Tänään on 17.12.2018 12:25 ja nimipäiviään viettävät: Raakel ja Rakel. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kaksi yhden hinnalla:

iästä ja sen tuomista paineista

Julkaistu: · Päivitetty:

J: Ajattelin nyt kirjoitella aiheesta, joka on pyörinyt mun päässä jo pitkään. Aihe, joka on varmasti jokaisen pian kolmikymppisen päässä aina välillä. Nimittäin iästä ja sen tuomista paineista! Kerta toisensa jälkeen saa lukea, miten  on tuokin vanha tuttu on mennyt naimisiin ja noille tulee vauva. Joku taas on saanut vakituisen viran ja joku toinen taas ylennyksen. Tuntuu kuin oma elämä vaan rullaisi paikallaan, eikä mitään ihmeellistä tapahdu. Ei ole todellakaan mikään salaisuus, että täytän 30 vuotta pian. Mitä lähemmäksi se kolmekymmentä on tullut, sitä enemmän mun päässä pyörii  pitäisi -ajatuksia. Munkin pitäisi saada lapsi, pitäisi mennä naimisiin, pitäisi saada vakituinen työpaikka. Ajatukset heräävät aina välillä, vaikka tiedän, että nykyään kolmekymmentä ei todellakaan ole maaginen raja tuon kaiken saavuttamiseen. Kuitenkin, mitä enemmän selaan somea tai juttelen uusien ihmisten kanssa, sitä enemmän jään aina miettimään, että onko mussa jotain vikaa tai olenko jotenkin itsekäs, jos en esimerkiksi vielä halua lapsia? Tai jos olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen työtilanteeseen ja se naimisiin menokin tuntuu välillä todella kaukaiselta ajatukselta? Monella mua nuoremmalla on jo nämä kaikki, joten pitäisikö mullakin? Sisimmässäni tiedän, että ei pitäisi. Ehdin kyllä vielä, jos haluan nämä kaikki. Mulla on  hyvin  aikaa! Ei saisi verrata toisten elämäntilanteita omaan, ei toisten päätöksiä omiin. Olen kuitenkin se, jonka elämästä on kyse ja päätän siitä itse. Tiedän, että moni on haaveillut lapsista koko elämänsä ja elää vain toteuttaakseen sen haaveen. Mä taas en. On asioita, joita haluan tehdä ja kokea juuri nyt. Haluan keskittyä töihin ja omaan hyvinvointiin. Olen aina tiennyt, että haluan opiskella mahdollisemman pitkälle ja esimerkiksi ostaa oman asunnon ennen kuin mietinkään lasta. Toki se vakituinen virkakin toisi tietynlaista taloudellista turvaa. Loppupeleissä tärkeintä on kuitenkin onnellisuus. Se, että olen onnellinen just nyt. Onnellisuus ei välttämättä tule siitä vakituisesta työstä tai aviomiehestä. Voin olla onnellinen ilman, että täytän näitä yhteiskunnan meille asettamia tavoitteita. En väitä, etteikö esimerkiksi lapsi toisi aivan ihan uudenlaista onnellisuutta elämääni - aivan varmasti tuo. Sen aika ei ole kuitenkaan juuri nyt. Nyt olen onnellinen ihan muista asioista. Esimerkiksi siksi, että tuntuu, että olen nyt melkein kolmekymmentä vuotiaana vihdoin löytänyt itseni. Tiedän suunnilleen, mitkä asiat mut tekevät onnelliseksi. Olen myös oppinut sanomaan ei, olen oppinut elämään niin, etten koko ajan mieti mitä muut musta ajattelevat ja olen vihdoin alkanut tuntea, että olen oikealla alalla. Saavutuksia nekin, eivät vaan ehkä niitä yhteiskunnan asettamia. Joten näin kolmenkympin kynnyksellä lupaan työntää kaikki pitäisi- ajatukset pois mielestäni, elää hetkessä ja antaa elämän tuoda mun eteen mitä se tuo. En sulje ovia, mutta en väkisin yritä avata uusiakaan. Elämäni saa rullata edelleen paikoillaan ja kuiten olen aina todennut - asioilla on tapana järjestyä.

Avainsanat: onko naimisiin muut musta mitä miettiä lukea lasta lapsi kynnys koko kokea kirjoittaa keskittyä ihminen hyvinvointi esimerkki elämä avata antaa ala aika aihe puheenaiheet avautuminen ajatuksia yritä yhteiskunta vuotias vira vauva vanha töihin työstä työpaikka tuttu turva tuoda tuntea taloudellinen some salaisuus saada raja päätös ovi ostaa opiskella onnellisuus onnellinen


blogivirta.fi