Tänään on 17.11.2018 23:47 ja nimipäiviään viettävät: Eino, Einari, Einar ja Enar. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Avaruusajan päiväunelmia:

22. päivän kirppareissuja kahdelta kuulta

Julkaistu: · Päivitetty:

Kevätkauden ensimmäinen kirpparireissu suuntautui Jäähallille helmikuun 22. päivä. Kirppari oli melko hiljainen – saattoi olla että jossain muuallakin oli kirppareita tuona päivänä. Vietin kuitenkin mukavat vajaa pari tuntia pöytiä kierrellen. Ostoksia tuli kuitenkin niukahkosti, kuva todisteena. Ainoa genreostos oli J. K. Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat (2008, suom. 2009). Kirja sisältää siis Rowlingin velhomaailman lasten satuja ja on kirjoitettu aikanaan hyväntekeväisyystarkoituksiin. Olihan tuo hankittava kokoelmiin. Rowlingin oheiskirjoista minulta taitaa puuttua enää se huispaus-kirja, jota en ole tainnut koskaan nähdäkään. Hupaostos oli Miska Rantasen toimittama "kirjallisen viestinnän tähtihetkiä" esittelevä Kaikki ranteet auki (2014). Tuore kirja, mutta hinta oli tinkimättäkin 50 senttiä. Markus Kajon Kettusen kuudes aisti (2013) tuli hankittua muinaisen Salaisen kirjaprojekti 18:n eli Kotimaisten pakinoitsijoiden (2013) jälkimaininkina. Kajo on joka tapauksessa suosikkipakinoitsijoitani. Tämä kokoelma ei olisi hakuteokseemme ehtinytkään, sillä se on julkaistu sen ilmestymisen jälkeen. Tämänhetkisempään kirjaprojektia eli Salainen kirjaprojekti 27:ää varten ostin Heidi Jaatisen romaanin Ei saa katsoa aurinkoon (2010). Oletin että tämän projektin kirjoja olisi löytynyt kirpparilta enemmänkin, sillä usein alle viisi vuotta vanhaa kotimaista proosaa on kyllä tarjolla. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi. Lisäksi reissulta tarttui mukaan Matti Nykäsen mukaan nimettyä "maustettua päärynäsiideriä" joskus, vaan onneksi ei enää, sisältänyt puteli. Laitoin sen keittiön pullokokoelmaan, mutta saattaa olla että se lähtee Sisätön navettaan. Jotain muutakin pikkutilpehööriä ostelin – ehkä yhden smurffin Ipelle ja tuon kuvassa näkyvän Säästöpankin heijastimen, kun arvelin että sellaista ei retroheijastinkokoelmassani vielä ole. Mutta kuten sanottu, niukkalöytöinen reissu. Tasan kuukautta myöhemmin olin jälleen liikkeellä. Sunnuntaina 22.3. aloitin kierroksen Jäähallilta. Ja kuten kuva todistaa, löytöjä oli tällä kertaa vähän runsaammin. Ensimmäisiä ostoksiani oli Charles Dickensin viimeiseksi jäänyt romaani Edwin Droodin arvoitus (1870, suom.1973). Olen viime aikoina lukenut iltalukemisina Judith Flandersin maanmainiota kirjaa Victorian City (2012), jonka idea on kertoa millainen oli Dickensin ajan Lontoon arkielämä. Teos on luonnollisesti täynnä viittauksia Dickensin tuotantoon, joten heräsi ajatus että keräänpä joutessani hyllyyni kirjailijan suomennetun tuotannon. Entuudestaan hyllyssä ei taida olla kuin pari alkukielistä Dickensiä ja Jouluaatto (1843, suom. 1878, vuoden 1932 suomennos), siis A Christmas Carolin yksi lukuisista suomennoksista. Dickensiltä tuli opintojen yhteydessä luettua Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836–37, suom. 1932, 1978) ja David Copperfield (1849–50, suom. 1879–80, 1924, 1971). (Jos jaksaisin, voisin korjata David Copperfieldin wiki-sivua. Kirjasta mainitaan vain tuo Hollon 1924 suomennos, vaikka varhaisempi Waldemar Churbergin suomennoskin on olemassa. Lisäksi kirjasta on Heidi Järvenpään suomennos vuodelta 1971. Sen kustantajaksi fennicassa on mainittu "Hki : Ex libris : [Concert hall society], 1971". Mikähän tämä lienee? Jokin kirjakerhojuttu?) Jäähallilta löytyi tällä kertaa myös genrekamaa. H.G. Wellsin Nykyaikainen utopia (1905, suom. 2006) oli kirjaston poistokappale, mutta eipä se paljon mitään maksanutkaan. Muutamia viikkoja aiemmin Tampereella scifiseurojen yhteistyökokouksen Noff-huutokaupassa oli vilahtanut Simon Clarkin The Night of the Triffids (2001). Kirja on siis auktorisoitu jatko-osa John Wyndhamin klassikolle. Nyt se tuli vastaan halvalla, ostin sen samassa läjässä Mila Teräksen Pimeän taivaan killan (2008) kanssa. Tein Teräksestä artikkelin Salaiseen kirjaprojekti nro 9:ään eli Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 5 :een (2008), mutta tämä kirja ei ehtinyt siihen. Kekkosiana-hyllyyni löytyi tältä reissulta myös täydennystä. Uskon että jonain synkkänä kesäpäivänä minulla on paljonkin iloa Sakari Virkkusen teoksesta Korsimo – Kekkosen mies (1976). Jäähallilta löytyi muutakin ostettavaa. Ostin kaveriksi samaan vanhojen brittisotaukkeleiden sarjaan kuuluvalle miekkoselle kuvassa näkyvän punaisen pyssymiehen. Keltainen esine sen alapuolella taas on täysi arvoitus. Se näyttää hiukan muinaisten atsteekkien höyrykivääriltä, mutta en ole varma, sillä pyssyn tukissa lukee "Beware of dog" ja piipun suussa on jokinlainen kannellinen (kansi aukeaa) kulho, jossa lukee "Dog Food". Keskellä olevassa laatikossa lukee vielä "Fiea Clip". Mitä pitempään tätä jonkinlaista leluasiaa pohdin, sitä selittämättömämmältä se vaikuttaa. En yleensä osta patenttikorkillisia vanhoja pulloja – olen koettanut rajoittaa haalintaani 1960- ja 1970-lukujen ns. Tapio Wirkkala -malliin, mutta nyt oli pakko hankkia kuvassa näkyvä pullo. Se on sisältänyt Dietic Appelsiini -nimistä juomaa, oletettavasti limua. Dieetilliseksi juoman on tehnyt se, että siinä on ollut sokerin sijasta syklamaattia. Makeutusaineella on nykyään hiukan huono maine, se on Yhdysvalloissa kielletty. Eipä sitä ilmeisesti enää kauheasti käytetäkään, aspartaami on tainnut korvata sen limukäytössä kokonaan. Dieticiä valmisti E. Vuokkovaara Loviisassa. Pulloja minut saa keräämään juuri tämä kadonneiden valmistajien suuri määrä. Vielä joskus 1960-luvulla tuntui jokaisessa kaupungissa olleen oma juomatehtaansa, joka teki omaperäisiä virvokkeita. Harmittaa nyt etten edellisellä reissullani ostanut suunnilleen samalta ajalta peräisin ollutta patenttikorkillista Banaanisiideri-pulloa. Ostin myös pari 1970-luvun pikkuautoa. Luulen että minulla joskus tenavana oli tuo hevosenkuljetusauto, muistelen kuitenkin että sen hytti olisi ollut keltainen. Netissä löytyy tästä mallista värivariaatioita, mutta keltahyttistä ei sattunut silmiin. Kyljen aukon peittävä luukku tästä puuttuu ja katossa on pieni murtuma, lienee joku onneton joskus astunut tämän päälle. Koska aikaa oli, lähdin vielä könyämään Veturitallien kirppikselle. Se oli lähes turha reissu, Veturitallien kirppis oli aika pieni. Pari ostosta tein: Stuart Kellyn The Book of Lost Books (2005) käsittelee kirjoja joita ei sitten koskaan ilmestynytkään. Kirjailijatoverini Nummelin suunnitteli joku aika sitten juttua tällaisista kirjoita. Äh, olisi pitänyt vinkata tämä teos hänelle, mutta se jäi pääsiäis- ym. kiireiden jalkoihin. Kirja vaikuttaa jokatap kiinnostavalta, taidan lukea sen hetikohtakun on aikaa. Kuvan Koff-tölkki piti ostaa, sillä on kuitenkin ikää kunnioitettavat 36 vuotta. Tämä käy ilmi tölkin Koff 160 vuotta -embleemistä. Hauskan 1970-lukulainen ilmiö on se, että tölkin takapuoli on täynnä tekstiä. Kyse on suomalaisen oluenvalmistuksen historiikin osasta 8. Kekkosen aikaan osattiin kaljankittaamiseenkin liittää informatiivinen ja valistuksellinen osuus! Siinäpä maaliskuun reissu! En sitten löytänyt ainuttakaan Salaisen Kirjaprojekti nro 27:n tarvekirjaa. Siitä sisuuntuneena lähdin jokunen viikko myöhemmin kolaamaan Nihtisillan kierrätyskeskuksen. Siitä ehkä oma postauksensa.

Avainsanat: kirja kirjailija kierrätyskeskus kesä kertoa kerho keltainen kekkonen keittiö kaveri kaupunki katsoa katto järvenpää juttu juoma jouluaatto jonkinlainen john jatko jalka ilmiö ikää idea hytti hylly huono hinta helmikuu heidi hankkia halpa hall ex esine david christmas charles book aurinko aukko artikkeli arkielämä appelsiini ajatus aika ainoa 1960 2014 2013 olin näyttää nykänen nummelin nimi netti muistella mitä miska millainen mies matti markus malli maine maaliskuu löytö luukku lukea loviisa lost lontoo liittää laatikko kuva kulho kotimainen korjata kokoelma koff kirppis kirppari kirjoitettu kirjasto teksti tarttua tarjota tarina tapio tampere takapuoli suuri suunnitella suomennos suomalainen sokeri sisältää simo silmä sentti satu sattua sarja salainen sakari romaani reissu pöytä päivä puuttua punainen pullo projekti pimeä pieni peittävä pari paperi ostaa osta opinto onni usa viimeiseksi viikko viestintä victoria varma vanha valmistaja vaikuttaa utopia turha tuotanto tuore tuntua tunti tuli todistaa teos


blogivirta.fi