella  pienikuvioista kangasta, montaa erilaista, printtasin, revin, liimasin. Kultamaalia? Ei kai????? Hah! Minun pienessä punaisessa mökissä oli tilkkutäkkejä. Ovat ne vielä täällä kaupungissakin.... Tein ne itse.....vauvoille oikein monta. Ja äiti teki lisää! Kylmä siinä  pikkutalossa olikin, mutta onnellista elää. Nyt taulu kuivuu ja hengittelee parvekkeella. Illemmalla katson mitä tuli tehtyä ja korjaan. Se tuli nyt kasaan ryskeellä. Hyvin muhineena. Toivottavasti saaja tykkää! Tämä kappale  ei oikeesti liity tuohon taloon muuten kuin että se rupesi soimaan päässä kun kerta taloa tein.... :) Jep, olen laittanut sen tänne blogiin jo monta kertaa vissiin:) Minkäs teet jos hymyilyttää aina vaan! Niin ja kaikille ÄITEILLE onnea huomenna!!!!!

» Lue blogi...

Tykkää (0) · Älä tykkää (0) · Jaa blogi · Avaa välilehteen

Muita aiheita








Hae blogeista