Tänään on 21.07.2018 01:18 ja nimipäiviään viettävät: Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna ja Jenny. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Julkaisemattomia:

Sisällissodan ääniä: miten se syntyi, osa 1

Julkaistu: · Päivitetty:

kansi: Samppa Ranta Mainitsin aiemmassa postauksessa, että satuantologia Sadan vuoden unet saattaa jäädä viimeiseksi korkean profiilin antologiaksi, jonka kokoan (toivossa on tietysti hyvä elää), mutta mainitsin joka tapauksessa, että tulossa olisi vielä sisällissodan satavuotis-"juhlan" kunniaksi antologia. Kirja ilmestyi pari viikkoa sitten nimellä Sisällissodan ääniä , alaotsikkona "Kaikuja punaiselta ja valkoiselta puolelta". Se on herättänyt kohtuullisesti huomiota ja kiinnostusta, mutta ei mitään kauhean isoa - pelkään, että teos jää muiden sisällissotakirjojen (tai Helsingin Sanomien mittavien sisällissotaprojektien) alle eikä sitä huomata. Sama voi tietysti koskea muitakin sisällissotakirjoja - toki Lasse Lehtisen ja Risto Volasen kaltaiset setämiehet saavat omille, ongelmallisille näkemyksilleen paljon palstatilaa ja huomiota. Sisällissodan ääniä on kirja, jonka kohdalla voin sanoa olevani etuoikeutettu. En ainakaan saa enää valittaa siitä, jos joku jossain sanoo saaneensa kustannussopimuksen baarin tiskillä tai ravintolan vessassa. Idea Sisällissodan ääniin nimittäin tuli keskustelussa Art Housen kustannuspäällikön Urpu Strellmanin kanssa Turun kirjamessujen humussa syksyllä 2016. Jos nyt oikein muistan, heitin vain, asiaa sen kummemmin miettimättä, että kun sisällissodasta kerran tulee sata vuotta, voisi koota kirjan, jossa on otteita sisällissotaan liittyvästä kaunokirjallisuudesta ja laittaa mausteeksi mukaan sitaatteja myös ajan lehtijutuista ja muistelmista. En muista, että olisin vastaavaa kirjaa aiemmin miettinyt. Asiaa ei sovittu saman tien, mutta sen verran kiinnostuneelta Strellman oli vaikuttanut, että olin lähettänyt messuviikonlopun jälkeen sähköpostia ja kysynyt, oliko hän tosissaan sanoessaan, että kirja voisi kiinnostaa. Strellman vastasi: Mimmoisia kertomuksia ajattelet, ts. mitä oli jo mielessäsi? Mietitään tässä, että toimisiko semmoinen yksilökokemusten näkökulma kokoavana? Heikki [Haavikko] tuossa juuri puhui Paavo Rintalan Sotilaiden äänistä, jonka Otava joskus on tehnyt. Eli sinänsä eihän sen kaiken olisi pakko olla valmistakaan kertomusta, jos jostain saisi kirjeitä tms. kuvauksia? Pieni eklektisyys ei ehkä haittaisi?  Mietin, että jos kirjaan saisi vähän uusia tulokulmia sotaan ja erityisesti sellaista kiinnostavaa, mikä ei muuten ole löydettävissä, se voisi olla aika kiinnostavakin, kun sen oikein koostaa ja myy: ei tulisi liian spesifiä ja pienen porukan kirjaa, vaan saisi sellaisia esim. niitä viisikymppisiä naisia joilla on rahaa ja intoa kirjaan ostaa mukaan yleisöön. Kirjoitin takaisin näin: Kaivelin muistiani, aiempia kirjaprojekteja (vihapuhekirjat) ja hiukan muita lähteitä, tällaisella listalla lähtisin liikkeelle (laitan sen tuonne alle, ettei häiritse kirjoittamista). Sotilaiden äänet on muistaakseni haastattelukirja, joka tapauksessa hyvin erilainen kuin mitä minulla oli mielessä. Toki voi olla monenlaista materiaalia, sisällissodastahan on julkaistu Hannu Soikkasen toimittamana vahva dokumenttikooste, jota voi varmasti ripata. Arkistolöytöjä tehdäkseni pitäisi olla apuraha kyllä. Minua kiinnostaisi kaunokirjallisuus, mutta kyllä tässä voisi olla mukana vaikka Maiju Lassilan reportaaseja ja muistelmia ja sanomalehtijuttuja ja miksei kirjeitäkin, jos niitä löytyy. Voisi käyttää myös tunnettuja kirjoittajia, kuten Joel Lehtosta (Sorron lapset) ja F. E. Sillanpäätä (eli Hurskas kurjuus). Jarl Hemmerin Mies ja hänen omatuntonsa olisi myös vapaata riistaa (joskin suomennos näköjään ei). Ongelma tietysti on, että otteet pidemmistä proosapätkistä ei välttämättä toimi. Luulen, että Raoul Palmgrenin [työväenkirjallisuuden historiaa käsitteleviä] teoksia selailemalla löytyisi lisääkin, varsinkin vasemmiston edustajia. Jääkäri-scifin puolelta löytyisi varmasti sisällissotakuvauksia, samoin sotilaiden ja upseerien muistelmista. Haanpää ei tainnut kuvata sisällissotaa missään novellissaan, mutta hän kuuluisi tällaiseen kyllä, jos kuvasi. Sähköpostin lopussa listasin näin: vasemmisto: Elviira Willman-Eloranta: Ote teoksesta Vallankumouksen vyöryssä (1918) Kössi Kaatra: Otteita teoksesta Punaiset ja valkoiset (1919) Kaarlo Uskela: Vainovuosilta, joku kertomus (muistaakseni kaikki sisällissotaa tavalla tai toisella) Lauri Luoto: otteita tai novelleja (tämä on näitä Markku Eskelisen esille nostamia kirjailijoita, aiemmin tiesin vain nimen)  Diktonius: Janne Kuutio (otteita, en tiedä Diktoniuksen perikunnasta) Kaarlo Valli: otteita romaanista Leikeissä tai novelleja oikeisto: Eino Railo: novelleja sisällissodan aivan alusta Eino I. Parmanen: Kommunismin lumoissa (otteita jos on sisällissodasta) Jalmari Kara (Kapteeni Teräs): otteita Suur-Isänmaasta myöhempiä neutraaleja: Paavo Fossi: Hetkiä, kirjassa Kertomuksia, 1958 (tämä on oikeasti tosi hieno novelli, jossa kuvataan herkästi teloitustilannetta) Tästä listasta aika vähän päätyi kuitenkaan lopulliseen kirjaan, ja tulin huomaamaan myös, että jotkut eivät olisi sopineet mukaan, sillä esimerkiksi Willman-Elorannan Vallankumouksen vyöryssä käsittelee vuoden 1905 yleislakkoa, ei sisällissotaa. Eino Railolta taas kirjaan valikoitui muita kuin novelleja (eikä hänellä varsinaisia sisällissotanovelleja olekaan). Joka tapauksessa Strellman lähetti minulle Sisällissodan äänien kustannussopimuksen, etukäteen varoittamatta, vähän ennen kuin lähti Art Houselta perustamaan kirjallisuusagentuuria. Täytyy myöntää, että olin vähän hämilläni, koska en ollut todellakaan varautunut tekemään tällaista kirjaa. Minulla oli jo tekeillä Sadan vuoden unet ja olin luvannut tehdä toiselle kustantamolle opuksen 50 suomalaista kirjaa ja elokuvaa - kaikki ilmestyisivät suurin piirtein samaan aikaan tai ainakin peräkkäin. En ole kuitenkaan koskaan osannut sanoa ei, joten rupesin hommiin. Ensimmäiseksi kävin läpi sisällissotaan liittyvän aineiston, jota minulla oli Oikeiston/Vasemmiston vihapuhetta -kirjatuplasta . Sitä löytyi aika paljonkin, mutta osa jäi lopulta uudesta kirjasta pois. Osa aiemman kirjan teksteistä liittyi vuoden 1905 suurlakkoon tai sen jälkipuinteihin, osa on liikaa kiinni 1920- ja 1930-luvun äärioikeistolaisissa liikkeissä. Näistä teksteistä otin Sisällissodan ääniin kuitenkin Elias Simojoen vuonna 1923 pitämän puheen todisteena siitä, että sisällissota mahdollisti Suomessa äärioikeistolaisen retoriikan. Äärioikeiston puheessa pyrittiin ylittämään yhteiskunnallinen kahtiajako kutsumalla kaikki kansalaispiirit samaan kohtalonyhteyteen (tässä tapauksessa siis vastustamaan venäläisiä bolshevikkejä), unohtamaan yhteiskuntaluokkien väliset ristiriidat ja kaunat ja luomaan suuri yhtenäinen Suomi. Tämä kuulostaa varmasti monen mielestä hyvältä (siinä on myös hiukan ns. tolkun ihmisen diskurssia), mutta pitää muistaa, että tätä retoriikkaa harjoittivat (ja edelleen harjoittavat) natsit ja fasistit, tunnettuine seurauksineen. Seuraavaksi käänsin katseeni toiseen kirjalliseen lähteeseen, appiukolta jo vihapuhekirjoja tehdessäni saamaani Kansalaissota dokumentteina 1-2 , jonka Hannu Soikkanen on koonnut vuosina 1967-1968. Siinä ei kaunokirjallisuutta juuri käytetä lähteenä tai dokumenttina (jonkin verran siinä on aiheeseen liittyviä runoja), vaan kirja on koottu enemmänkin virallisempien lähteiden varaan: sanomalehtijuttujen, päiväkirjojen, arkistoihin lahjoitettujen muistelmien, viranomaismerkintöjen, kuulustelupöytäkirjojen ja muiden. Soikkanen on myös varustanut kirjat pitkillä selostuksilla kustakin lähteestä. Kansalaissota dokumentteina on kiehtova opus, vaikkakin aika raskaslukuinen (enkä ole sitä lukenutkaan kannesta kanteen). Soikkasen kirjan voisi hyvin julkaista uudestaan (joskin luulen, että ikkuna sisällissotakirjojen suhteen sulkeutuu tämän vuoden aikana). Kirjoitin kevään 2017 aikana puhtaaksi useita kymmeniä tekstejä Soikkasen kirjasta, mutta siinä vaiheessa, kun kirjaa todella ruvettiin kasaamaan, tekstejä jäi paljon pois. Osasta huomasin, että ne eivät kuitenkaan kuljeta sisällissodan tarinaa eteenpäin riittävän hyvin tai ilmeikkäästi tai ovat toistoa johonkin toiseen, ilmaisevampaan tekstiin nähden. Lisäksi mietin koko ajan, etten voi kaikkea ripata Soikkaselta (vaikka en tiedä, paljonko opusta on luettu ja tunnistaisiko tavallinen lukija kopsaukset). Minulla vain oli tuohon aikaan todella paljon muita töitä, ja Soikkaseen turvautuminen oli ollut jonkinlainen keino kuvitella, että teen samalla myös Sisällissodan ääniä . Minullahan on muutenkin tapana toimia niin, että teen useaa kirjaa samaan aikaan ja joskus ne kaikki valmistuvat, mutta olen joko alkanut vanhetessani hidastua tai työaika on muuten vähentynyt (perheen pienin vaatii tietysti enemmän huomiota kuin isompi lapsi). Mutta sitten piti saada muut kirjat valmiiksi ja jätin Sisällissodan äänet odottamaan syksyä ja sitä että saisin keskittyä siihen rauhassa. (Samalla ajattelin, että jahka saan sisällissodan pois käsistäni, ehdin tehdä yhden toisen kirjan vielä ennen joulua. Vähänpä tiesin.) Seuraavassa osassa: miten kirja tahkotaan kasaan parissa kuukaudessa. 

Avainsanat: aika aihe 2017 2016 häiritä huomata historia hieno herättää herkkä helsinki heitin heikki julkaista joulu jonkinlainen joel janne jalmari hannu¨ fasisti eskelinen esimerkki erilainen elokuva elias eino edustaja baari käyttää apuraha alusta aineisto ikkuna ihminen kuvitella kuvata kuutio kuukausi koski koota kommunismi koko kirjoittaja kirje kirja kirjamessut kirjailija kiinnostaa kiinnostavaa keskutelu keskittyä kertomus keino kauhea kansi kansalaissota idea hän kaarlo jääkäri novelli mahdollisti lähde natsi nainen jää muut muistelma muistaa mitä miettiä mies lähetti luvata lukija lukea lista lauri lassila kiehtova kevät lasse pieni peräkkäin pari paavo ote otava sotilas sota soikkanen sisällissota sanomien samppa teos teksti teen tavallinen tarina sähköposti syksy suuri suomi suomessa suomennos suhde sovittu varaa valmistua vallankumous valkoinen valikoida vaihe laittaa materiaali markku maiju ostaa ongelma omille olin oikeisto odottaa näkökulma vahva tässä työaika turku tuli tiski risto retoriikka ravintola ranta raha punaiset puhdas puhe profiili porukka pitää saada äärioikeisto ääni yleisö yhteiskunnallinen voi viimeiseksi vihapuhe vessa venäläinen vasemmisto


blogivirta.fi