Tänään on 23.09.2018 18:47 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Nimetön blogi:

Muistojeni kotikulta

Julkaistu: · Päivitetty:

Olin viime viikon Helsingissä. Jälkeenpäin ajatellen on hämmästyttävää, mitä viikossa kerkeääkään tehdä. Kävin kaksi kertaa leffassa, luin Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan ja kolme mangaa, olin Lauttasaaressa ja Nurmijärvellä, tallilla, K-raudassa ja Keittiö.netissä, Kaivarissa, mummolassa, homobaarissa ja Uniklubin keikalla. Viimeksimainittu oli aika siistiä. Oli aivan pakko mennä katsastamaan Uniklubi, ihan sen takia vain, että olin nähnyt siitä unta. He olivatkin ihan kohtuullisia, ehdottomasti kahdeksan euron arvoisia. Ja lisäksi Tampereelta. En kyllä tiedä onko se plussaa vai miinusta. Tuli vähän haikea olo, kun piti lähteä. Olin jo ihan tottunut Helsingissä olemiseen, siihen, että on paljon väkeä ja mukavia portsareita ja yllättäviä kohtaamisia. Tamperelainen kaverini törmäsi puoli kolmelta perjantaina Iso-Roban Mäkissä tyyppiin, jonka oli tavannut edellisen kerran kaksi kuukautta sitten Thaimaassa ja joka kutsui meidät vappubileisiinsä "jos ootte stadis". Inhoan muuten sitä, kun ihmiset kutsuvat Helsinkiä Stadiksi. Se on epäloogista. Jos puhuu stadin slangia, niin silloin kaikki muutkin Suomen ja maailman kaupungit ovat stadeja, ihan niin kuin spurgut ovat spurguja kylästä riippumatta eikä dösä muutu bussiksi kun ylittää Nurmijärven rajan. Nurmijärvestä tulikin mieleeni serkkuni kanssa kehittämämme uusi uljas yhteiskuntateoria. Se on hyvin yksinkertainen: on paikkoja, joissa villakangastakki on hallitseva elämänmuoto, ja sitten on paikkoja, joissa käytetään tuulipukua. Jos tahdotaan olla ilkeitä, niin voidaan sanoa, että tuulipukupaikkakunnat ovat ns. "landea" ja villakangastakkipaikkakunnat ovat kaupunkia. Tällä lailla analysoiden Suomen yhteiskuntarakenne on seuraavanlainen: Helsinki ja noin puolet Tampereesta on kaupunkia; muu on landea. Mutta ei siinä ole mitään pahaa. Ainakaan periaatteessa. Tosin on kyllä ikävää, kun tuulipukukylään saapuessa villakangastakkista tuijotetaan ensin kuin lehmät uutta aitaa ("Mitä ihmettä, kuka nyt noin hienossa takissa kulkee?") ja sen jälkeen pahansuovasti alta kulmain ("Mitäköhän tuokin luulee olevansa, tulee tänne pröystäilemään... Kyllä tuolla metässä on tuulipuku paljon kätevämpi, ei haittaa jos repeytyy ja helpommin voi pestäkin. Mokoma keikari!") Tähän syväluotaavaan huomioon päätän tämän tekstin. Tarkoitus oli viivytellä blogin parissa niin kauan, että telkkarista vihdoin tulisi jotain hyvää ja tiskaamisen aloittamisessa ei olisi enää mitään mieltä. Noh, eipä sieltä tänään tietenkään mitään tule, ovat mokomat lopettaneet Dirty Sexy Moneynkin ihan kaikessa hiljaisuudessa. Pakko kai se on sitten tiskata. Toivottavasti en saa kuolettavaa sähköiskua hanasta ja hellasta.

Avainsanat: sexy serkku rajan puoli potter onko olo olin nurmijärvi netti muu mitä lähteä luulla lehmä leffa kylä kuolema kirja keittiö keikka kaupunki katsastus kahdeksan iso inho ihme helsinki harry hana euro blogi ajatella aika ylittää yksinkertainen voi villakangastakki uusi tänne tuli thaimaa televisio teksti tavata tarkoitus tampere talli suomi stadi siisti


blogivirta.fi