Tänään on 23.11.2017 02:02 ja nimipäiviään viettävät: Ismo, Yngve ja Yngvar. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Hae blogeista

li-arrow.gif Hae uutisista sanalle yksin oleminen


Tiny Steps To Somewhere -

hassuu kuinka yksin voi olla vaik ympäril on tuttui ihmisii. yksin vaik J:kin on tääl. eristäydyin mun huoneeseen. J kävi tääl. sano jopa jotain. ja lähti. taas yksin. kait ain yksin, jollain tasol aina. vaik mul on J. silti välil tuntuu et oon ihan yksin koko maailmas. vaik se ois mun vieres ja puhuis mulle. tai halais mua. J kuitenkaan ei oo ain joka kerta läsnä. en osaa selittää, mut se on siin mut silti se ei oo. mul on kylmä ja paha olla. henkisesti ja fyysisesti. tekis mieli...

Suomalaisena Virossa -

Ihmiset. He tekevät kaupungista kaupungin. Ympäristö tietenkin, maisemat myös. Mutta ihmiset, ne aidot paikalliset ihmiset omissa toimissaan luovat kaupungin. Ja minulle juuri Perugia tarjosi eniten kaikista matkakohteistani tilanteita ja hetkiä jolloin seurata ja tarkkailla ihmisiä. En puhu enempää - kuvat puhukoot puolestani.

Suomalaisena Virossa -

Edellisessä matkakertomuksen osassa jäin kapean ja varjoisan kujan päähän, ja siitä sitten humpsahdin portin kautta aivan uuteen paikkaan. Perugian vanhan kaupungin keskustaan. Suoraan taidemuseon ja pääkadun juurelle. Aurinko paistoi häikäisevästi. Ihmisiä kaikkialla. Ja kaikki italialaisia! Elämää ja ihmisiä Umbrian kansallismuseon sisäänkäynti Katedraalin edessä oleva suihkulähde lienee kaupungin keskuspiste Portaat tarjoavat paikan missä kokoontua ja mistä käsin...

Suomalaisena Virossa -

Matkakertomus jatkuu. Olen lentänyt kuin Matti Nykänen kohti korkeuksia ja tullut Perugian vanhaan kaupunkiin. Joka on todellakin korkealla. Hotellin minulle löysi kotoa käsin netistä Kimmo. Matkasuunnitelmat kun muuttuivat lennossa sen jälkeen kun Rooman pää niin sanotusti falskasi. Hotel Priorin sijainti oli keskeinen. Ja se oli hyvin edullinen. Siis sinne. Hotel Priori on alun perin ollut aateliskoti renessanssin ajoilta, rakennus on peräisin 1400-luvulta. Hotellin omien kotisivujen...

Mutta toisaalta... -

Otsikon lupaavasta alusta huolimatta en ajatellu kertoa helluntain heilatilanteestani. Olen taas, tuskin yllätyksenä kellekkään yliopistolla – kello lähenee viittä yöllä ja olo on mitä mahtavin. Teen nyt määrällisten menetelmien harjoitustyötäni, joka pitää olla palautettuna torstaihin mennessä. Tyypilliseen tapaani juuri viimeisillä hetkillä: olen alkanut pohtimaan onko aiheeni sittenkin liian hankala – mutta yllätyksekseni löysin ruotsalaisen tutkimuksen […]

Amerikkalaista arkipäivää -

Naapurimme tuli taannoin pyytämään, että kurkkisimme sinä iltana silloin tällöin ikkunoistamme heidän talonsa suuntaan - ihan vain varmuuden vuoksi. Hän kun jättää vanhimman tyttärensä nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin pariksi tunniksi ja haluaa varmistaa, että tajuamme heti soittaa poliisin tai palokunnan, jos jotain hälytettävää ilmenee. Lupasimme olla valmiudessa, vaikka ajattelimmekin, että naapurin huippuälykäs 15-vuotias selviää varmasti näistä parista...

Enkelin päivä -

 Pidän yksin asumisesta. Rakastan sitä, että saan syödä juuri sitä ruokaa mitä haluan juuri siihen aikaan kuin tekee mieli syödä. Rakastan pientä puuhailua pyykkien tai tiskien parissa kiireettömänä iltana ja rakastan leivonnan tuoksista lauantai-iltapäivää. Rakastan yksin asumista. Toisaalta joinan hetkinä en voi sietää yksin asumista. Samaa ruokaa joutuu syömään päiväkausia, kun vuoka ei millään tunnu tyhjenevän. Kukaan ei ole nauramassa kanssani typerille...

Edennen -

Schrapnell -

Ensimmäinen merkintä. Mitä kirjoittaisi? .. Sen, että olen yksin kotona.. yksin ja kipeänä, ja kuuntelen musiikkia, olen koneella ja mietin että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä.. Ei vaan onnistu tänään

The distant dreamer -

Paluulippua ei ole vieläkään ostettu. Ja itse asiassa olen kai kasvamassa tässä prosessissa, sillä vähitellen pystyn näkemään itseni onnellisena myös jossain muualla. Ystävä kaukana puhuu minulle kolme tuntia skypessa. Ja näkee minusta sen, mitä moni ei ole nähnyt. Arvostaa minussa syvyyttä ja analyysikykyä, ja niiden kahden tuomaa haasteellisuutta. Ja minä näen hänessä saman ja annan sille niin paljon arvoa. Hämäännyn. Ja kuitenkin palaan kotiin, yksin. Kerron...

Suomalaisena Virossa -

Perugian kaupunki on nykyisinkin Umbrian maakunnan pääkaupunki. Kaupungin historia on pitkä, millä tahansa mittatikulla mitattuna,  hyvin hyvin pitkä. Etruskit, nuo hieman mystiset ja vieläkin pitkälti kulttuuriltaan ja kieleltään tuntemattomat sivistyksen pioneerit jotka vallitsivat Toscanaa ja Umbriaa n. 900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua olivat ensimmäisinä rakentamassa kaupunkia. Perugia oli yksi etruskivaltion tärkeimmistä kaupungeista. Etruskien jälkeen myös Rooma huomasi...

Suomalaisena Virossa -

Huoltokatkoksen jälkeen blogi ja Italian matkakertomus jatkuu. Kyse on siis matkasta Italiaan 9.9.-1.10.2014. Jonka ominaisuuslaaduksi muodostui: tutkimusmatka. Tutkimus Italian syvimpään olemukseen. Ja tutkimusmatka Tiinan kykyyn olla yksin kuukauden päivät. Löydänkö Italiasta sen syvimmän olemuksen? Ja löydänkö itsestäni uuden sisäisen äänen, vahvemman tai edes hiukkasen viisaamman? Tähän asti tapahtunutta: Tiina on viettänyt viikon Roomassa, vaeltanut hieman alakuloisena...

Etsin mun prinsessaa -

Ai mikä hiton merimies? No elämän merillä tai jotain. Joskus on aika raskasta ja yksinäistä tehdä kaikkea niin yksin ja olla jotenkin niin kohtuuttoman epäinhimmillinen tai siis käyttäytyä kuin olisi. Joskus on ikävä hyviä ystäviä ja ns siipimiestä. Onhan minulla hyviä ystäviä mutta kaikki nykyisin pitkän välimatkan päässä. Onhan minulla kavereita nykyisessä kotikaupungissa mutta ei ketään jonka kanssa oltaisiin ns tutkapariasteella. Matkustelua, 8-haastattelua...

Suomalaisena Virossa -

Matkakertomus jatkuu. Orvietossa olen viettänyt kaksi päivää ja nyt matka jatkuu kohti Perugiaa.  Se, kuten Orvieto myös Umbriassa. Miksi Perugia? Italia on täynnä huikeita paikkoja, kuuluisia kaupunkeja, nimiä jotka herättävät mielikuvia. Kaikkialle ei voi kerralla mennä, joten miten Perugian kaupunki valikoitui viimeiseksi matkakohteekseni ennen palaamista Roomaan? Kaikki kunnia menee miehelle nimeltä Pietro Vanucci . Miehelle joka sai kotikaupunkinsa mukaan lempinimen: Perugino...

Suomalaisena Virossa -

Edellinen osa jätti minut Orvieton Duomon ulkopuolelle. Jatkan matkaani ja alkaa sataa. Huomaan pienen nunnaluostarin oven olevan auki. Astun luostariin ja sen pieneen ja vaatimattomaan kirkkosaliin sadetta pitämään. Alttarin takana on metalliristikolla peitetty aukko ja sen takaa kuulen latinankielistä laulua, jotain hyvin vanhaa ja hyvin rauhottavaa. Ristikoiden välistä näkyy etäisesti nunnia kerääntyneenä yhteen. En mene kurkkimaan vaan kierrän valkoiseksi kalkittua salia ja...

Suomalaisena Virossa -

Suurin ja modernein kylistä Monterosso al Mare on järjestyksessä viimeinen viiden kylän helminauhasta jos katsotaan La Spezian suunnasta. Se eroaa muista kylistä  siinä että sinne on mahdollista tulla myös autolla. Monterossossa on myös Cinque Terren ainoa hiekkaranta, joka kesällä kuvista päätellen kuhisee auringonottajia. Nyt vain harva oli uskaltautunut rantaelämää viettämään. Vietin Monterossossa tunnin verran. Liikuin nyt kaupungin vanhalla puolella, joka oli...




Huono Asenne -

Olen elänyt hiljaista elämää ja rakastanut itseäni kasaan. Olen miettinyt paljon, en suuria ajatuksia, mutta omiani ja katsellut kuinka maailma virtaa hiljaa ohitseni. Olen ollut hyvällä tavalla surullinen, rakentavasti. Ja olen antanut surun olla vieraanani, niin kauan, että lopulta se itse halusi lähteä jatkamaan matkaa. Olen opetellut olemaan Yksin. En ole antanut itseni paeta tekemiseen, ostamiseen, tyhmiin yhden illan juttuihin. Olen ollut Yksin, vaikka hammasta purren, mutta...

Suomalaisena Virossa -

Rooma. Jäljellä kaksi päivää. Ja sitten kotiin. Viimeisen päivän olen päättänyt viettää vielä kerran ihmismeressä ja käydä Vatikaanissa ja sen taidemuseossa. Sitä edeltävän päivän eli tämän päivän päätän käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Lepäämällä. Lähdin Italiaan etsimään rauhaa tai vastauksia. Ja huomasin laukkaavani paikasta toiseen. Ensin Roomassa massojen keskellä - sillä kukapa ei haluaisi nähdä kaikkea sitä mistä on vain kuullut tai...

KILOT KATOS -

Onhan minulla Rosannatyttö seurana, mutta hänäpä vielä nukkuu. Iltapäiväks menee varmaan uimaan ja kavereiden luokse. Semmonen mummon tyttö. Isäntä ja Renja läksivät motoripyörällä Kesälahdelle. Ompa rauhallista :) Tämän aamun paino oli 93,2 kg eli ei tippunut taas grammaakaan. Mutta jospa tää Nutrilette puree kohta puoliin. Takan siis kaksi viikkoa laihdutusta. Sokerin olen jättänyt kokonaan pois, enkä herkuttele muutenkaan kahvileivillä. Aamuisin tosin syön yhden...

Aamulehti Blogit -

Meillä on Suomessa iso joukko vanhuksia (+80), jotka sinnittelevät omissa oloissaan. Eivät halua yhteiskunnan apua saatikka mennä esim kunnan palvelutaloon. Me…

Aamukahvilla -

Tampere on helppo ja monipuolinen lomakohde vaikka vain viikonlopun mittaiselle matkalle. Tampereella on huippuravintoloita, shoppailumahdollisuuksia...

Suomalaisena Virossa -

Matka on tässä. Melkein. Ja tämä on viimeinen kirjoitus tähän matkakertomukseen. On viimeisen päivän aamu. Ja matka suuntautuu kohti kotia. Edellisiltana olin pyytänyt Elisaa tilaamaan minulle taksin seuraavaksi aamuksi, mutta hän oli luvannut viedä minut itse kentälle. Lähtö kello 12.00 kämpiltä. Olin asettanut ajan hyvin aikaiseksi lentoon nähden, koska epäilin Elisan täsmällisyyttä. Itse asiassa epäilin ihan kaikkea. Elisaa ei näy koko aamuna, hän on ilmeisesti...

Suomalaisena Virossa -

Viimeinen Rooma-päivä. Sen olin säästänyt Vatikaanille ja sen taideaarteille. Pitkään olin miettinyt että mennäkö vai eikö mennä. Esimerkiksi Colosseumin jätin väliin pitkien jonojen vuoksi. Tiesin että Vatikaaniin jonot ovat vielä pidemmät. Päätin lopulta mennä. Olisin varannut etukäteislipun jos olisin ollut varma paluustani ja aikatauluistani. Päätin sitten etukäteislipun sijaan lähteä liikkeelle ajoissa.  Huti tuli. Mikään ei taida olla riittävän ajoissa...

Rouva B:n seksilelu -

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa yksin. K:lla oli työasioita Oulussa ja muutenkin halusin vain olla rauhassa. Mietiskelin itseäni, K:ta, sado-taipumustani ja elämääni yleensä. Hetken aikaa ajattelin, että olen oikeasti aika säälittävä tapaus, mutta sitten vedin itseni ylös siitä suosta. Helvetti, tämä on minun elämäni ja siitä on varmaankin jo yli puolet kulunut. Nyt on minun vuoroni, en enää halua esittää yhtään mitään. Jos kerran on niin, että poikaparan...

Veloena -

Löysin muutama päivä sitten Kelly Dielsin tekstit ja vaikka en aluksi osannutkaan tarkalleen sanoa, mikä niissä kolahti, tajusin kyllä lukevani jotain sellaista, joka olisi ollut hyvä saada lukea jo kauan sitten. Ehkä tässä kaikessa ei ole mitään uutta, ehkä se on vanhaa samaa uudessa paketissa. Ehkä ymmärrys liittyy enemmän paketin kuin sisällön laatuun. Mutta viimein tajusin. Diels kirjoittaa naisten itsestään huolen pitämisen käytännöistä, self-care. Tälle olisi...




« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 .. 109 110 Seuraava »