Tänään on 18.12.2018 22:07 ja nimipäiviään viettävät: Aapo, Rami, Aappo ja Abraham. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Keskeneräisten käsitöiden kuningatar:

Luuserin joulu

Julkaistu: · Päivitetty:

Olen syvästi itseeni pettynyt. Minulla oli paljon suunnitelmia joulun varalle. Paljon kaikkea kivaa tehtävää; ommeltavaa, neulottavaa, askarreltavaa. Tästä piti tulla ihana joulu. Sen jälkeen, kun menin työkokeiluun peräti kuudeksi tunniksi päivässä, en ole saanut tehdyksi yhtään mitään. Olin kai niin tottunut heräämään varovasti vasta aamupäivän aikana, että ylösnousu seitsemältä aamulla vie kaikki mehut. Valvon edelleen yhtä myöhään kuin aiemminkin, mutta mitään en saa tehdyksi myöskään iltaisin. Istun väsyneenä ja palelevana tuolissa tuijottamassa uusintoja telkkarista. Edes neuloa en aina jaksa. Jokin on vialla. Työssä ei todellakaan ole rankkaa. Marraskuun loppuun saakka saatoin syyttää aikapulasta liiallisia harrastuksia, mutta nyt ne ovat päättyneet. Hope ry:kin on saanut pärjätä ilman minua viimeisimmän keräysreissun jälkeen. Ajattelin, että keskityn omiin velvollisuuksiini sen sijaan, että kaahaisin työstä suoraan päivystyksiin. Vaan mitä sitten tehdään, jos ne omat velvollisuudetkin jäävät hoitamatta? Olen aina valmistanut kodin lattiasta kattoon joulua varten jo hyvissä ajoin. Nyt roikkuvat pesemättömissä ikkunoissa valkoiset kesäverhot, kodinhoitohuone on täynnä käsittelemätöntä pyykkiä, koko huusholli kaipaa siivousta ja joulukoristeetkin lojuvat vielä syvällä kellarin uumenissa. Mies ja tytär ovat sentään vaihtaneet talvimatot tekemänsä siivouksen yhteydessä ja mies pesi saunankin. On se ihanaa, että perhe jaksaa, kun itse en enää sitä tee. Sen tiedän, että yksi energiasyöppö on tämä roikkuminen työkokeilussa. Teen ihan oikeita töitä koko ajan ja osaan hommani, mutta silti vain "harjoittelen" työssäoloa. Jo se, että minut esitellään työkokeilijaksi, saa ihmiset katsomaan minua tietyllä tavalla nenänvarttaan pitkin. Kävimme keskiviikkona kaupungin työllistäjäviranomaisen kanssa kierroksella isännöintifirmoissa. Kävelimme vain ovesta sisään ja kysyimme minulle työkokeilu- tai palkkatukipaikkaa. Yhdessäkään firmassa emme päässeet oviaukkoa pidemmälle. Se oli todella nöyryyttävää. Työhönvalmentaja (vai mikä se titteli nyt onkaan) on todella innokas ja ihana ihminen ja hän väitti, että parhaat tulokset hänen työllistettävänsä ovat saaneet vain kävelemällä yrityksiin sisään. Sain kuitenkin sellaisen kuvan, ettei hän ole koskaan aiemmin juuri isännöitsijäfirmoissa käynyt. Siellä tuo sisään änkeäminen aiheutti itse asiassa enemmän hämmennystä ja torjuntaa kuin intoa. Ehkä se vielä rakennus- ja metallialalla menee, mutta finanssi- ja muut samankaltaiset alat ovat jo kauan sitten siirtyneet astetta etäisempään touhuun. Kaiken lisäksi mokasin ensimmäisessä yrityksessä pahasti. Olin tulostanut nipun CV:itä itsestäni, jotta otan ne aamulla työpöydältä mukaan. Kuinka ollakaan, työkaveri tuli selvittämään jotakin juttua siinä lähtiessä ja ne paperit unohtuivat pöydälle. Olisin voinut vaipua maan alle, kun pengoin hädissäni isännöitsijätoimiston nyrpeän esimiehen edessä salkkuani ja jouduin tunnustamaan, että paperit puuttuvat. Sen jälkeen halveksuva ilme kertaantui kymmenellä. Etsiskellessäni hädissäni sen sijaan käyntikorttiani rouva sanoi: " En tarvitse sinun käyntikorttiasi. Minulla on turhaa paperia muutenkin liikaa." Sen painavammin ei voi mielipidettään enää ilmaista. Tuon kokemuksen jälkeen muut kymmenkunta osoitetta ja niissä saatu vastaanotto olivat jo lastenleikkiä. Siitä huolimatta tulos oli nolla. Vaikka kävimme kirjastossa tulostamassa uudet CV:t jaettaviksi, en usko, että tällä operaatiolla on minkäänlaisia tuloksia. OPPILAITOKSISTA TULEE NIIN PALJON HYVIÄ (NUORIA!) HARJOTTELIJOITA, että ei tarvita vanhoja akkoja näköalaa pilaamaan. Se tuli kautta rantain selväksi. Siitä huolimatta kehotettiin opiskelemaan alalle ja pyrkimään ilmaiseksi harjoittelijaksi. Anteeksi vaan, mutta minulla ei ole kovin kauan varaa tehdä ilmaista työtä. Syödäkin kun pitäisi. Ja maksaa asuntovelkaa, kun tämä talokaan ei mene kaupaksi. Niinpä. Tässä ehkä perimmäinen syy väsymykseen ja saamattomuuteen. Ensimmäisen kerran viiden vuoden työttömyyden aikana toivottomuus tuntuu pääsevän nahkani alle. Pahasti. Minulla ei ole minkäänlaista joulumieltä. Pahoittelen, perhe ja ystävät. Tänä vuonna ei vaan irtoa.  

Avainsanat: kierros kellari kaupunki kauppa juttu joulu joulumieli jaksaa itä innokas ilta ilme ikkuna ihminen ihana hän huusholli hope harrastus firma esitellä esimies cv aste ala aamupäivä paperi paihoitella opiskelu olin neuloa muut mitä mies mehu marraskuu maksaa lattia kävellä kuva koko kokemus kodinhoitohuone koti kirjasto ystävä yritys väsynyt voi vastaanotto varovainen varaa valkoinen usko tässä työstä työ työkaveri tytär tunniksi tulos tuli titteli televisio teen tee tarvita syyttää syy syvä siivous selvittää rouva rankka rakennus pöydälle puuttua pettyä perhe


blogivirta.fi