Tänään on 18.11.2018 22:28 ja nimipäiviään viettävät: Tenho, Jousia ja Max. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Antti Alanen: Film Diary:

Strannaya zhenshchina / A Strange Woman

Julkaistu: · Päivitetty:

Странная женщина / Strannaja zhenshtshina / Kummallinen nainen. SU 1977. PC: Mosfilm. P: Vladimir Tseitlin. D: Yuli Raizman / Juli Raizman. SC: Yevgeni Gabrilovich / Jevgeni Gabrilovitsh, Juli Raizman. CIN: Naum Ardashnikov. PD: Gennady Myasnikov / Gennadi Mjasnikov. Cost: Vera Romanova. Makeup: I. Kireyeva, T. Tikhomirova. M: Roman Ledenyov / Roman Ledenjov. S: Ekaterina Popova-Evans. ED: Klavdiya Moskvina.     The only record at the mother's home: "Мне без валенок беда" (Grigori Ponomarenko, Viktor Dyunin, 1973), known in Finland as "Huopikkaat" .     C: Irina Kupchenko / Irina Kuptshenko (Yevgeniya / Zhenya Mihaylovna), Yuri Podsolonko / Juri Podsolonko (Andrey Lebedev), Vasiliy Lanovoy / Vasili Lanovoi (Nikolay Andrianov), Oleg Vavilov (Yura Agapov), Antonina Bogdanova (Maty), Svetlana Korkoshko (Viktoriya Anatolievna), Tatyana Govorova / Tatjana Govorova (Tamara), Valeri Todorovski (Volodya), Vera Enjutina, Juri Mazhuga     The film was not released in Finland. A KAVI 35 mm print deposited by Kosmos-Filmi – 147 min – duration of the screening 145 min     Screened at Cinema Orion, Helsinki (Woman in Soviet Film), with e-subtitles in Finnish by Mia Öhman, 9 Dec 2017 In his last three films, A Strange Woman, Private Life , and Time of Desires , Yuli Raizman focused on private life. In A Strange Woman and Time of Desires the protagonists are women, completely different. In A Strange Woman the protagonist is a lawyer, a successful professional. In Time of Desires the protagonist is a social climber who wants to advance via her husband. In Private Life the protagonist is a male bureaucrat who is asked to retire (or fired) and discovers that he is a stranger in his own family. These last three films of Raizman have affinities with classics of Russian literature such as Anton Chekhov. The affinity lies in the talent of observation of small everyday details which convey big issues about the meaning of life. There is also an Anna Karenina affinity, although the differences are greater than the similarities. Like Anna, Zhenya is a woman of reason, a family woman who suffers from a lack of passion. She has married before she was eighteen, and there is a son in the family. Zhenya leaves her husband to have an affair with Nikolai, but Nikolai is a serious and rational man, not particularly passionate. Train stations (and airports) are significant, and the finale takes place at a train station. Raizman's films provide gratifying roles for actors in performances of psychological depth. Irina Kupchenko was a theatre actress who had had her breakthrough in Andrei Konchalovsky's adaptations of Turgenev (A Nestle of Gentlefolk) and Chekhov (Uncle Vanya). Her performance as Zhenya is rich and complex, showing her as a canny lawyer, legal adviser, and teacher answering legal questions of young people. We meet her as a patient mother to a teenage son, a frustrated wife, and even as a helpless child finding refuge with her own mother. From the lack of passionate love she suffers physically and is confined to a sickbed for months. In the second part of the film she receives a young admirer whose contact attemps she rejects kindly and firmly. Vasili Lanovoy is Irina Kupchenko's real-life husband, and the tenderness in their love scenes is not just pretense. Lanovoy's breakthrough role had been as Alov and Naumov's Pavel Korchagin, but his most famous parts were in the big Tolstoy adaptations of the 1960's. He was Anatol Kuragin, Natasha's dashing but fickle suitor, in War and Peace. And he was indeed Count Vronsky in Anna Karenina, reinforcing the connection with A Strange Woman. In Raizman's approach to human relationships in the contemporary world there are affinities with the Italian modernists, even Antonioni. We have moments of emptiness, silence, embarrassment and alienation. There are temps morts and passages in real time. We even have a long date scene where the other partner fails to appear. The theme is the destiny of romantic love in the age of cybernetics. Romeo and Juliet, and duels and suicides for love are evoked, but "perhaps we have started to be afraid of great feelings". Burning passion is not appreciated. But "I do not want to be an equal partner", exclaims Zhenya (meaning a love relationship). The account of the legal world feels credible. In the beginning representatives of a factory meet Zhenya equipped with a bribe, but the older factory representative is a good judge of character and motions his partner to forget about the attempt. There are montage sequences of legal issues (husband has abandoned wife, children don't help elderly parents, a father has bequathed everything to a new young wife and left nothing to the child, disputes of heating in a communal home). We witness legal services in a big city and in a little rural town. A Strange Woman is a long film, and there is time for digressions which are not necessary for the plot but interesting in themselves. The most funny sequence is Zhenya's long wait on a Moscow railway station with interactions of several characters who never reappear. Another humoristic scene is Zhenya and Nikolai's visit to a huge restaurant filled to capacity where they are seated in the middle of an African table. The camerawork by Naum Ardashnikov is rich and varied, starting with an elaborate long tracking shot introducing Zhenya's office. We visit many locations, including a tourist trip to Berlin, complete with views of the monuments of antiquity at the Pergamon Museum. Views of the rainswept rural town are among the most memorable. The film ends with a classic Russian farewell sequence at the station. Zhenya returns home to take care of her son Volodya after the death of his Moscow grandmother. But Zhenya's mother notices Yura in a train window – although Zhenya has strictly forbidden him to follow her anymore. A clean and intact print which has hardly ever been screened before. A somewhat soft and duplicated look, and a slightly drab colour world in a regular 1970s Soviet kind of way. BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN: BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MIA ÖHMAN: Juli Raizman (1903–1994) teki elokuvia 1920-luvulta lähtien. Takuuvarman ohjaajan työt tarkastelevat maailman menoa yksityisestä näkökulmasta, hieman sivussa valtavirrasta. Uran alkupään saavutuksia ovat Pakkotyö / Kuritushuone (1928), Lentäjät (1935), vallankumouksen 20-vuotiselokuva Viimeinen yö (1937), sotaan sijoittuva Mashenka (1942), sekä sotadokumentit Läpimurto Kannaksella (1944) ja Berliinin viimeiset hetket (1945). Viimeistään klassikko Aamunkoitteessa (1957) teki Raizmanista yhden neuvostoelokuvan arvostetuimmista ja palkituimmista mestareista. Hän toimi myös VGIK:in henkilöohjauksen opettajana ja johti 1960-luvun puolivälistä Mosfilmin kolmatta tuotantoryhmää, ensin yhdessä Mihail Rommin (1901–1971) kanssa. Kummallinen nainen aloitti uuden kauden yli 70-vuotiaan Raizmanin uralla. Samalla se oli seitsemäs ja viimeinen yhteistyö lapsuusaikaisen koulukaverin, käsikirjoittajalegenda Jevgeni Gabrilovitshin (1899–1993) kanssa. Kolme elokuvaa Raizmanille kuvannut Naum Ardashnikov (1931–2012) on muistellut, että työskentely Raizmanin ja Gabrilovitshin kanssa oli yhtä juhlaa ja tuntui täysin luontevalta, eikä kymmenien vuosien ikäero tullut edes mieleen. Kummallisen naisen päähenkilö Jevgenija (Zhenja) on kolmikymppinen juristi. Hänen miehensä työskentelee valtion ulkomaankaupassa ja rakastaja on sähkötekniikan tutkija. Henkilöt ovat neuvostoyhteiskunnan etuoikeutettua eliittiä, jonka elämä on materiaalisesti turvattua. Pian rivien välistä alkaa erottua syitä Jevgenijan turhautuneisuu-delle. Irtiotto 1970-luvun puolivälin tunnelmaa huokuvassa Itä-Berliinissä on vasta alkua – elokuva on koukeroinen tarina siitä hämmennyksestä ja avuttomuudesta, jota omaan elämäänsä tyytyväiset tai tyytyneet ihmiset Jevgenijan ympärillä tuntevat, kun vaimo/ miniä/ äiti/ ystävätär/ työtoveri/ rakastajatar/ sisko/ tytär äkkiä riuhtaisee itsensä vapaaksi ja alkaa etsiä todellista rakkautta ja todellista paikkaansa elämässä. Tarinan taustalla lymyilee Anna Karenina. Käsikirjoituksen alkusivulla määritellään, että ”elokuva käsittelee yhtä aikamme ihmisten suurimmista ongelmista – henkisyyden hyväksymistä osaksi elämää”. Elokuva oli laajassa levityksessä ja otettiin vastaan ristiriitaisesti. Keskustelua herättivät henkilöiden motiivit ja se, onko kuva yhteiskunnasta tosi ja ajanmukainen. Ardashnikov pitää Kummallista naista parhaana työnään. Oman esitteensä ansaitsisi se, miten kuvaukset toteutettiin: kiskoilla rullaava, kraanan päässä liikuteltava kamera taltioi näyttelijöiden ennakolta harjoitellut, mutta liikeradoiltaan yllättävät suoritukset ja äänet piti Raizmanin tyyliin saada purkkiin samalla kertaa. Erikoinen ratkaisu oli myös kuvata sisätiloissa neuvostovalmisteiselle Svema-värifilmille, laadulle joka oli tarkoitettu ulkokuvauksiin, ja käyttää valaistuksessa sinisiä filttereitä oikean värilämpötilan saavuttamiseksi. Amerikkalainen paikalla käväissyt kuvausryhmä päätteli, että tekeillä on kauhuelokuva. Lopputulos oli kuitenkin sitä, mitä toivottiinkin. Läntistä Kodakia kaikki neuvostokuvaajat ja -ohjaajat olisivat käyttäneet mieluiten, mutta tässäkään tapauksessa saatavissa ollut määrä ei olisi yksinkertaisesti riittänyt – jokaisesta kohtauksesta kun kuvattiin Raizmanin metodilla useita ottoja. Raizmanin elokuvissa pääpaino on näyttelijöiden ilmaisussa, ja koekuvauksissa kävi uskomaton määrä ehdokkaita. Oikean elämän aviopari Irina Kuptshenko (Jevgenija) ja Vasili Lanovoi (rakastaja Andrianov) olivat jo valmiiksi elokuvan raskassarjalaisia. Teatterin lavalta löytyivät Jevgenijan mieheksi Juri Podsolonko ja nuoreksi Jura Agapoviksi edellisenä roolinaan Muskettisotureiden d´Artagnania esittänyt Oleg Vavilov. Elokuva on Raizmanin mukaan todellisuudesta kertova tarina, jossa henkilöt toimivat kuin kaikki tapahtuisi oikeassa elämässä. Kuvista on usein mahdotonta erottaa, onko kohtaus kuvattu autenttisessa ympäristössä vai studiolla. Kummallisessa naisessa pitkä kohtaus rautatieaseman hallissa on lavastettu studioon, samoin pikkukaupungin katunäkymä. Viimeinen, myös asemalla tapahtuva talvinen kohtaus taltioitiin keskellä kuuminta heinäkuuta. Raizmanin isä oli tunnettu räätäli ja äiti teatterin pukusuunnittelija, ja elokuvissaan ohjaaja kiinnitti erittäin paljon huomiota vaatetukseen. Kerrotaan, että Mosfilmin puvustaja pakeni kerran ateljeen ikkunasta, kun Raizmanin tilaama työ oli vielä kesken maestron saapuessa sitä katsomaan. Kummallisen naisen teini-ikäistä poikaa esittää Valeri Todorovski, joka tunnetaan Suomessakin 1960-luvun alun elokuvamaailmaan sijoittuvasta tv-sarjastaan Suojasää (Ottepel, 2013). Käydessään Suomessa vuonna 1978 elokuva-arkiston vieraana Raizman hämmästytti toimittajat pirteydellään. Uran kruunuksi syntyikin vielä kaksi myöhäistä mestariteosta, politrukin eläköitymisestä kertova Yksityiselämä (1982) ja Toiveiden aika (1984), kitkerä kuvaus siitä, millainen on Aamunkoitteessa-elokuvan alkukommunistin ihanteista luopunut jälkeläinen. Vuonna 1987 Raizman palkittiin elämäntyöstään Nika-palkinnolla. Mia Öhman 12.11.2017 Жанр: мелодрама Режиссёр: Юлий Райзман Автор сценария: Евгений Габрилович В главных ролях:     Ирина Купченко Юрий Подсолонко Василий Лановой Олег Вавилов Антонина Богданова Татьяна Говорова Валерий Тодоровский Светлана Коркошко Оператор: Наум Ардашников Композитор: Роман Леденёв Кинокомпания: Киностудия «Мосфильм». Третье творческое объединение Длительность     147 мин СССР Язык: русский Год: 1977 IMDb ID 0076773 Ирина Купченко — Евгения Михайловна Шевелёва     Юрий Подсолонко — Андрей Шевелёв, муж Евгении     Василий Лановой — Николай Сергеевич Андрианов     Олег Вавилов — Юра Агапов     Антонина Богданова — мать Евгении     Татьяна Говорова — Тамара, сестра Евгении     Валерий Тодоровский — Володя, сын Евгении     Светлана Коркошко — Виктория Анатольевна, подруга Евгении     Михаил Бовин — приятель Андрея     Степан Бубнов — юрист завода     Вадим Грачёв — Николай Ильич     Вера Енютина — Любовь Федосеевна, мать Андрея     Александр Корженков — Хмельков, повар     Елена Корнилова — Надя     Татьяна Кузнецова — Селезнёва, прядильщица     Юрий Мажуга — Кузмич, гость Жени     Даниил Нетребин — Саша, мужчина на вокзале     Борис Новиков — скандалист в привокзальном буфете     Светлана Переладова — девушка, влюблённая в Юру     Станислав Михин — покупатель (нет в титрах)

Avainsanat: äiti ympäristö yhteistyö yhteiskunta world women woman window wife whose who war wait vuotias vladimir viktor viimeinen via vera vallankumous uskomaton ura työt työskennellä työ tytär tutkija tuntua tunnelma train town tourist toimittaja they theatre teini teenage teatteri tarina tapahtua talvinen takes table suomessa suojasää subtitles strange station starting soviet sota son soft social small sivu sisätila sininen shot she several sequence second screening scenes saada russia romeo roman role restaurant released relationship reason real rautatieasema ratkaisu rakkaus rakastaja question päähenkilö purkki provice program professional private poika plot pitää pikkukaupunki performance people pc passion parts parents palkita paikka orion opettaja onko ongelma old ohjaaja office näkökulma note nikolai nainen museum mother moscow moment mitä millainen mies mia male makeup läntinen lopputulos literature like leave lava käyttää käsikirjoitus kuva kuvausryhmä kuvaus kuvata kolmas kohtaus klassikko keskustelu kamera juhla johtaa itä italia isä irtiotto irina imdb ikäero ikkuna ihminen hän human hetki henkisyys henkilö helsinki heinäkuu harjoitella halli funny finnish finland filmi film famous factory everyday ever etsiä esittää erottaa erikoinen elämä elokuva eliitti ehdokas ed detail death cost complete colour clean cinema characters by burning break big berlin berliini beginning asked asema arkisto anymore anton andrei amerikkalainen aika affair actors 2017 2013 1960


blogivirta.fi