Tänään on 12.12.2017 13:54 ja nimipäiviään viettävät: Tuovi ja Tove. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Hae blogeista

li-arrow.gif Hae uutisista sanalle seisoa


Animetyttöjä ja Pseudopolitiikkaa -

 - Herr Vampyrkommandant, lähteidemme mukaan Sarastus on viime aikoina julistanut ja ihannoinut interracial-seksiä ja pettämistä . Heidän mukaansa rakkaus on geenivirhe ja pettäminen on luonnollista - ... ... .. ....vittu.. ...Huoh.. Kaikki tämä taistelu paremman tulevaisuuden puolesta, ja he vetävät maton jalkojemme alta. Miksi enää vaivautua uhrautumaan minkään takia, kun puolet tiimistä on vaarallisempia kuin viholliset? Aivan kuin nettipeleissä, yrität tehdä jotain...

Sí Moda -

Viime viikosta viisaantuneena lähdin tällä kertaa avaimet taskussa kuvailemaan tontille. Lukkoa avatessa tajusin, että tämä taitaa olla ihka ensimmäinen kerta, kun kuvailen varsinaisia “sisäkuvia” talosta. Vielähän tässä hommaa riittää vaikka millä mitalla, mutta oli aika veikeä tunne seisoa sisällä talossa, jossa on ikkunat ja (väliaikaiset) ovet paikoillaan, katto pään päällä sekä lattia valettuna. Väliseinätkin ovat alkaneet hahmottua, kuten myös yläkerta.…...

Oppitori -

Ajan kulumiseen havahtuu vaikkapa siitä faktasta, että se sukupolvi, jolla on omakohtaisia muistoja presidentti Kekkosesta , on jo keski-ikäistä. Sitä nuoremmille koko Kekkonen on pölyistä historiaa. Koko se aikakausi, jota Kekkonen edusti, on mennyt. Vaikka puhumme samaa kieltä, kosketuskohtia on vain vähän. Silti se tekijä, joka määritti Kekkosta, ei ole muuttunut vaikka nimi onkin Neuvostoliitosta Venäjäksi. Naapurina on edelleen arvaamaton ja autoritaarinen suurvalta...

Sukututkijan loppuvuosi -

Viime sunnuntaina lähdin Lontooseen hakemaan etäisyyttä Suomi100-juhlintaan. Heti keskustaan päästyäni suuntasin Dennis Seavers' Houselle, jonka ainoa aukiolo matkani aikana oli alkamassa. Onneksi en viivytellyt, sillä jonossa ehdin seisoa. Sisään kun päästettiin vain kymmenisen henkilöä kerrallaan. Tämä talo ei ole "kulttuuriperintöä", "paikallishistoriaa", "antiikkia" eikä "museo", esitettään lainaten. Dennis Seavers on lavastanut 1700-luvun ja 1800-luvun interiöörejä...

Outo Paimen -

Rouva Pergolasta muuten, hän voi vaihtaa miestä jos mies ei tuo hänelle tavaroita silloin kun hän pyytää ja tämä oli tilanteesta jossa minä leikin herra Pergolalla ja kummilikalla, joka oli olkkarin toisella puolella, oli taasen rouva Pergola joka olisi tarvinnut hevosten estepuita (pillejä) minun puoleltani huonetta jolloin minä – tai siis herra Pergola – ehdotti että mitä jos rouva Pergola hakisi estepuunsa ihan itse. Edellä mainittu äijän vaihtouhkaus tuli rouva Pergolan...

Unelmaa ja unelmia -

Liikunnasta tulee hyvä olo. Aina. Eikä siihen tarvitse edes käyttää kovin paljoa aikaa. Aiemmin  (täällä) laskeskelin paljonko esimerkiksi aiemmin noudattamassani valmennusohjelmassa liikuntaan kului aikaa viikossa. Joskus kuitenkin tuntuu, ettei aikaa riitä millään salilla käymiseen. Ulkotreeni lähimaisemissa veisi vähemmän aikaa, mutta ainakaan tähän aikaan vuodesta pimeys ei ihan hirveästi houkuttele ulos. Ja juuri parhaillaan kaunis lumipeite, joka meitä ilahdutti parin...

Outo Paimen -

Kyseessä on ns. sitko – teippi jota ei kannata käyttää kuin tilanteissa joissa teippiä ei ole tarkoitus koskaan poistaa ja ihan siitä siitä yksinkertaisesta syystä ettei sitä voi poistaa. Mutta se mun sitomistarvikkeista joita bondage/SM – osastolta löytyy enemmänkin ja koska nyt tälle tielle lähdettiin, niin yksi suosikeistani on DIY – periaatteella tehdyt nännipuristimet jotka mukailevat real men – tyyliä eli ne on tuunattu piisaminraudoista ja voin kertoa että eivät...

...noir -

Örkkien ja lohikäärmeiden täyttämässä vaihtoehtokeskiaikamenneisyydessä veljekset Kendrick (Maclain Nelson) ja Darius (Erik Denton) ovat olleet kaksin jo pidemmän aikaa, josta syystä heistä jälkimmäinen eli isoveli on koettanut koulia ensimmäistä elämän raadollisuudessa. Jatkuvat taistelut sun muut vastaavat ovat kovettaneet Dariuksen tunteet, mutta Kendrick on vielä avoin näkemään maailmassa jotain valoisaakin joka on vanhemman veljen mielestä turhaa ja vaaraan saattavaa...

V e r k k o p r o o s a, aina tilaa vielä sivupalkissa -

Se jokin, mitä ei aivan näe. Kun joulukuisena iltana liikkut ulkona varjossa, joku voi seisoa siinä hyvinkin lähellä kun menet ohi. Joulun ajan fantasmoissa nämä ei-aivan-olennot olivat tonttuja, ne olivat melkein olemassa mutta eivät sentään. Sellaisen saatoit tunnistaa silmäkulmassa, mutta kun käännät pääsi se on kadonnut  samoin kuin pimeästä katoaa jokin, kun siihen suunnataan valo.… Continue reading Ole varovainen kuunnellessasi illan huminaa →

Aili-mummon arkea -

Lumi peittää myös pikkulintujen herkkupöydän. EMÄNTÄ Kuin siunaus sun askeles viipyvät pihamaalla. Jo ruskotus on kalvennut taivaalla kuulakkaalla. Jo aittojen avaimet veit sisälle kamarin naulaan ja lastesi peittehet sinä kiedoit jalkoihin, kaulaan. Mut vieläkään et painunut vuoteellesi. Yön hämärään sua kutsuvi päilyvä vesi ja rivit kukkien. Sinä rannasta vettä kannoit ja siuhkun hopeisen yli lehtien virrata annoit. Yö lepoon jää kukat mullassa kosteassa. Vain...

Viherjuuria -

Minulla on tänään syntymäpäivä. Täällä Saksassa se on vuoden paras päivä, koska syntymäpäivähullun kansan keskuudessa satelee onnitteluja, huomiota juhlallisuuksia. Mutta päivä aiheuttaa myös ajattelemisen aihetta. Tänään pärähtää mittariin sellainen luku, joka siirtää minut urheilussa ikänaissarjaan (jos siis harrastaisin jotain lajia, jossa tarvitaan sarjoja). Jos olisin kuvataiteilija, tästä päivästä eteenpäin en voisi enää saada nuori taiteilija...

Pois työpöydältä -

Kesäkuussa 1899 taiteilija Hugo Simberg oli onneton. Hän ei saanut vastarakkautta, ja ajatteli maiseman vaihtamisen auttavan. Simberg lähti Pietariin ja sieltä edelleen veljensä kanssa Moskovaan ja Kaukasukselle. Veli johti teiden rakennustöitä nykyisten Georgian ja Dagestanin alueilla. Maalaaminenkaan ei kiinnostanut Simbergiä. Hän ajatteli kokeilla sujuisiko kirjoittaminen, ja sen seurauksena syntyi Muistoja ratsastusmatkalta Kaukasiassa (IdeaNova 2004). Alkujaan juttu julkaistiin...

Ei saa mennä ulos saunaiholla -

Menen tänään Lavikseen, jumppaan, jossa keski-ikäiset naiset tanssivat tangoa ja valssia näkymättömien kavaljeerien käsivarsilla. Olisi mukavampi tanssia ihan oikeasti jonkun miehen kanssa, mutta en viitsi mennä tanssilavalle seisomaan ja odottamaan, että joku tanssitaitoinen hakisi minua. Olen kirjoittanut kaksi päivää ja tunnen itseni melkein oikeaksi kirjailijaksi. Olen viettänyt niin paljon aikaa yksin, että ajatukseni ovat kohta riittävän omituisia. Kävin P:n kanssa...

Ride love laugh -

Hevoskuvaus on oma taiteenlajinsa (eikä sieltä yksinkertaisimmasta päästä) ja vaatii kuvaajalta kärsivällisyyttä sekä tilannetajua. Kokosin tähän postaukseen muutaman vinkin/neuvon joita itse noudatan. Nämä kuvat otin lokakuussa ja mallina toimi erään tallikaverin 4-vuotias pv-ruuna. Objektiivina mulla oli tällä kerralla Saksaan vuokraamani Canon EF 70-200mm f/2,8L IS II USM. En ollut kuvannut sillä potretteja ennen tätä, mutta pakko sanoa sen olevan huippu vekotin myös...

Ei saa mennä ulos saunaiholla -

Nykyään sanomalehtiä lukiessaan tulee vain vihaiseksi. Eilisestä Hesarista löytyi iloinen uutinen: erään pelifirman omistajat ottavat voittonsa palkkatuloina ja maksavat tuloista veroa. Tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää niitä todella isotuloisia, jotka yrittävät välttyä verojen maksamiselta eli hienommin sanottuna harrastavat verosuunnittelua. Luulisi,  että on olemassa joku tulotaso, jonka jälkeen lisäraha ei tuo enää mitään lisäiloa. Ryntäsin eilen elokuviin kello...

Oh-show-tah hoi-ne-ne -

TALVEN iLOA Pikkasen pakkanen nipistää, silleen soppelisti; se on totuttautumista sopeutumiseen. Toki se on vain ohimenevää ja nipistely loppuu yleensä normaalisesti joskus hieman ennen kesää taas; sitä ei sitten muista kuini seuraavan kerran. Mutta. Jollei kiinnosta lisätä aluvaatetusta, on napattava jostain nuoruuden takaumasta sinne viikattu taito seisoa holotnassa niin etteivät kylmät ulkovaatteet hipaise ihoa. Tai pujotettava itsensä merinovillakuoreen ensin; sitten vasta...

Harmaasusi -

TALVEN iLOA Pikkasen pakkanen nipistää, silleen soppelisti; se on totuttautumista sopeutumiseen. Toki se on vain ohimenevää ja nipistely loppuu yleensä normaalisesti joskus hieman ennen kesää taas; sitä ei sitten muista kuini seuraavan kerran. Mutta. Jollei kiinnosta lisätä aluvaatetusta, on napattava jostain nuoruuden takaumasta sinne viikattu taito seisoa holotnassa niin etteivät kylmät ulkovaatteet hipaise ihoa. Tai pujotettava itsensä merinovillakuoreen ensin; sitten vasta...

Kukkapilli -

Minulle on kertynyt kansioihin sekalaisia kuvia viime viikoilta, ja koska minulla on pakottava tarve julkaista kuvat, täytyy tehdä tällainen sillisalaatti-postaus. Ensiksi katsahdus taivaalle. Pari viikkoa sitten pääkaupunkiseudulla, tai ainakin Espoossa, saatiin ihmetellä punaista aurinkoa. Ajattelin auringon punaisuuden johtuneen vain pilvistä, mutta seuraavan päivän lehdestä selvisi, että punainen väri olikin johtunut Portugalin metsäpalojen savujen ja Saharan hiekan...

PUNAINEN TURKU -

Tänään 1-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun piispa Isaacus Birgeri Rothoviuksen syntymästä Angelstadissa  Smoolannissa vuonna 1572.         Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius ( 1. marraskuuta 1572 Angelstad, Smoolanti   – 10. helmikuuta 1652  ) toimi Turun piispana vuosina 1627 – 1652 . Rothovius pani Suomen kirkossa toimeen ankaran kirkkokurin ja järjesti seurakunnallisia oloja muun muassa aloittamalla kirkonkirjojen käytön. Hän oli myös Turun akatemian...




Sukututkijan loppuvuosi -

Jatkokertomuksessa 1850-luvulla ajateltu Amerikan siirtolaisuus innoitti minut hutkimuksiin, joissa putkahti esiin suomalainen Charles Linn (aik. Carl Sjödahl). Juha Vuorela  esitteli hänet blogitekstissään niin kauan sitten, että sen jälkeen hänelle on ehditty pystyttää patsas nimikkopuistoonsa Birminghamin kaupungissa Alabamassa. Lähikuva Charles Linnin näköispatsaasta.  Terry McCombs   CC BY-NC 2.0 Samassa puistossa on etelävaltioiden armeijan muistomerkki, jonka ...

Turun Tilda -

Tervehdys! Onkohan täällä enää ketään? Täytyy myöntää, etten itsekään ole tainnut pitää näin pitkää taukoa blogistani koskaan.Nyt teen tuttavuutta tämän vanhan päiväkirjani kanssa varovasti; kuulostelen ja mietiskelen. Vieläkö tälle olisi aikaa ja paikkaa? Sain hieman esimakua siitä, mitä ruuhkavuodet ovat. Seitsemisen viikkoa työelämässä oli ihanaa ja kamalaa kaikkine arjen ulokkeineen. Mahtavaa oli se, että mieheni sai aivan uuden ulottuvuuden lapsiarkeen ja...

Jalkaisin -

Olin käynyt Ilomantsin Kokonniemen kalmistossa aiemminkin - apua, onko siitä jo viisi vuotta?! -  mutta kun paikkakunnalle elokuisena kesäpäivänä jälleen saavuin, teki tuohon koskettavan kauniiseen niemeen mieli uudelleen. Kalmisto oli jättänyt minuun jännän jäljen, vaikka siellä ei omia omaisia olekaan. Ainakaan tiettävästi. Jo kävelymatka Pyhän Profeetta Elian kirkolta Kokonniemen kalmistoon on mitä viehättävin. Osittain pitkospuin varustettu polku toi elävästi mieleeni...

Kukkapilli -

Tuli mieleeni, että voisin nyt yrittää raapia kasaan sen Lapin-matkan kakkososan, joka jäi aiemmin kirjoittamatta. Tämä on siis jatkoa ykkösosalle , joka vei Kolarin kautta Hettaan eli Enontekiölle, sieltä Puljun erämaan kautta Inariin, ja Inarista Sevettijärven ja Näätämön kautta Tana Bru:hun. Tässä pohjoisen reittimme vielä kokonaisuudessaan kartalla. Matka jatkui toki vielä Suvannosta Etelä-Suomeenkin, mutta en saanut koko reittiä mahtumaan Google Mapsiin, ja siksi...

...noir -

Pennylla (Rachel Miner) on ahtaanpaikan sekä erityisesti automobiilien kammo ja tässä tapauksessa ongelmaa kasvattaa entisestään se kuinka hän penskana oli auto-onnettomuudessa jossa menehtyivät molemmat hänen vanhempansa. Joten jos pelkkä pieni tila on pelottavaa niin metallisessa hauta-arkussa jumittaminen se vasta onkin ja siksipä onkin fantsua että edessä on pitkä automatka terapeutin (Mimi Rogers) seurassa.  Tarkoitus olisi kulkea jonnekin vuoristoon Jumalan selän taakse...

Kulttuurinavigaattori -

Vartijaleijonia tapaa kaikkialla, vanhojen palatsien, talojen, hotellien ja ravintoloiden edessä. Nuo kiinalaiset vartijaleijonat tai keisarilliset vartijaleijonat (kiinaksi shi shi ) ovat peräisin Kiinan buddhalaisuudesta, ja suosittu patsaspari on levinnyt kaikialle Aasiaan ja myös länsimaihin. Leijonat on veistetty tavallisesti marmoriin tai graniittiin tai ne voivat olla valettuja pronssiin tai rautaan . U roksen käpälä lepää usein kirjaillun pallon päällä, joka tarkoittaa...

Oppitori -

Miksi insinööri saa ratakiskon taipumaan? - Koska fiksumpi joustaa. Mitä eroa on insinöörillä ja spitaalisella? - Spitaalista voi vetää nenästä vain kerran. Verstaalle oli otettu uusi mies töihin. Johtaja antoi hänelle lattiaharjan ja käski lakaisemaan verstaan lattiaa. Mies tuijotti harjaa ja änkytti: - Mutta minähän olen koneinsinööri. Johtaja tähän: - Ai niin, unohdin sen kokonaan. No, minä voin auttaa alkuun. Mitä eroa on insinöörillä ja kamelilla? - Toinen voi olla...

Neulova Narttu -

Kuva: Karoliina Paatos Viime viikolla ilmestyneessä ET-käsityö -lehdessä oli minun suunnittelemani huivimalli nimeltä Lumimarja.  Kuva: Karoliina Paatos Malli lähti Krysanteemi-pipon vanavedessä. Olin kehitellyt köynnöskuviota tietämättä vielä mihin se tulisi ja miten. Kun ET-lehdestä ottivat yhteyttä niin kaivelin luonnokset (hah, raapustelut) esille ja aloin kehitellä mallia eteenpäin.  Jyväskylän Neulefestareilla tutustuin enimmäistä kertaa Petrichor Yarnsin...

Kotiliesi -

Ateria, joka ei väsytä eikä lihota, oli Alli Simolan  aiheena lokakuun 1936 Kotiliedessä: ”Tapasimme toisemme, rouva K ja minä, muutama päivä sitten. Rouva K melkein parahti: ”Voi sentään, enhän minä jaksa enää kunnolleen seisoa, olen täysi kuin sullottu säkki. Ajatteles, kun Ville niin kaipaa liharuokaa kesän jälkeen, olemme taas syöneet pelkkää lihaa ja taas lihaa. Kohta […] The post Mistä kasvissyönti ja jokasyksyinen kurpitsavillitys saivat alkunsa? Vuoden 1936...




« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 .. 21 22 Seuraava »