Tänään on 24.07.2017 23:57 ja nimipäiviään viettävät: Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Kristina, Kerstin, Kristel, Kia, Stina ja Tina. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Hae blogeista

li-arrow.gif Hae uutisista sanalle sosiaaliset pelot


Sanahelinää -

Hurrrh, katsoin äsken seuran kanssa trillerin. Nyt jäin yksin ja jäljellä on enää hailakat tunteet jännityksestä. Olisi pitänyt mennä vain nukkumaan, mutta nyt se ei enää onnistu. On pakko keksiä keino täyttää pää onnellisilla ja suloisilla ajatuksilla, etten päädy vain pyörimään peittojeni alla. Juoni ei ollut realistinen (tai no mistä sen tietää), mutta hyvin tehtyjen trillerien tapaan tunnelman tehosteet saivat mieleni laukkaamaan kaikissa mahdollisuuksissa...

Häivähdyksiä -

Valokuvatorstain aiheena on kysymys Mikä tämä on? , mutta haluaisin lisätä Miten sitä käytetään?

Blog By Partanen -

”Pelkojärjestelmän tehokkuus perustuu siihen, että se on hyvin mukautuva. Ihminen voi oppia pelkäämään käytännössä mitä tahansa”. Näin kertoo apulaisprofessori Lauri Nummenmaa Turun yliopistosta.   Nykysuomalaisen ei enää tarvitse juosta metsässä karhua pakoon, tai pelätä ruoan riittävyyttä talven ylitse. Nykyisin on vaikea enää erottaa asioita, joita hänen pitäisi oikeasti pelätä. Pelko on kuitenkin luonnollinen tila ja tarvittaessa sen kohde keksitään meille...

Kaksi yhden hinnalla -

J: Heräsin tänään taas kerran kauheisiin uutisiin. Auto oli ajanut London Bridgellä väkijoukkoon ja Borough Marketin alueella oli puukotettu ihmisiä. Hieraisin silmiäni ja luin lisää. Useita on kuollut, kymmeniä loukkaantunut. Silmissä vilisee tutut maisemat London Bridgen ympäriltä ja näen mielessäni, miten kävelen siltaa pitkin ja kuvailen oikealle jäävää Tower Bridgeä. Jokainen terrori-isku on tuomittava, jokainen pahuudessaan samalla tasolla. Silti Englannissa - ja...

AntiBlogi -

Kävin syöttämässä puluja Merihaan torilla tänään. Ne olivat apaattisia ja aivastelivat kovasti. Soitin Kansantapanieläkelaitoksen lintuinfluenssainfoon: Minä: Haloo! Info: No heipä hei. Minä: Nämä pulut ovat kovin apaattisia. Info: Apaattisuus ei vielä täytä pandemian tunnusmerkkejä, älä hätäile! Minä: Ne myös aivastelevat, ovat ruokahaluttomia ja niiden heltta on mielestäni turvonnut. Info: Punainen heltta on pulujen kevätkiimaan kuuluva oire! Minä: Jaajaa, saako...

Turn the page -

Pelottaako ketään muuta koskaan? Ahdistaako tulevaisuus? Tai epävarmuus? No ei pitäisi, koska minua ahdistaa muidenkin puolesta. Tunnen tällä hetkellä ahdistuksen jälleen pitkän tauon jälkeen fyysisinä tuntemuksina ja se pelottaa minua. Pelottaa, että masennus/ahdistus on uusimassa ja menen yhtä huonoon kuntoon kuin viimeksi. Pelottaa se, etten pärjääkään ilman lääkkeitä. Pelottaa se, että synnytyksen jälkeen olen taloudellisesti(kin) riippuvainen avopuolisostani...

verkonkutojat -

Viime kesän saldoa oli kohdallani se, että tajusin Jumalan on suurempi kuin luulinkaan. Ja merkittävästi pyhempi; ilman Jumalan pelkoa ei ole tervettä uskoa. Mitäkö tarkoitan? Mm. sitä, että nyt näen –tiedostavammin – esim. maailmassa olevat katastrofit Jumalan sallimina tai puhutteluna. Ei suinkaan sokeana kohtalona.  Toisaalta se tosiasia, että risti, kristinuskon ydin, on ainoa paikka, missä […]

Sairaan rakas elämä -

#Guggenheim Käsittelen asiaa tavalla, joka ei varmaan miellytä kaikkia. Mielestäni näkökulmani on tärkeä ja haluan tuoda sen esiin. Guggenheim-hanke hävisi selvästi kaupunginvaltuuston eilisiltaisessa istunnossa. Kansan valitsemat edustajat ovat äänestäneet ja asia on selvä. Guggenheim on asia, jota Suomi ei halua. Meidän suomalaisten kansallistunnetta hivelisi, jos jonkin perisuomalaisen Päätöksestä ei seuraa, että jokin tärkeä johonkin tärkeäksi koettuun asiaan olisi...

Mungolife -

Tämä postaus ehkä enemmän sopisi tuonne Mungobabyn puolelle, mutta välillä näiden blogien rajanveto on vaikea itsellenikin. Eilen istuskelin tyttöjen illassa parantamassa maailmaa ja sitten syvennyin pohtimaan miehen kanssa tulevaisuutta ja elämäämme täällä Kuopiossa. Nyt kun kalenteri tämän viikon puolella näyttää 31 täyttä raskausviikkoa, alkaa pikkuhiljaa jännittää enemmän ja enemmän. Ei niinkään synnytys, vaan elämä sen jälkeen. Olenkin miettinyt, onko ihminen...

Muntila -

Tänään 17.5. vietetään kansainvälistä homofobian vastaista päivää. Siis mitä? Onkohan nyt reilua pyhittää päivä jonkin ihmisryhmän vastaisuudelle. Sitä paitsi suvaitsemattomuus ei oikein sovi gay-kansalle, joka rakastaa kaikkea liikkuvaa. Mutta heterouteen suvaitsemattomuus sopii kuin voi varhaisperunoiden kanssa.

Paha elämä -

Mies soitti hetki sitten anoppilasta, siis lapsuuskodistaan. Hän lähti sinne pari päivää sitten leikkaamaan nurmikkoa ja tekemään muutoinkin vähän hommia äitinsä puolesta, kuten hänen tapanaan on. Mies otti mukaansa muutamia räsymattoja pestäväksi. Äskettäin hän soitti saunasta. Hän harmitteli sitä, ettei voinut mennä uimaan, koska vastarannalla oli asukas saunomassa ja uimassa. Kysyin, miksei. Kuulemma uidessa pitäisi huutaa naapureille jotakin mukavaa. Kysyin, eikö...

Unia ja sattumuksia -

Kävelin Pasilan ratapihalla. Paperinkeräysvaunujen luona huomasin ikivanhan Hiacen peruuttavan paperinkeräysvaunun luo. Miehet alkoivat ähistä jotain Hiacesta vaunuun. Ihan kuin ruumista. Lymysin muiden vaunujen taaksen. Olisivat he voineet kolkata minut silminnäkijänä. Sen siitä saa kun käy katsomassa Rööperi -elokuvan.

Kaksi yhden hinnalla -

J: Lähdin yksi ilta kävelylle tarkoituksena kuvata auringonlaskua ja upeaa punaisena hehkuvaa taivasta. Halikossa on muutama korkeampi paikka, josta auringonlaskut näkyvät hienosti näin syksyisin. Päädyin tällä kertaa kirkolle, josta on näkymä alas Halikonjoen maisemiin. Kaivoin kameran esiin, otin kuvia, välillä vähän snäppäsin ja katselin, olisiko lähellä pokemoneja. Yhtäkkiä havahduin siihen, että aurinko oli laskenut ja pimeys tullut. Taivaanranta loisti yhä...

Unten puheita -

Olin menossa kotiin Ruissaloon kun ja odotin linja-autoa. Paikalle tuli Riitta, joka oli mielestäni hiukan omituinen nainen, mutta nousin kuitenkin hänen bussiinsa. Riitta ajoi bussia ja selitti minulle tekemisiään. Hänellä oli vanhojen tavaroiden myyntisysteemi ja hänen piti päivystää puhelimessa eikä hän aina ehtinyt. Riitta oletti minun olevan innostunut hommasta, koska se olisi loistohomma. Ilmoitin, että en voisi olla aina käytettävissä ja hän näytti suuttuneelta. Miten...

Think Thin -

Mua pelottaa ihan suunnattomasti kaikki. Se, että tulen aina pysymään läskinä, etten koskaan saa opintojani valmiiksi, etten koskaan saa mitään haavettani loppuun. En ole ollut moneen päivään koulussa, joka tarkoittaa sitä, että olen tippunut useilta kymmeniltä kursseilta tähän asti. En ole saanut aikaiseksi mitään. Olen vain ahminut ja sitten lintsannut. Mua niin pelottaa. Itkettää ihan hirveästi. Aion tänään kertoa äidilleni mitä elämässäni tapahtuu, sillä en...

Hannun blogi -

Stuart Heislerin vuonna 1945 ohjaama Peloton seikkailija (Along Came Jones) on kummallisuudessaan kiehtova lännenelokuva. Leikkaajana aloittanut Heisler oli siirtynyt ohjaajaksi 1930-luvulla ja toteuttanut muun muassa napakan dekkarin Lasiavain (The Glass Key, 1942). Toisen maailmansodan lopussa hän ohjasi hämmentävän propagandaelokuvan The Negro Soldier (1944). Pelottomalla seikkailijalla on kaksi muutakin tekijää, jotka on pakko mainita. Teos perustuu Nunnally Johnsonin...

Sielulinnun kolo -

Välillä pelkään, että olen todella niin tunteeton, kuin muutamat katkerat kielet joskus ovat väittäneet. Ehkä en vain huomaa sitä itse. Olenhan minä aina ollut itsenäinen, kasvanut itsenäiseen ajatteluun ja tekemiseen, tietynlaiseen riippumattomuuteen. Siihen, että pitää selvitä itse ja yksin, pitää kestää yksinäisyys ja kantaa päätään pystyssä vaikka se olisi kaulasta poikki. Mutta missä menee itsenäisyyden ja itsekyyden raja? Teen välillä ratkaisuja...

Sielulinnun kolo -

Ennustan raskassoutuista päivää. Taivas on tasaisen harmaa, aivojen serotoniinitaso itseaiheutetusti liian alhainen. Puhuvat syksystä. Opiskelujen aloittamisesta, paluusta arkeen. Minäkin puhun, oikein uhoan, mutta samalla pelkään syksyä. Pelkään kohdata arjen ja oman vakavuuteni. Pelkään yksinäisyyttä: etten kelpaa ilman päihteiden tuomaa suojakuorta, etten kelpaa, jos mieli on vakava ja hiljainen. Vaikka eihän se voi olla totta. Välillä vihaan itseäni juuri siksi, että...




Omat polut - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja k -

– On äärettömän tärkeää, että isä ja äiti ottavat tosissaan, kun lapsi kertoo olevansa erilainen, muistuttaa Demian,  joka syntyi tyttönä, mutta tiesi jo 3-4-vuotiaana olevansa poika. Monien transihmisten kohtalo on, että läheisten on vaikea hyväksyä heitä. Demian Seesjärvi kasvoi transsukupuolisena vanhoillislestadiolaisessa perheessään. Hän … Lue loppuun →

Karita Tykkä -

Olen useita kertoja ajatellut jonkun henkilön olevan ihailtavan rohkea ja peloton. Me kaikki olemme varmasti joskus ajatelleet niin. Minulle on myös sanottu, että olen rohkea, mutta olenko sitä? Tämän maanantain positiivinen ajatus 27.3.2017 -postauksessa puhutaan rohkeudesta.

Masentunut Ameeba -

Karski-Jarski kirjoittelee toisinaan mitä kirjoittelee, mutta miehenkin joskus lanseeraama kysymys on varsin mielenkiintoinen. Haluatko elää pelkojen pimentämässä maailmassa? Vastaus? En. En edes omien pelkojeni.

Omat polut - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja k -

–  On se jännä juttu, että vähän alle viisikymppisenä alkaa ihmettelemään, että kuka minä oon.  Aikaisemmin olin armoton, itseänikin kohtaan, elämäntapojen ja syntikäsityksen suhteen.  Nyt sen näkee toisella tavalla, sen eletyn elämän ja tämän nykyisen elämän. Toivoisin muidenkin kohdalle helpotusta … Lue loppuun →

Tahto vapaaksi -

Vähän aikaa sitten kuuntelin John Denverin kappaleen Take me home, country roads, josta pidän syystä tai toisesta. Sitten viime viikonloppuna satuin katsomaan elokuvan Sydämen kuiskaus, jossa kyseinen kappale on merkittävästi esillä. Eilen YouTubea selatessani se suositteli minulle Sydämen kuiskauksen traileria täysin edellisiin asioihin liittymättömästä syystä, eikä kyseessä ole edes mikään erityisen merkittävä elokuva. Tämä oli […]

Tahto vapaaksi -

Onko tämä viikonloppu jälleen kulunut hukkaan? En tiedä, mutta nukkunut olen ainakin paljon. Koko lauantai meni nukkuessa ja tänäänkin piti ottaa päiväunet, kun olo oli sen verran heikko. Osa lienee olantsapiinin vaikutusta, osa flunssan, osa vuorokausirytmin puutteen, osa vuodenajan. Sain koulusta taas kerran – tällä kertaa varmasti viimeisen kerran – jatkoaikaa opinnoilleni. Päätös tuli armollisen […]

Tarina norsusta -

Kun suru helpottaa, jää tilaa ikävälle. Hieman yllättäen, kun luulin menetyksen jo helpottaneen, olen ikävöinyt isää tänä syksynä. Kyse saattaa olla siitäkin, että olen käynyt läpi monia asioita, jotka ehkä muuttavat vähitellen minua ihmisenä. Lainasin ystävältä tunnelukkokirjan, ajattelin sen avulla pääseväni taas vähän paremmin kiinni elämäni syy-seuraussuhteisiin. Lähinnä haluaisin ymmärtää, mistä voimakas kisajännitykseni lähtee ja miten sitä voisi...

Tarina norsusta -

Minulle unet ovat ainoa ja konkreettinen jälleennäkemisen muoto. Kivaa kyllä, näin vihdoin ensimmäisen kunnon unen isästä tämän kuoleman jälkeen. Keskustelimme ja tarkastelimme vaarin tekemää - no, paremman sanan puutteessa pitänee sanoa hologrammimaista - ihmeellistä kapistusta. Se oli pieni lasista ja kullasta valmistettu vekotin, jolla sai tarkasteltua pieniä, kaksiulotteisia esineitä täysin kolmiulotteisina - ja toisaalta myös suuren, elävän tiikerin saattoi kääriä...

Swashbuckling -

Melko usein feministit kritisoivat viihdettä sellaisella sävyllä, että he haluavat enemmän muunlaisia. Mukana on kuitenkin usein myös sellaisia jotka tekevät enemmän kuin kritisoivat. He haluavat sensuroida. Tästä hyvä esimerkki on Jill Soloway; Hän kirjoitti siitä miten elokuvissa ja sarjoissa on usein raiskauksia. Hän näkee tämän patriarkaatin harjoittamana käytöskontrollina "I would like to make a blanket ask to cis men to please stop making movies about rape, stop...




« Edellinen 1 2 Seuraava »