Tänään on 20.10.2017 00:53 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Hae blogeista

li-arrow.gif Hae uutisista sanalle Outo Paimen


NEITI NEGAN PÄIVÄKIRJA -

Työpaikkaruokailumme siirtyi erääseen lounasravintolaan, jossa linjastolle lyödään erittäin perinteistä (paskaa) laitosruokaa. Hyvää ja "kalliimpaa" saadaan harvoin, esimerkiksi lohta on kyllä silloin tällöin tarjolla, mutta niin pieninä palasina, ettei pienikään nälkä lähde millään. Ravintola ilmoitti ruokalaan syömään siirtyville asiakkaille selkeästi omat säännöstönsä ruokailun suhteen: 1. vain yksi pala leipää 2. yksi lasi (noin 1,5dl) juomaa...

HerStyle - THE Christie -

Tässä on hyvä ystäväni, Punainen kynä... ...ja tässä on punaisen kynän tyttö. Iltaa vain. Jokseenkin väsyttävä päivä ollut. Heräsin aamulla jo ennen viittä -come on!!- ja olin aiiiivan virkeä. Ihmtettelin syvästi, miten tällaista voi tapahtua minulle. MINULLE! Minä olen se, joka nukkuu niin pitkälle kuin luoja suo. Siinä sitten sängyssä, poikaystävän nukkuessa sikeästi, mietin, että jokohan sitä kehtaisi lähteä töihin. Viidentoista minuutin chillailun jälkeen...

Kehityskeskusteluklinikka -

Iltasanomien nettisivuilla käynnistyi tammikuun puolivälissä keskustelu kehityskeskusteluista. Aloituspuheenvuoron otsikkona oli "Onko kehityskeskusteluista hyötyä?". Kirjoittajan näkemys kehityskeskusteluista oli hyvin kriittinen ja häntä puistatti koko ajatus. Hän halusi tietää, minkälaisia kokemuksia muilla on. Osallistuin keskusteluun vastaamalla kysymyksiin ja esittämällä näkemyksiäni siitä, miten kehityskeskustelut saadaan onnistumaan. Julkaisen vastaukseni tässä...

hp-fanin höperryksiä -

Tänäään oli toosi Kiva päivä pääsin siivoamaan Minun ja siskoni huonetta johon oli kai todnaado iskenyt. Sain "oman puoleni" siivottua aika nopeasti. Mutta sitten vanhampien puolelta kuului valitusta. Ei minun hieno pölyinen "salainen" nurkka kelvannut ja piti jatkaa mutta jotenkin "vahingossa" tietokone veti puoleensa ja oli pakko ruveta pelaaman. Outoja nuo tietokoneet niihin kai on laitettu joku puoleensa vetävä anturi. :) Nyt olen pääsyt livahtamaan koneelle "katsomaan sähkö...

Out of office -

Joulunvietto talven autioittamassa rantalomakylässä vie kauaksi joulusta. Muuallakin kuin Suomessa pystyy nähtävästi kävelemään yksin luonnon keskellä, ilman että tapaa ketään. Ehkä joutuu sanomaan 'bonjour!' jollekin satunnaiselle koiranulkoiluttajalle, mutta muuten voi ihmetellä aaltojen kohinaa, rantakallioiden outoja muotoja, vuorovettä ja meren pinnanalaisen maailman rannalle jättämiä merkkejä omassa yksinäisyydessään. Millaisia valtavia hirviöitä meressä asuukaan...

Kaljaveikko ja Nokkospoika -

"Haluankin pistää Nokkospojan vastaamaan omaan kysymykseensä. Mikä hänelle on se kultainen keskitie, miten sillä pysytään jos sen sattuu löytämään?" Voisi sanoa että kultainen keskitie on löytynyt, mutta sillä pysyminen on tolkuttoman vaikeaa. Aina ei tahdo muistaa ottaa iisisti ja painaa kilometrit, saavutukset sekä mammona silmissä kiiluen eteenpäin veri ikenistä tihkuen. Välillä taas passiivisuus kaappaa utuiseen syleilyynsä ja kolme päivää menee umpimielisessä...

. -

Sain tänään postista h&m:n syyskuvaston. Oli niin paljon kivoja vaatteita, että melkein innostuin syksyn tulosta, nyt voi käyttää lämpöisiä neuleita jaja muitakin kenkiä kuin varvastossuja. En taida uskaltaa tilata tuolta mitään, koska aina tulee vääränkokoisia tai muuten vain outoja vaatteita postista, jos pistän tilauksen menemään, mutta ihastuin tähän mekkoon: Pitää varmaan mennä katsomaan jos tuollaisia olisi jo kaupoissa. En oo kyllä ihan varma että raaskisinko...

hemulin kolo -

Koirien kanssa harrastaessa tutustuu erilaisiin ihmisiin  - ja erilaisiin kouluttajiin. Opettajan näkövinkkelistä sitä on huomannut, että kaikki ihmiset vain eivät ole luontevia ihmisten kouluttajia. Ja sitten toiset ovat siinä hommassa täydellisen kotonaan. Töissä on tottunut siihen, että työkaveriaikuiset - tai ainakin ehdoton enemmistö aikuisista - osaa toimia ihmisten kanssa rakentavasti, tasavertaisesti ja aidon kiinnostuneesti. (Tai sitten kollegani ovat lauma psykopaatteja...

Noitaklubi -

Oi rakkaat ystävät ja kaikki muut, jotka olette ihmetelleet, minne olen kadonnut! Täällä minä olen uudessa kodissani Lapissa. Elokuisen muuton jälkeen en ole jaksanut lainkaan bloggailla: en lukea teidän blogejanne enkä päivittää omaani. Käsitöitäkään en ole juuri tehnyt. Mutta nyt elämä alkaa taas muotoutuva minun näköisekseni. Sisustushommat ovat vielä kesken, mutta pikkuhiljaa etsiskelen ja ompelen verhoja ja muuta sellaista. Verhoja en oikeastaan kaipaakaan, niin...

Nimi tarkentuu myöhemmin -

Ehkä pahinta ja kamalinta kirjallisuutta edustavat sellaiset kaunokirjalliset tuotokset, joiden tekstistä paistaa läpi kirjailijan pyrkimys "taiteelliseen" kieleen, "taiteellisuuteen". Kirjalliset ambitiot ovat toki sallittuja, sääli vain että ne yleensä tekstiksi muuntuessaan transmorfoituvat täydelliseksi patetiaksi. Niin kuin vaikka Waltari. Teennäisempää tyyliä voi hakea, vaan ei löydä. Toki joku voi perustellusti pitää Waltarin soljuvasta tarinankerronnasta, verrattain...

Kissediä etsimässä -

Hei kaikille niille onnettomille jotka on tänne eksyny. Pääsette aina tarvittaessa pois, jos ette kestä outoja kirjoituksiani klickaamalla sitä valkoista rastia punaisella pohjalla siellä ruudun vasemmassa ylä kulmassa. Myös edellinen- painiketta voi käyttää jos tulee tarve etsiä järkevämpää tekemistä. Mutta pakko tässä on mennä itse asiaankin.. Elikkä siis olen viime syksystä asti etsinyt omia juttujani.. Onhan niitä löytynytkin, mutta silti se homma on vähän kesken...

Pikitietä pitkin -

Satu kävelee Kokkolassa Prismasta linja-autopysäkkiä kohti. Siinä seisoo laiha poika. Satu kävelee sen luo ja kysyy mihin aikaan bussi tulee. Poika katsoo häntä ujosti, mutta vastaa kuitenkin. - Jotain vartti vielä. Tarkemmin katsottuna poika ei olekaan ihan niin nuori kuin Satu luuli, mutta aika ujolta se näyttää. - No voi hitto, mä tulin liftaamaan ja se aina häiritsee, jos joku toinen oottaa bussia samalla pysäkillä. - Mihin sä olet menossa? poika kiinnostuu. - Pohjoiseen...

Pikitietä pitkin -

Aamulla Satu ja Kimi miettivät mitä nyt tekisivät. He päättävät aloittaa aamupalasta ja kävelevät muiden mukana kokouskeskuksen ravintolaan syömään ilmaista ruokaa. Joku nipottava nuori nutturapää tulee kysymään onko heillä lupa syödä siellä. He nyökkäilevät pontevasti. Nutturapää tuijottaa heitä tuimasti hetken, kääntyy ja kävelee pois. - Mitä nyt muutamasta leipäpalasta, ei se siltä ole pois, Kimi puhisee. - Joilleki se vaan on niin tärkeetä, Satu huokaa...

Elämää anonyymisti. -

Outo ilmiö, nimittäin se miten paljon helpommin koulutyöt sujuvat niinä päivinä kun olen antanut itselleni luvan syödä juuri niin epäsäännöllisen vähän kun päänuppi toisinaan käskee. Muistelen niitä harvoja päiviä, jolloin kurkustani ei mennyt alas minkäänlaista ravintoa (niitä on vähän), ja jokaikinen niistä on vietetty nenä koulukirjoissa. Tänään heräsin äidin huolestuneeseen marmatukseen koulunkäyntini tilanteesta. Ponkasin ylös sängystä yllättäen...

Matkalla napani ympäri -

Istun keskellä napaani ja otan oikein mukavan asennon. Nojaan karvaiseen vatsanseutuuni leppoisasti hieman oikoen pahimpia karvoja pois paikalta johon aion naamani asettaa. Tänään on tavallista leppoisampi päivä, ei ole mihinkään kiirettä ja vietän sitä istuskellen Café Esplanadin terassilla katsellen ohi keinuvia kauniita pimppuja. Kuulen kuinka juuri loppuun juomani tuontiolut matkustaa päästyään vatsani portista sisään monenmoninaisissa tunneleissa ja putkistoissa...

Nainen ratissa -

Tuli puhetta kyytiin nousseen nuoren naisen kanssa, miten ihmiset tuntuvat tyhmistyneen. Maalaisjärkeä ei osata käyttää, puhumattakaan siitä ihan perinteisestä, opitusta viisaudesta. Tästä puheenaiheesta innostuneena kerroin matkustajalleni juuri lukemastani Aamulehden artikkelista, jossa kerrottiin yläkoululaisten oppimisvaikeuksista. Nykykoululaisilla on vaikeuksia ymmärtää kaikkia suomen kielen sanoja. Esimerkiksi sana "kurottaa" on monelle outo. Vaan paras oli erään opettajan...

* Ajatuskatkos * -

Kysyn itseltäni joka päivä miksi, oi miksi en kirjoita blogiani. Kehittelen päässäni tekstin aihetta ja rakennetta, jota en tule koskaan kirjoittamaan puhtaaksi. Joka tapauksessa, tänään, tällä hetkellä, otin viimein itseäni niskasta, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa sormista, kiinni ja rupesin kirjoittamaan. Tällä viikolla koulumme kahdeksasluokkalaisilla on TET-viikko. Jee jee... Minä (& ystäväni) kävimme kysymässä paikkaa jo monta kuukautta sitten, että...

Puhuva irtopää -

John Byrne: Ihmeneloset MARVEL 1/1988 Kaksikymmentä vuotta sitten olin harrastanut Marvelin sarjakuvalehtiä aktiivisesti noin kuuden kuukauden ajan ja pidin itseäni niiden suhteen kaikentietävänä konkarina, mikä ei ollut täysin virheellinen käsitys. Kesästä saakka olin kerännyt lähinnä Hämähäkkimiehiä ja erikoisjulkaisuja & albumeita, satunnaisesti myös jokusen Ryhmä-X:n numeron. Lehtien tuolloisen toimittajan, nimimerkki Mail-Manin, ylläpitämällä kirjepalstalla oli...

Puhuva irtopää -

Eppu Normaali: Imperiumin vastaisku Poko Rekords, 1988 Keväällä 1978 olin alle puolitoistavuotias nassikka, enkä täten pannut isommin merkille sitä, että levykauppoihin, jos tuollaisia vielä silloin montaakaan oli, ilmestyi kotimaisen punkrockin massiivinen merkkipaalu, Eppu Normaalin esikoistäyspitkä Aknepop . Toki minäkin hoilasin seuraavana kesänä hiekkalaatikolla poliisin ajavan sinisellä autollaan (kai kaikki?), mutta silti kolmekymmentä vuotta sitten Eppu Normaali oli vain...

The Weird Stripesin onnellista perhe-elämää -

Broidi: Alright, tämä on siis kahden ihmisen ylläpitämä Blogi, meidät tunnetaan "The Weird Stripesina" sillä olemme kaksoset, sisko ja veli, paita ja perse, pata ja kattila ja niin edelleen. Kun teksti on otsikoitu Broidiksi on kyseessä selvästikin se veli, elikkäs minä. Olen taiteilija, muusikko, artisti, häröilijä, alkoholisti, outo, sekopää, deeku ja kaikkea sellaista mitä nyt vain tällaisen luovan boheemin elämään mahtuu. Päätettiin sisko kanssa aloittaa blogin...




Tohtori tuli kaupunkiin -

Koska kummastelun aiheita kaupungista on löytynyt vuoden mittaan yhä vähemmän ja vähemmän, esittelen taas jotakin kaunista ja hienoa Helsingistä. Arkisen työmatkani varrelta löytyi kauniissa kukkaloistossa oleva Alppiruusupuisto . Muistan ihmetelleeni outoja kasveja jo viime syksyllä lenkkeillessäni lähimaastossa, mutta enpä olisi arvannut, että kesäkuussa niistä tulee näin kauniita. Kiehtovaa on kauniin mäntymetsän ja kukkaloiston sekoittuminen, melkein tulee mieleen...

Lissun Juttuja -

Outo juttu, mutta aivan kuin silmätipoissa tai lääkevoiteessa olisi jotain lisäenergiaa? Oon nimittäin ollut tavallista aktiivisempi sisällä ja ulkona. Ulkona pistän juoksuksi vaikka kyseessä ei edes ole lumipallon nouto. Metsälenkillä iskä piti mut kytkettynä, koska pelkäsi että ei pysy mun vauhdissa! On vissiin tulossa vanhaksi? Mun silmät ovat nyt taas kunnossa.

Kotiäidin LuomuLaakso -

Luomupuuron maailmanennätys häämöttää taas hiukan lähempänä kuin viikko sitten. Into on meillä korkealla ja puurosta pitävät lapset niin mielissään kaikista kokkaus ja kuvaustuokiosta, että joka päivä koulusta tullessa pitäisi olla tarjolla jotain uutta ja ihmeellistä. Normaalistikin keittiössämme syntyy välillä hyvinkin outoja sekoituksia, mutta Puuroperjantait päästivät mielikuvituksen tyystin valloilleen ja lopputulokset ovat välillä sen mukaisia ja … Jatka...

Lievä kosto -

Provinssi Sinänsä pienoinen pettymys. Bändit eivät sytyttäneet, mutta olut oli hyvää ja ystävät mahtavia. Alice in Chains ei liikauttanut minussa mitään ja HIM oli niin laimea, että läksin puolivälissä keikkaa paviljonkiin nauttimaan punaviiniä. Liekö Villellä ollut krapula? John Calen esiintymisajankohta oli yllättäen muutettu lauantaiaamuun. Ruoskin vieläkin itseäni keikan missaamisesta. En myöskään nähnyt Olavi Uusivirtaa, koska.. erm.. rentouduin ystävieni...

pieni maailma -

Tykkään tästä kappaleesta. Se on jotenkin rauhoittava? Vaikka se ei ole kovinkaan rauhoittava. Selkeää. Outoa. Joo. Olen jotenkin hassulla tuulella. Selitän ja selitän, mutta en saa mitään järkevää sanottua. Haluan tehdä tästä maailman pisimmän Pieni maailma entryn, mutta en jaksa! Eikä minulla edes olisi mitään asiaa. Joo. Kello soi 6.30 (kirjoitan sen tässä muodossa että sen aikaisuus korostuu!) Ja nousin ylös. No, ajattelin, että nukun vielä vartin ja siirsin...

Keskiverto lintuharrastaja -

Posti kulki pitkästä aikaa kiinnostavimman lintukirjan. Nimensä mukaisesti se käsittelee lintuja, joita ei enää ole. Kyseessä on Julian P. Humen ja Michael Waltersin teos Extinct Birds , joka esittelee kaikki viimeisten 700 vuoden aikana sukupuuttoon kuolleet lintulajit. Netti on täynnä sivuja, joilla kerrotaan yksityiskohtaisesti muuttokyyhkyn, siivetönruokin, dodon tai rämetulikärjen sukupuutoista, joten en aio retostella niillä tässä. (Oman korteni sukupuuttopornon kekoon olen...

Mustikka -

Tää oli outo päivä. Oudointa ja pelottavinta siinä oli se, et olin kaupungilla rahapussi seurana, enkä silti ostanu mitään. Vielä uskomattomampaa, et olin sie ihmisen kaa, joka on aina saanu mut ostaa kaikennäköstä. Mut koska oon mä ja aattelen yleensä aina kaiken positiivisesti, ni mainitaan nyt et säästypähän rahat ja ainakin tos on hyvä syy uusia shoppailukierros paremmalla ajalla. Uusitaan se:) (ois kiva lisää joku kuva, mut en osaa)

Vapaaehtoisesti lapsettomat -

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämän blogin kirjoituksiin tulee kyllä todella mielenkiintoisia ja sisällökkäitä kommentteja! Kiitos niistä. Pahoitteluni niille, jotka toivoisivat enemmän päivityksiä. Kaipa tässä on pohjalla se, että tämä velaus on meille kirjoittajille kuitenkin niin itsestäänselvää arkipäivää, ettei aina ole kauheasti sanottavaa aiheesta. No kuitennii, nyt tulin ihan tunnustamaan asioita. Kirjailija Anu Holopainen myönsi blogissaan tämän blogin...

Elämäni Hermeliininä -

...People like us Know how to survive There's no point in living If you can't feel alive We know when to kiss And we know when to kill If we can't have it all Then nobody will The World is Not Enough ... Outo juttu... Kun kokee jotain oikein huimaa, niin se mitä ennen luuli / kuvitteli / ajatteli huimaksi ei enää tunnu miltään. Isompaa, lujempaa, jännittävämpää, nopeampaa, kiiltävämpää, kalliimpaa, hienompaa, parempaa, tiukempaa, voimakkaampaa... yksinkertaisesti aina vain...

Haluat pois, et silti tiedä missä hyvä ois. -

Belize. Maa jonka olemassaoloa kukaan ei oikein muista. Maa, josta kukaan ei ikina tunnu tietavan mitaan. No ei tiedetty mekaan. Ei mm tiedetty etta taalla maaassa ei puhuta espanjaa vaan todella huvittavaa rastareggae-englantia Jamaica henkeen. Joka kerta kun keskustelee naitten ihmisten kanssa alkaa lahinna huvittamaan kun ei vaan meinaa tajuta mitaan. Pakko tietenkin viela mainostaa, etta tama paikka on tosiaan tunnettu Madonnan 80-luvun hitista La Isla Bonita, mika sijoittuu tuonne San...