Tänään on 18.11.2018 12:00 ja nimipäiviään viettävät: Tenho, Jousia ja Max. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Noitapuutarha:

Vanhat tekstit

Julkaistu: · Päivitetty:

Teemassa 1/08 julkaistut runot. Järjestys sama kuin lehdessä eikä muutoksia ole jälkeenpäin tehty, vaikka olenkin näitä omaan käyttööni korjaillut. Kirjoitukset ovat vuosilta (2006) - 2007, ja ne on julkaistu tyttönimelläni. Blogi jostakin syystä rivittää hiukan väärin nämä, mikä on valitettavaa. ERÄITÄ VAROVAISIA HUOMIOITA IHMISEN TOIMINNOISTA Herätä elämän unesta, ei siis kuolla, herätä imperiumin viimeiseen korinaan kun henki jo pakenee keuhkoista. Nukkua jääulapan alla, talvivaltiattarena, liikehtiä hitaasti, liikutella kohmeisia mannerlaattoja; sormia, raajoja. Herätä alkuajan lintujen huokauksiin, pyöristyvien linnunmunien ja planeettojen huoliin. Solmia yön loimista kimalteleva peitto, solmia hiuksensa leteille kuin napanuoran. Hieroa reisiään multaan, tuntea tähtien taivaan kukkasten kasvien valovoimaista nautintoa. Nukkua vuorten ja rotkojen syvillä käsivarsilla. Herätä kaupungissa. Leikata veitsellä aukko historiasta toiseen. Leikata veitsellä auki universumin rinnat. Kruunauttaa itsensä valtiaaksi. Nukkua savupiipuissa, viritellä lankoja galaksien kattojen väliin. Herätä. Riisua vaatteet jos niitä oli. Olla eläin. Pukeutua. Olla silti eläin. Nukkua valtameren aavoissa, uneksia taivaan meren kohinasta. Odottaa laivaa. Hävittää maailmankaikkeus ja aika - vieläkö kuulet tähtien helisevän yksinäisiä matkojaan? Nähdä unia dinosauruksista. Kerätä eläinten mahlaa ja luita. Valmistaa hautapaikkoja. Puhua hiljaa eläinten hautojen äärellä. Kaivautua multaan. Odottaa kuuta. Herätä. Hieroa kasvojaan maahan. Olla mikrobi. Kaivautua kynnen alle. Muodostaa käsitys. Kuplia. Olla solulimaa. Räjähdellä ympäriinsä. Haavoittaa tähtiä. Tulla magmaksi. Nukkua kraatereissa. Nauraa. Antautua. Silittää kaikkeuden kylmiksi sinertyneitä poskia. Oi nukkua, rauhassa, nukkua. KUOLEMISEN JÄLKEEN Vielä hetki sitten puiden vaatteet olivat vihreää kultaa Asuin tällä ohuella kadulla, kesä kasvatti nurmelle valkoisia hattuja ja illan tullen kaupungit ojentuivat toisiaan kohti puhuakseen salaisuuksia, peittivät näkyvistä koko taivaan keltaisilla silmillään. Nyt huomisen pilvet ovat hälvenneet. Taivaan tähtikupu on särjetty, se sylkee sirpaleita, varisee ja kerrostalot maatuvat silmät sokeiksi ammuttuina pihoihin Eikä tällä kadulla ole virkaa, se on riisuttu ja makaa luut lahoten sairaalasängyssään; ehkä jo pian pikku kukat versovat asfaltinmuruissa. Siinä nyt talojen kuvat, kun mustat linnut satavat ikkunoihin ja valo leiskuu huoneiden läpi kuin kultaan puettu pyhimys Siinä nyt sivistyksen valkoinen ruumis uneen vaipuneena iltapäivän ruusuhämärässä syli avoinna ja täynnä mystiikkaa kuin se äkisti olisi tervehtynyt. LADY FUNERAL HABIT millainen karnevalisti! hän on täällä vakiovieras tuossa hiivatin krinoliinissaan hauras vanha vanamonainen liikkuva kärpäsmuseo kerrotaan, että hän ostaa kasoittain liljoja vain katsellakseen kuinka ne kuihtuvat lasipurkeissa hänen kotinsa tuoksuu aivan niiltä hän istuu nojatuolissaan hämärtyvät illat katselee kuolevia kukkia valkoinen on hänen lempivärinsä aaveen ja paperin väri hän kirjoittaa kirjeitä kuolleelle miehelleen lähettää niitä vieraiden ihmisten arkuissa mutta kuolemassa kaikki ovatkin samaa, hän sanoo on kai sekin jonkinlainen tapa kommunikoida ja hän on tehnyt sitä vuosikaudet kuinka hänen suunsa tuoksuu haudalta kun hän kumartuu suutelemaan vainajan kasvoja joka sunnuntai hän kiertää katsastamassa tarjonnan nippu vaaleanpunaisia kirjekuoria kädessään, hänellä on poika jossain kaukaisessa maassa eivätkä he tapaa mutta kaikki tietävät pojasta jotenkin ja että miehen nimi oli Edward hän on kirjoittanut sen sanan kirjekuoriin jo viidenkymmenen vuoden ajan kuinka vanha hän oikein on! öisin hän hiipii salaa ihmisten asuntoihin harmaa tukka tyhjillä rinnoilla riippuen ja katselee nukkuvia, kuiskaa lennetään unen taloihin hyväuskoisten silmien hehkuviin iiriksiin

Avainsanat: öisin ympäri väri vuori virka veitsi vanha valtameri valo valmistaa valkoinen vainaja vaatteet vaaleanpunainen universum uni tähti tuoksu tuntea tukka teksti tarjonta tapa talo syli sunnuntai sormi sivistys silmä salaisuus ruumis runo rinta pukeutua puiden puhua poika pilvi peitto paperi ostaa odottaa nähdä nukkua nimi nautinto nauraa musta muodostaa millainen meri luu lintu leikata lehti lanko laiva lady käsitys käsi kynsi kuva kuu kuolla kulta kukkia kukat koti koko kirjoitus kirjoittaa kirjekuori kirje kesä kerätä kaupunki kasvi katu järjestys julkaisu jonkinlainen imperium iltapäivä ilta ikkuna ihminen hän huone huomio historia hieronta hetki herätä henki hauta hattu harmaa elämä eläin edward blogi aukko asua aika


blogivirta.fi