Tänään on 18.12.2018 21:30 ja nimipäiviään viettävät: Aapo, Rami, Aappo ja Abraham. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Essee Aitta:

Tapaus ”Pierre” – Ketä lastensuojelu uskoo?

Julkaistu: · Päivitetty:

Eettinen ongelmatilanne: Ranskalais-suomalainen aviopari, joilla on kaksi lähes kymmenvuotiasta lasta on elänyt Suomessa koko avioliittonsa ajan. Eräänä päivänä vaimo lähtee perheriidan päätteeksi turvakotiin ja ottaa lapset mukaansa. Turvakoti ilmoittaa isän väitetystä väkivaltaisuudesta sosiaalitoimeen, joka ryhtyy etsimään äidille ja lapsille uutta asuntoa. Kahden kuukauden kuluttua äiti ja lapset muuttavat kaupungin järjestämään salaiseen asuntoon. Lasten isää pidetään pimennossa ja hän saa tavata lapsiaan vain muutaman kerran. Vuoden kuluttua äidin lähdöstä lasten huoltajuutta ja tapaamisoikeutta käsitellään käräjäoikeudessa. Väkivaltasyytöksiä oikeudessa ei käsitellä, mutta lasten tosiasiallinen asu-minen äidin kanssa kuluneen vuoden aikana puoltaa huoltajuuden myöntämistä äidille. Isälle oikeus myöntää laajat tapaamisoikeudet. Ajan myötä tilanne kärjistyy. Äiti on lasten mukaan pahoinpidellyt heitä. Mies vie lapset lääkäriin ja kieltäytyy palauttamasta lapsia äidille – lapset tutkinut lääkäri tekee lapsista lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalitoimisto ottaa lapset kiireellisesti huostaan ja sijoittaa heidät äidin luokse. Sosiaalityöntekijöiden mielestä nuorempi poika on joutunut puhumaan äidistään totuu-denvastaisesti. Huostaanoton seurauksena isän tapaamisoikeutta rajoitetaan – hänelle järjestettiin kuulemistilaisuus ilman tulkkausta. Isä vaatii kiireellisen huostaanoton kumoamista, tuloksetta. Myöhemmin huostaanotto kumotaan perusteettomana ja käräjäoikeus palauttaa isälle laajat tapaamisoikeudet. Molemmat vanhemmat tekevät rikosilmoituksia toisistaan lasten pahoinpitelystä, joita poliisi tutkii. Äidin apuna poliisilaitoksella on kaksi sosiaalityöntekijää, jonka seurauksena isälle haettiin ja myönnettiin väliaikainen lähestymiskielto väkivaltaepäilyjen vuoksi. Kolmen vuoden kuluttua äidin turvakotiin lähdöstä käräjä- ja hovioikeus käsittelee lasten huoltajuutta. Äiti saa yksinhuoltajuuden ja isä laajat tapaamisoikeudet. Turvakodissa alun perin kirjattua väitettä isän väkivaltaisuudesta oikeus pitää perättömänä. Isä ei kuitenkaan saa tavata lapsiaan, koska sosiaalitoimi päättää lasten omaan tahtoon vedoten jättää hovioikeuden määräämät tapaamisajat noudattamatta. Myöhemmin lasten tapaamiset isän kanssa sovitaan valvotusti, mutta tapaamisissa tulee olla mukana sekä sosiaalityöntekijä että tulkki, jotta sosiaalityöntekijät ymmärtävät mistä tapaamisissa puhutaan. Myöhemmin sosiaalilautakunta kumosi sekä valvotut tapaamiset että huostaanoton. Isä ei ole tavannut lapsiaan puoleen vuoteen. (mukaillen Roos 2005; Virtanen 2005) Edellisen kaltaista kuvausta sosiaalityön käytännöistä lukiessa ensimmäisenä reaktiona mieleen tulee se, ettei sosiaalityön eettisistä normeista ja ohjeista ole käyty turhaan keskusteluja vuosikymmeniä. Järjen ja omantunnon äänen sumentuessa sosiaalialan ammattilainenkin tarvitsee ohjenuoria, kuinka toimia omassa työssään. Vaikka ammatillisista eettisistä ohjeista harvoin löytyy suoraan apua kulloiseenkin konkreettiseen asia-kastilanteeseen sosiaalityössä, auttavat ne tarkasteltaessa asiakastilannetta. Vastausta kysymykseen, kuinka minun (tai meidän) tulisi toimia tässä tilanteessa, voidaan tarkastella vain kussakin, yksilöidyssä tilanteessa (Hugman & Smith 1995, 10). Tärkeää on huomata myös, se että tarkasteluun tulisi osallistua yksittäisen sosiaalityön-tekijän ohella laajemmin myös hänen työyhteisönsä (Talentia 2005, 6). Tarkastelu ja eettinen pohdinta ovat asioita, jotka oleellisesti liittyvät sosiaalityöhön ja sen arjen käytäntöihin. Oman työn hyväksyminen keskeneräisenä prosessina, jota pitää välillä pysähtyä tarkastelemaan joko yhdessä tai yksin, on erittäin tärkeää sosiaalityön onnistumisen kannalta. Alussa kuvattu sosiaalityön esimerkkitapaus, toivottavasti yksittäistapaus, on yhtäältä hyvä esimerkki eettisen pohdinnan tarpeellisuudesta ja toisaalta hyvä esimerkki sosiaalityön haasteellisuudesta. Sosiaalityö on parhaimmillaan tai pahimmillaan erittäin haastavaa ja ongelmallista. Esimerkkitapauksen suurin eettinen ristiriita tai ongelma kietoutuu lasten suojeluun ja siihen neuvotteluprosessiin tai tutkimukseen, jonka perusteella sosiaalityöntekijä puut-tuu, tai jättää puuttumatta, perheen tilanteeseen. Ensisijaisesti mahdollista huostaanottoa tulisi arvioida lapsen edun kannalta (Hämäläinen 1993, 179). Lapsen edun määritteleminen on kuitenkin äärimmäisen haasteellista (mt., 180). Huostaanoton seurausten en-nakointi voi olla vaikeaa huostaanottopäätöstä suunniteltaessa. Esimerkiksi huostaanoton lykkääminen saattaa olla joskus seurauksiltaan parempi vaihtoehto, kun taasen jos huostaanottoa pitkitetään tarpeettomasti lasta vahingoittavalla tavalla (mt.). Ennen kuin lapsen etua pohditaan, tulisi mielestäni pohtia mahdollisia tosiasioita. Tällöin lapsen ja hänen perheensä tilanne tulisi selvittää mahdollisimman luotettavasti. Eri osapuolten kuuleminen ja huomioiminen päätöstä tehtäessä on eräs oikeusvaltion kantavista periaatteista. Sosiaalialan ammattilaisen tulisikin erityisesti tilanteessa, jossa eri asianosaisten edut ovat keskenään ristiriidassa, varmistaa eri osapuolten kuuleminen ja eriävien näkökohtien huomioiminen (Talentia 2005, 16). Esimerkkitapauksessa turvakoti ilmoittaa isän väkivaltaisuudesta sosiaalityöntekijöille, jotka saadun tiedon perusteella suojelevat äitiä ja lapsia isältä. Esimerkissä ei kerrota sitä, millä tavoin sosiaalityöntekijät huomioivat ja kuulivat isää. Pelkkä väite väkivaltaisuudesta ei voi olla kantava periaate päätöstä tehtäessä. Esimerkkitapauksessa tilanne kriisiytyy ajan myötä. Lääkäri on tehnyt lapsista lasten-suojeluilmoituksen, koska lapsista on löytynyt pahoinpitelyn jälkiä. Sosiaalityöntekijät joutuvat jälleen pohtimaan lasten etua ja huostaanoton mahdollisuutta, koska molemmat vanhemmat väittävät toistensa pahoinpidelleen lapsia. Sosiaalityöntekijöiden on tehtävä jälleen tärkeitä päätöksiä hyvin väljällä kriteeristöllä. Yleistason kriteereissä huos-taanoton perusteina määritellään lapsen terveyden tai kehityksen vaarantuminen ja jos avohuollon toimet ovat riittämättömiä, toteutuskelvottomia tai epätarkoituksenmukaisia ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaisia (Hämäläinen 1993, 180). Esimerkkitapauksessa sosiaalityöntekijät pitävät lapsen etuna huostaanottoa, koska lapsia on todistettavasti pahoinpidelty. Mielenkiintoiseksi lasten sijoittamisratkaisun tekee kuitenkin se, että lapset sijoitetaan takaisin äidille, jonka alun perin väitettiin pahoinpidelleen lapsiaan. Eettiseltä kannalta onkin huomattava, että päätöksen tehneiden sosiaalityöntekijöiden käsitys lapsen edun vaarantumisesta ja sijaishuollon edunmukaisuus on sidoksissa heidän käsityksistä ihmisestä, lapsista ja esimerkiksi yhteiskunnasta (Hämäläinen 1993, 180). Huostaanottoa itsessään on tarkasteltu myös rationaalisen päätöksenteon kannalta. Tällöin huostaanottoa tarkastellaan nelikentän avulla, jossa määrittävinä tekijöinä ovat lapsen etu, joka on tai ei ole vaarassa ja huostaan otto, joka on tai ei ole tarpeellinen. Päätöksentekijän, eli sosiaalityöntekijän, haasteena on epävarmuus ja tietämättömyys – mikä on se todellinen tilanne, joka perheessä kulloinkin vallitsee. Jottei kenenkään oikeuksia loukattaisi, tulisi huostaanotto toteuttaa vain painavin ja tutkituin perustein. (Hämäläinen 1993, 180–181) Esimerkkitapauksen huostaanotto on jossain mielessä omituinen: sosiaaliviranomaiset pitävät lasten etua vaarantuneena ja lapset otetaan kiireellisesti huostaan, mutta heidät sijoitetaan äidille, jonka väitettiin pahoinpidelleen lapsiaan. Ikävä kyllä esimerkkitapauksessa ei kerrota niitä tukitoimia ja avohuollon toimia, joilla sosiaalityö edesauttaa lastensuojelua. Toisaalta juuri isän tapaamisoikeuksien rajoittaminen mahdollistuu huostaanoton avulla. Se, kuinka isälle tapaamisoikeuksien rajoittamisesta kerrotaan, kuulostaa hyvin epäeet-tiseltä toiminnalta ja lisäksi osin laittomalta. Viranomaisen tulisi esimerkiksi sosiaalihuollossa järjestää kielen kääntäminen tai tulkkaaminen vieraalle kielelle asiassa, joka tulee vireille viranomaisen aloitteesta (Hallintolaki 2003/434, Satakunnan aluetietojärjestelmän mukaan). Kun vanhempien edut tai intressit ovat ristiriidassa, tulisi erityisesti viranomaisten pyrkiä asiakkaiden oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Tässä kohtaa vanhempien kohtelu samalla tavalla (ja samalla kielellä) johti eettisesti hyvin arveluttavaan tilanteeseen. Myös sosiaalityöntekijöiden yksipuolista toisen osapuolen tukemista, esimerkiksi poliisilaitoksella, tulisi pohtia asiakkaiden tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Esimerkkitapauksessa on konkreettisesti esillä myös sosiaalityön kolme eettistä perus-ongelmaa, paradoksia (Hämäläinen 1993, 177): 1. asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioitus ja holhoamisen välttäminen voivat muuttua heitteillejätöksi 2. yritys kohdella asiakkaita tasapuolisesti kohtelemalla kaikkia samalla tavoin voi muuttua epätasa-arvon edistämiseksi 3. tuki voi muuttua kontrolliksi ja kontrolli voi osoittautua tehokkaaksi tueksi. Sosiaaliviranomaisten suorittama kiireellinen huostaanotto ja lasten sijoittaminen äidille muistuttaa Hämäläisen (1993, 177) mainitsemaa paradoksia asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta ja holhoamisen välttämisen muuttumista heitteillejätöksi. Sen ratkaiseminen, tulisiko sosiaalityön tukea vai kontrolloida (mt.), näyttää esimerkkitapauksessa muodostuneen eräänlaiseksi välimuodoksi tuen ja kontrollin suhteen. Sosiaaliviranomaiset käyttävät näyttävää valtaa huostaanotolla, mutta tukevat asiakasta sijoittamalla lapset hänelle takaisin. Haasteellista onkin pohtia myös sitä, onko sijoituksessa vaara muuttua heitteillejätöksi. Toinen paradoksi eli asiakkaiden kohteleminen samalla tavoin muuttui esimerkkitapa-uksessa selkeästi epätasa-arvon edistämiseksi. Esimerkiksi isän kielierojen jättäminen huomioimatta ja tulkin vaatiminen tapaamisiin ovat selkeitä esimerkkitilanteita, joissa vanhempien tasapuolinen kohtelu edisti epätasa-arvoa. Lisäksi toisen vanhemman edun ajaminen ja puolelle asettuminen oli omiaan lisäämään epätasa-arvoa esimerkissä. Hyvää tarkoittava tuki näyttää esimerkkitapauksessa olevan osin myös karkeaa kontrollia (tulkin vaatiminen isän tapaamisiin), joka on kolmas selkeä eettinen perusongelma. Ikävä kyllä esimerkkitapauksen lähdetiedoissa ei kerrota sitä, onko tehokkaasta kontrollista ollut selkeää havaittavissa olevaa hyötyä ja tukea perheelle. Esimerkkitapausta voidaan lähestyä myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Yhteis-kunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteina Talentian (2005, 9) sosiaalialan ammat-tilaisen eettisissä ohjeissa mainitaan negatiivisen syrjinnän estäminen, erilaisuuden tunnustaminen, voimavarojen jakaminen tasapuolisesti sekä epäoikeuden mukaisen politii-kan ja toimintatapojen vastustaminen. Ammattilaisen tulisi tällöin pyrkiä toiminnassaan estämään syrjintää, joka perustuu esimerkiksi sukupuoleen, ikään, ihonväriin, rotuun tai uskontoon (mt.). Samalla hänen tulisi tunnustaa yhteiskunnan etninen ja kulttuurinen moninaisuus ja kunnioittaa sitä (mt.). Käytössä olevat resurssit tulisi jakaa tasapuolisesti asiakkaiden kesken, huolehtia erityisesti heikommassa asemassa olevien oikeuksien toteutumisesta ja toimia puolestapuhujana (mt.). Selkeästi ja eritellysti moni Talentian (2005, 9) juhlavasti esittämistä oikeudenmukai-suuden periaatteista jäi toteutumatta tai niitä suorastaan poljettiin suomalaisesta sosiaalityön todellisuudesta otetusta esimerkkitapauksessa. Sosiaalityö on erittäin haasteellista, eikä etiikan erilaisista teorioista ole apua, kun päätöksellä on kiire. Huolestuttavaksi esimerkkitapauksen tekee se, että moni sosiaalityöntekijöiden tekemistä päätöksistä kumoutui myöhemmin joko sosiaalilautakunnassa tai käräjäoikeudessa. Eettiselle pohdinnalle näyttäisi olevan tilaus, mutta onko sille aikaa? Lähdeluettelo Hugman, R. & Smith, D. (toim.). 1995. Ethical Issues In Social Work. London: Routle-dege. Hämäläinen, J. 1993. Esimerkkejä sosiaalialan työssä kohdattavista ammattieettisistä ongelmista ja ongelma-alueista. Teoksessa Hämäläinen, J. & Niemelä, P. Sosiaalialan etiikka. Helsinki: Wsoy, 173–192. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Viitattu 5.11.2007. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 Roos, J. P. 2005. Tapaus ”Pierre”: ketä lastensuojelu uskoo. Viitattu 14.10.2007. http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post19.htm Satakunnan aluetietojärjestelmä. 2007. Tulkkaukseen liittyvä lainsäädäntö. Viitattu 22.10.2007. http://www.salpanet.fi/public/default.aspx?nodeid=8297 Virtanen, M. 2005. Turvakoti tuomarina. MOT 24.10.2005. Viitattu 14.10.2007. http://www.yle.fi/mot/mv051024/kasikirjoitus.htm Talentia. 2005. Arki, arvot, elämä, etiikka - Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet. Helsinki: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Viitattu 14.10.2007. http://www.talentia.fi/files/1649_Etiikkaopas2005.pdf

Avainsanat: sosiaalityö perusopinnot 3/5 ääni äiti yritys yle yksin yhteiskunta wsoy vuosikymmen voi virtanen viranomainen vanhemmat vanhempi valta vaimo vaihtoehto vaara usko uskonto tässä työ tutkimus tutkia tuomari tunnustaa tuki tukea toteuttaa todellinen tilaus tilanne tieto terveys teos tehtävä tavata tarpeellinen tarkastella tapaus syrjintä suomessa suomalainen suojella suhde social smith sijoittaa selvittää satakunta päätös päätöksenteko päättää pyrkiä puu poliisi poika pohtia pitää perus periaate perhe pdf otto ottaa osapuoli osallistua onko ongelma omituinen oikeusvaltio oikeus ohje näyttää näkökulma nuori niemelä muuttua muutama mot mies lääkäri lähestyä lähdeluettelo lukea lastensuojelu lasta lapsi lainsäädäntö käyttää käsitys käsitellä käräjäoikeus käräjä kuvaus kuukausi kunnioitus kulunut kulttuuri konkreettinen kolmas koko kieli keskustelu kaupunki jättää järjestää järki joutua johtaa jakaa isä ilmoittaa ikävä ihminen hän hämäläinen huomata http hovioikeus helsinki hakea haaste haastava etu etninen etiikka esimerkki erilainen epätasa elämä eettinen esteettinen auttavat asunto asu asiakkaita asiakas asema arvo arvioida arki apua ammattilainen alku ajaa


blogivirta.fi