Tänään on 19.04.2018 23:52 ja nimipäiviään viettävät: Pilvi, Pälvi, Bernhard ja Bernt. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Aurora Borealis: Prologi

Julkaistu: · Päivitetty:

Bodø–Nuorgam 1000 km  Vaellukseen valmistautuminen Syksyllä 2012 istuin sateisena aamuna kotona läppärin ääreessä ja tutkiskelin seuraavan vuoden mahdollisia vaelluskohteita. Olin ollut aiemmin erämaavaelluksella kuusi kertaa. Vuonna 2009 kävimme enoni kanssa patikoimassa ja melomassa Padjelantan kansallispuiston alueella Ruotsissa. Seuraavana vuonna suuntasimme kaveriporukalla Haltin ja Barraksen tuntureille K äsivarren L apin maisemiin. Vuonna 2011 kohteena olivat sekä Stora Sjöfalletin kansallispuisto Ruotsissa että Pöyrisjärven ja Muotkatunturin erämaat Suomen L apissa. Ensimmäinen yksinvaellukseni keväällä 2012 suuntautui Vätsärin erämaahan Inarinjärven itäpuolelle aivan Venäjän rajan tuntumaan. Tarkoituksena oli kulkea omaan rauhalliseen tahtiin kohti pohjoista ja kuulostella vähän, miltä tuntuisi vaeltaa aivan yksin. Olin asettanut itselleni myös toissijaisen tavoitteen kulkea 20 päivän aikana 200 kilometrin matka Kessistä aina Nuorgamiin saakka. Vätsärin erämaa oli todella hiljainen paikka, enkä matkaan lähdettyäni nähnyt yhtään ihmistä ensimmäisen 11 päivän aikana. Ensimmäisen viikon jälkeen päätin, etten aio yrittää Nuorgamiin saakka ja että lyhennän matkaani viikolla. Päätökseen vaikutti useita asioita, kuten tottumattomuus yksinäisyyteen, huono valmistautuminen pitkälle matkalle, kompassin katoaminen ja myöskin se, ettei Nuorgam ollut reissuni päätavoite. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että reissu oli erittäin onnistunut ja kokemusta kertyi roppakaupalla. Vätsärin reissusta innostuneena lähdin vielä syksyllä uudelleen yksin matkaan. Tällä kertaa kohteena oli Lemmenjoen kansallispuisto, missä viikko vierähti melko erilaisissa tunnelmissa kevään reissuun verrattuna. Ihmisiä näin joka päivä ja matkakin oli sopiva suhteessa rinkan painoon ja ravinnon määrään. Hieno vaellus Lemmenjoen ruskamaisemissa ja upeissa mäntymetsissä. Nyt olin kotona muistelemassa aikaisempia reissuja ja etsiskelemässä uusia vaelluskohteita. Google Earthin, karttojen ja vaellusblogien avulla tutkin mahdollisia paikkoja Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Jo aiemmin näitä alueita tutkiessani mieleeni oli jäänyt erityisesti Ragon kansallispuisto Lofoottien lähellä Norjassa. Kebnekaise sekä Kungsledenin syrjäisemmät kolkat Ruotsissa herättivat myös kiinnostusta. Lisäksi Suomessa tuntui olevan vielä käsittämättömän paljon mielenkiintoisia kohteita kuten Kevon luonnonpuisto, Pöyrisjärven hiekkamaastot sekä Käsivarren erämaan ja Lemmenjoen kansallispuiston syrjäisemmät paikat. Mahdollisia kohteita vuoden 2013 vaellukselle oli paljon. Vaikea sanoa olinko alitajuisesti suunnitellut sitä koko ajan, mutta kohteet asettuivat lopulta nätisti jonoon Norjan rannikolta Kilpisjärvelle ja sieltä Suomen rajaa Käsivartta pitkin alas ja lopulta takaisin ylös aina päälaelle saakka. Päätin haastaa itseni oikein kunnolla ja patikoida koko setin yhteen putkeen. Seuraavan vaelluksen tavoitteeksi tuli tuhat kilometriä 70 päivässä. Reitti Yksi suurimmista inspiraation lähteistä tälle matkalle oli Mikko Sinisalon vaellusblogin kalottireitti-kertomus. Blogi antoi uskoa siihen, että minäkin voisin tehdä samankaltaisen vaelluksen. Lisäksi sain blogista paljon hyviä ideoita reittisuunnitelmaa ja matkan muutakin suunnittelua varten. Viidestä hieman erilaisesta reittivaihtoehdosta valitsin loppujen lopuksi ylempänä kuvassa näkyvän vaihtoehdon. Tähän vaihtoehtoon sisältyi mahdollisimman paljon niitä kohteita, joissa halusin käydä ja jotka oli mahdollista sisällyttää helposti samaan pieneen 70 päiväiseen reissuun. Aikataulu oli mahdollista ylittää parilla päivällä ja silti ehtiä vielä syksyn ensimmäisille luennoille, mutta jos haluaisin ehtiä viikonlopuksi Aurajoen jokilaivoille, oli pysyttävä 70 päivän suunnitelmassa. Reittisuunnitelma muodostui lopulta kohtalaisen kivuttomasti. Ruokahuollon perusteella jaoin reitin seitsemään osaan. Koska kaikkein eniten halusin käydä Ragon kansallispuistossa Norjassa, valitsin lähtöpaikaksi Norjan rannikolla sijaitsevan Bodøn kaupungin. Tavoista poiketen päätin matkustaa lähtöpaikkaan lentäen ja lähteä sitten suoraan kävelemään. Ensin kulkisin läpi Sjunkhattenin kansallispuiston, jonka jälkeen parin kymmenen kilometrin tieosuuden jälkeen saapuisin Ragon kansallispuistoon. Ragon jälkeen olisi vuorossa valtakunnan vaihto. Ruotsin puolella vaeltaisin kolmen kansallispuiston (Padjelanta, Sarek ja Stora Sjöfallet) läpi Akkajärven rantaan, mistä venekyyti kuljettaisi minut ensimmäisen etapin päätepisteeseen, pieneen Ritsemin kylään. Ritsemistä jatkaisin ensin pohjoiseen ja Kalottireittiä pitkin itään Kungsledenille. Tällä pätkällä kulkisin lähes poikkeuksetta merkatuilla poluilla (Kalottireitti ja Kungsleden) ja muun muassa Kebnekaisen huiputus olisi mahdollinen. Lopulta oli tarkoitus saapua Abiskoon, tankata rinkka täyteen ruokaa ja jatkaa matkaa. Kaksi ensimmäistä pätkää oli suunniteltu yhdeksän päivän mittaisiksi, seuraavat kolme kestäisivät 12 päivää ja viimeiset kaksi olisivat kahdeksan päivän mittaisia. Ensimmäinen pidempi 12 päivän pätkä starttaisi siis Abiskosta ja seuraisi oikeastaan täysin Kalottireittiä. Jo etapin alkuvaiheessa siirtyisin takaisin Norjan puolelle. Nousua ja laskua tällä pätkällä riittää ja minulle tämä olisi viimeinen mahdollisuus nauttia Norjan terävähuippuisista ja korkeista tuntureista. Tämän etapin lopussa saapuisin kolmen valtakunnan rajalle ja sieltä Kilpisjärvelle. Tämän jälkeen loppumatka jatkuisi Suomen puolella. Seuraavalle pätkälle Kilpisjärveltä Palojärvelle olin suunnitellut kaksi vaihtoehtoista reittiä. Yksi vaihtoehto oli kulkea ensin suoraan itään Käsivarren rajan tuntumaan ja kulkea sitten rajan suuntaisesti ensin etelään ja sitten taas itään Palojärvelle. Toisen vaihtoehdon jätin myös auki, koska Käsivarren pohjoispuolella Norjassa oleva Reisadalenin kansallispuisto on houkutellut jo jonkin aikaa. Sitä kautta kulkeminen pidentäisi reittiä kuitenkin noin 70–80 km, joten vaihtoehto oli melko epätodennäköinen. Ensimmäinen reittivaihtoehto olisi maastoltaan aiempaan verrattuna melko erilainen. Alkupätkällä oli luvassa vielä tuntureita ja puutonta seutua, mutta vähitellen tunturit pienenisivät ja luvassa olisi yhä enemmän puita, soita ja todennäköisesti myös hyttysiä. Palojärveltä oli tarkoitus suunnistaa koilliseen kohti Pöyrisjärveä ja sitä ympäröiviä hiekkamaastoja. Sieltä matka jatkuisi itään kohti Lemmenjoen kansallispuistoa. Lemmenjoella näkisin jälleen mäntymetsiä, joita tällä reissulla ei muuten erityisemmin ole. Lisäksi siellä on varmasti jälleen muita ihmisiä, mikäli yksinäisyys ahdistaisi. Lemmenjoen Njurkulahdessa taas rinkka täyteen ruokaa ja seuraavalle etapille. Njurkulahdesta vaellus jatkuu pohjoiseen, mutta reittiä en ollut suunnitellut juuri lainkaan. Ehkä suorinta tietä pohjoiseen Muotkatunturin erämaahan, ehkä Vaskojoen autiotuvan kautta. Vaskojoen sauna saattaisi tehdä aika namia. Muotkatunturilla olin myös piipahtanut aiemmin ja tiesin ainakin pohjoisosan olevan helppoa ja mukavaa vaellusmaastoa. Erämaan läpi pitäisi päästä ja päätyä Karigasniemen tielle Sulaojan kohdalle, mistä matka jatkuisi kohti Kevoa. Maratonvaelluksen viimeinen etappi lähtisi Sulaojalta pohjoiseen Kevon luonnonpuiston reittiä pitkin. Tälle pätkälle olin saanut kaverin messiin, toisin vain Kevolle saakka. Silti mukavaa, että 4–5 päivän ajan olisi matkaseuraa. Kevon kanjoni olisi taas vaihtelua maisemiin. Kevolta jatkaisin vielä muutaman päivän ajan yksin koillisen suuntaan Kaldoaivin erämaahan ja lopulta vastassa olisi Suomen päälaki, Nuorgam. Edellä kuvattu reitti saattaa kuulostaa suurpiirteiseltä ja sitä se oikeastaan onkin. Halusin jättää suunnitelmaan "löysää", koska päivän fiiliksen mukaan kulkeminen on paljon mukavampaa. Näin olisi mahdollista kulkea silloin kun haluaa ja pitää vapaata silloin kun haluaa. Itselleni tällainen järjestely sopii paljon paremmin. Aikataulusta oli tarkoitus pitää kohtalaisen tiukasti kiinni, mutta itse reittiä oli mahdollista säätää jatkuvasti kesken vaelluksen. Ruoka Sinisalon blogista eniten apua minulle oli ruokahuollossa. Oikeastaan minä vain törkeästi kopioin suoraan hänen suunnitelman. Ajatuksena oli ostaa suurin osa ruuasta Suomesta ja delegoida sopivan kokoisten ruokapakettien lähettäminen tutuille. Pakettien oli tarkoitus saapua reittini varrelle postin kautta aina paria päivää ennen kuin olin itse suunnitellut saapuvani paikalle. Tankkauspaikkoja reitillä olisi kuusi ja ne näkyvät yllä kartassa. Itse ruokien suunnittelu ja valmistelu oli varmasti koko reissun hankalin osa. Ihmiselle, jolle yli kahden päivän ruokien ostaminen kaupasta tuottaa suuria vaikeuksia, yli kahden kuukauden aamiaisten, lounaiden, päivällisten sekä ilta- ja välipalojen suunnittelu tuotti välillä melkoista tuskaa. Aluksi oli arvioitava oma kulutus. Jos energiaa ei saa tarpeeksi, niin ennen pitkää voimat ehtyvät ja matka saattaa keskeytyä. Toisaalta ruokaa voi olla myös liikaa, jolloin kaikki se ylimääräinen ruoka on ylimääräistä painoa rinkassa ja se taas kuluttaa lisää energiaa. Aiempien vaellusten ja internetistä löytyneen tiedon perusteella tein ensin alustavan suunnitelman. Ravintoasioista perillä olevan ystävän avustuksella suunnitelmaa vielä hieman muutettiin ja tarkennettiin (kiitos J!). Kokonaiskulutukseksi arvioitiin lopulta 4500–6000 kCal/päivä. Minulle sopiva päivärytmi ruokailun suhteen oli seuraava: Herätys - aamiainen - kävelyä - lounas - kävelyä - leiriytyminen - päivällinen - jälkiruoka - nukkumaan. Aamiaiseksi oli tarjolla puuroa tai muromysliä ja leipää. Kuppi kahvia myös useimmiten. Kävellessä pidin energiatasoa yllä mm. pähkinöillä, rusinoilla ja myslipatukoilla. Päivämatkan puolivälissä pidin 40 minuutista 1,5 tuntiin kestävän tauon ja söin lounaaksi lämminkuppi ym. keittoa nuudelilla, soijarouheella ja auringonkukan siemenillä "maustettuna". Ihan ookoo hyvä ja nopea safka, mutta matkan loppua kohden tämä setti alkoi tökkiä jo todella kovaa. Kun päivän kävelyt oli kävelty, join useimmiten palautusjuoman. Sen jälkeen pystytin leirin ja valmistin päivällisen. Päivälliseksi tarjolla oli hieman massiivisempi pasta-, riisi- tai perunamuusipohjainen ateria. Jälkiruuaksi söin vielä nälkätilan mukaisesti makean lämminkuppikeiton, kiisseliä, vanukasta ja/tai suklaata. Suklaata mukana oli puolikas levy ja yksi patukka per päivä. Suunnitellessa määrä tuntui paljolta, mutta aika usein tuli syötyä koko levy illassa ja kärvisteltyä seuraava päivä yhden pienen patukan voimin. Hirveää. Varusteet Vaellusta varten jouduin hankkimaan myös muutamia uusia varusteita. Mitään sen suurempia puutteita ei oikeastaan ollut, mutta koska vaellusharrastuksen alkaessa varusteiden keveys ei välttämättä ole se ensimminen kriteeri, nykyisillä varusteillani rinkan paino olisi näin pitkällä vaelluksella noussut aika todella suureksi. Tämän takia minun oli kohtalaisen helppo keventää vaellusvarustusta melko vähällä rahalla. Uusista hankinnoista mainittakoon esimerkiksi uusi pienempi teltta (Sinisalon blogin perusteella valittu Lunar Solo, 2,5 kg kevyempi kuin vanha Akka r/s 2), uusi makuupussi (–800 g), yhden hengen keitinsetti (–400 g) ja täysin uutena varusteena vaellussauvat (tällä reissulla aika korvaamattomat). Ilmatäytteisen makuualustan vaihdoin myös vaahtomuoviseen, millä sain 800 g pois painosta. Epämukavampihan se on, mutta ajattelin, että eiköhän sitä väsyneenä nuku missä tahansa. Pitkälle reissulle valmistauduin tosiaan keventämällä osaa varusteista. Itselle keveys ei silti pitkälläkään reissulla ole minulle se pääasia. Painavan rinkan kantaminen on vaivan arvoista, kun sen sisällä on itselle tärkeitä "vapaa-ajan" varusteita. Joku voisi esimerkiksi pärjätä reissussa ilman kirjaa. Minulla niitä oli yhdessä vaiheessa kolme (+1 kg). Kameravarustuksella painoa alkureissusta oli noin kolme kiloa, mutta päätin jättää jalustan (–1,2 kg) pois Kilpisjärvellä vähäisen käytön vuoksi. Toisaalta Kilpisjärvelle sain paketissa kalastusvälineet (+0,5 kg). Lisäksi rinkan päällä keikkui alusta loppuun ukulele (0,5 kg), jota yritin (säälittävällä) menestyksellä opetella soittamaan. Jonkun mielestä tämä kaikki on ylimääräistä painoa, jonka voisi mukavamman etenemisen saavuttamiseksi jättää pois. On totta, että tuo 3–5 kg vaikuttaa jo etenemistahtiin, mutta itselleni tuo kaikki on tarpeellista pääkopan kirkkaana pitämisen takia. Luonnossa oleskelu on tietysti jo itsessään erittäin mieltä rauhoittava kokemus, mutta oma pääni ei luultavasti kestäisi kahta kuukautta ilman muuta tekemistä ja harrastuksia. Ruoka poislukien varusteiden yhteispainoksi tuli noin 20 kg. Tästä painosta selässä kannetaan 16–18 kg ja loput vaatteina päällä. Kun varusteiden painoon lisää vielä ruuan painon, saadaan rinkan maksimipainoksi (12 päivän etapin alussa) noin 30 kiloa. Siihen päälle vielä tankkauspaikalla ostetut pari olutta ja muuta herkkua, niin kyllähän siinä jo painoa on. Onneksi homma kevenee kuitenkin joka ruokailulla ja etapin lopussahan painoa on enää se parikymmentä kiloa. Turvallisuus Näin pitkällä reissulla turvallisuuteen on myös kiinnitettävä huomiota. Riskit kuuluvat pakollisena tällaiseen reissuun eikä niitä kokonaan voi poistaa. Erämaavaelluksen yksi perussäännöistä on: "älä lähde yksin tunturiin." Jo tämä antaa viitettä siitä, mistä on kyse. Erämaassa apu on yleensä kaukana, joten moni asia, mikä kaupungissa ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia, voi aiheuttaa vaaratilanteen erämaassa. Nilkan nyrjähtäminen ei ole kaupungissa kovinkaan suuri ongelma, mutta tunturissa eteneminen pysähtyy yleensä siihen. Kuinka paha vamma on? Milloin voin jatkaa matkaa? Kuinka kauan ruoka riittää? Kuinka kaukana on lähin asutus tai maantie? Myös esimerkiksi tavallinen kuume voi aiheuttaa erämaassa aidon vaartilanteen. Vaaran tiedostaminen ja sen hyväksyminen on tärkeää, vaarojen vähättely tietysti tyhmää. Asialla kuitenkin on myös toinen puoli. Turvallisuuden maksimointi mielestäni tavallaan vähentää monessa tilanteessa kokemuksen aitoutta. Itse olisin voinut ostaa reissua varten GPS-laitteen, mutta päätin kuitenkin lähteä matkaan ilman sitä. Minulla oli mukana kartat ja kompassi sekä kännykkä, jossa oli GPS, mutta ei maastokarttoja. Mielestäni nämä ovat ehdottomasti riittävät välineet suunnistamiseen ja mahdollisesta eksymistilanteesta selviämiseen. Tärkeintä on pitää pää kylmänä ja välttää paniikkia. Pohjolan erämaissa on lopulta todella vaikeaa ellei mahdotonta olla missään vaiheessa yli 50 kilometrin päässä kylästä, maantiestä taikka paljon käytetystä vaellusreitistä. Myös satelliittipuhelin on osalle vaeltajista pakollinen varustus erämaassa, mutta päätin olla ostamatta sitäkään. Syynä on varmasti osittain myös se, että tietynlainen vaarantunne on yksi osa erämaavaelluksen viehätystä. Missään nimessä en ole tällaista tekniikkaa vastaan, en vain itse ole innostunut noita käyttämään. Jokainen tietysti saa itse päättää näistä asioista. Itse koin olevani hyvin valmistautunut ja valmis pitkään vaellukseen. Yhteenveto: Reitti: Bodø–Nuorgam Matka: 1000 km Aika: 70 päivää Vapaapäivät: 10 päivää Keskimatka: 14,3 km Keskimatka vapaapäivät huomioituna: 16,7 km Ruokaa: 79 kg Energiaa: 348 000 kCal

Avainsanat: ystävä yrittää ylittää ylimääräistä yksinäisyys yksin väsynyt vähentää voi viimeinen viikonloppu viikko vierähtää venäjä varustus vanha valtakunta valmistaa valmistelu valmis valittu vaiva vaikuttaa vaikea vaihtoehto vaihto vaihe vaeltaa vaellus uusi uskoa tyhmä tutkia tuska turvallisuus tuottaa tuntua tunnelmissa tuli tuhat toukokuu tieto teltta tekniikka tavoite tavallinen tarkoitus tarjota syötyä syksy suuri suurempia suunnittelu suunnitelma suunnistus suomi suomessa suklaa suhde stora soittaa seuraava seti sauna saapua ruoka ruotsi ruokailu riski rinkka riisi reitti reissu ravinto rauhoittava ranta rannikko rajan raja raha ragon päätyä päättää päästä pää pääkoppa päivä päivällinen puuro puoliväli puoli puita prologi posti poistaa pohjola pohjoinen pohjoispuoli pitää pieni pienempi pasta pari pakollinen paketti paino paikka paha ostaa opetella onni ongelma olut nukkuminen nousu norja nopea noita nimi nilkka nauttia muutama muodostua minä mikko melkoinen matkustaa matka makuupussi makea maisema mahdollisuus mahdollinen läppäri lähteä lähde luonto lounas levy leiri leipä lasku laite käydä kävely kävellessä kävellä käsittämätön kännykkä kylä kuva kuusi kuume kuukausi kuppi kulutus kulkea kotona koko kokemus koillinen kohde kilometri kiinnostaa kg kevät kestävä kertomus keitto kcal kaveria kaupunki kansallispuisto kahvi kahdeksan jättää jälkiruoka jokainen join jatkaa itä internet inspiraatio ilta ihminen idea hyttynen huono homma hieno herätys herkku henki aiheuttaa aito aamiainen 2013 2009 aika helppo harrastus haastaa gps google fiilis etelä esimerkki erämaa erilainen energia ehtiä blogi ateria asutus arvo apua apu antaa alusta akka aikataulu