Tänään on 18.09.2018 23:14 ja nimipäiviään viettävät: Tyyne, Tytti, Tyyni ja Pamela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Out of office:

Jälkikirjoituksia

Julkaistu: · Päivitetty:

Matkablogia kai pitäisi kirjoittaa matkalla ollessa. Oh well! Tämä blogi päivittyy matkamuistojen jälkikirjoituksina. Sitäpaitsi luin Barcelonassa ollessani Erlend Loen Supernaiivia [linkki Amazoniin] - koska satuin lukemaan Barcelonaan sijoittuvan Enkelipelin jo etukäteen Tarragonassa - ja viehätyin kirjan naivistisesta minämuotoisesta tyylistä, jossa lauseet ovat lyhyitä, adjektiivit simppeleitä [suuri, pieni, korkea,...] ja listat yleisiä. Kokeilen siis. Olen palannut kotiin ja purkanut tavarani. Ainakin melkein. Suuri matka-trolley odottaa vielä eteisessä. Jostain syystä saan vaatteeni purettua heti, mutta kirjat ja sivutaskuihin säilötyt kuitit, kartat ja esitteet eivät löydä tietään paikoilleen. Ehkä siksi, ettei niillä ole paikkoja. Blogin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin luulisi. Matkalla tapaa jatkuvasti uusia asioita, joita voisi kirjoittaa muistiin. Harmittelen, etten ostanut matkalta muistikirjaa. Lähdin matkaan myös ilman kynää. En muista, koska viimeksi olisin mennyt minnekään ilman kynää. Päätän kirjoittaa listan näkemistäni asioista. - El Pratin aivan uuden terminaalin lasi-ikkunassa kahden pienen kämmenen jäljet. En ole koskaan ollut niin autiolla lentokentällä kuin uusi terminaali A1. Jos Tampere-Pirkkalaa ei lasketa. Helsinki-Vantaa on myös hiljainen yöaikaan, mutta pienempi. Olen varma, että jos jaetaan Pratin uuden terminaalin pinta-ala siellä olleilla ihmisillä ja verrataan lukua Helsinki-Vantaan vastaavaan, Prat osoittautuu autiommaksi. - Pääskysiä ylhäältä päin. Vuoren huipulla olevassa Siuranan kylässä ajattelin, etten ole nähnyt pääskysen selkää, kun se lentää. Pääskysiä näkyy paljon kotona, kerrostalojen yllä iltaisin. Olen merkinnyt kalenteriin useana vuonna niiden saapumisen ja lähdön. Mutta Siuranassa, ylhäällä, pääskyt lensivätkin vuoren seinämien välissä, syvien laaksojen yllä. Näin monta pääskystä ylhäältä päin, kun ne lensivät. Niiden kirskunta kuulosti samalta kuin Suomessa. - Ihmistornit. Ne näyttävät kuuluvan juhlaan kuin juhlaan. Omituista, kuinka moneksi kerrokseksi ihmiset voidaan kasata, kunhan he osaavat kiivetä ja kannatella toisiaan. Katalaanit pitävät kiipeilemisestä ja kannattelemisesta, ja rakentavat erilaisia ihmistorneja, Castellseja ja muita muodostelmia, joita kutsutaan Falconeiksi. Ylimmäksi kiipeävät aina pienet lapset. (Pari vuotta sitten he alkoivat käyttää kypärää ylimmäisillä pienokaisilla, mikä on hyvä juttu.) David kuuluu myös castellereihin. Hän suunnitteli oman joukkueen perustamista Tampereelle. Varoitin häntä, etteivät suomalaiset ehkä halua tulla niin lähelle toisiaan, varsinkaan vieraita ja hikisiä toisia. (Ylimpiin kerroksiin kiivetään ja sieltä laskeudutaan alimpana seisovien vartaloihin kietoutuneina. Niin tornin tasapaino säilyy.) Maan tasalla seisoo suuri joukko castellereita. He muodostavat tornin perustan tukien tornin painoa kannattelevia miehiä. Koko tornia olkapäillään kannattelevat ovat todellakin miehiä. En ihmettele sitä, laskettuani, paljonko kahdeksankerroksinen torni painaa. Kolmannessa kerroksessa on vielä aikuisia miehiä ja siitä ylöspäin naisia tai nuoria poikia. - Värikkäät vaatteet. Barcelonassa pukeudutaan värikkäästi. Melkein kaikilla on päällään kirkkaita värejä. Vain pukumiehet pukeutuvat mustaan. Eivätkä hekään käyttäneet kadulla puvun takkia. (Saattoi johtua myös 35 asteen helteestä). Ihanat muotiliikkeet myivät vain värikkäitä vaatteita. Mustat vaatteet oli kätketty perimmäiseen nurkkaan. Alemyynnissäkään ihmiset eivät rynnänneet tähän nurkkaan. Pidättelin itseäni ostamasta liikaa värikkäitä vaatteita. Suomessa ne näyttäisivät omituisilta. Vältin myös ostamasta avokärkisiä kenkiä ja remmisandaaleita. Kun palaisin, Suomen kesä olisi käytännössä ohi. - Kultalahna (dorada). Kuolleena pannulla. Paras kala-ateria, jonka olen syönyt. Tosin jaoin kalan Davidin ja Minna-Marin kanssa. En olisi jaksanut kokonaista kalaa. Se oli iso. Kalan alta löytyi myös perunoita. Ihanaa. David kertoi tarjoilijalle, että kehuin ruokaa parhaaksi ikinä. Kokki oli lähdössä jo kotiin (ilman kokinvaatteita) ja tarjoilija huikkasi hänet pöytäämme. Kysyin häneltä espanjaksi, miten valkosipuleista (joita oli kokonaisina kynsinä kalan päällä) saadaan makeita. Hän kertoi, että niitä haudutetaan öljyssä ja viinietikassa, kunnes viinietikka on kokonaan haihtunut. Sitten ne pääsevät kalan kanssa uuniin. En ole koskaan syönyt niin hyviä valkosipuleita. - Codorniun cava-kellarissa oli kokonainen kerros vanhoja cava-pulloja. Kysyin oppaalta, miksi cava oli jätetty pulloihin ja myymättä. Hän kertoi, että kun tilalla siirryttiin valmistamaan cavaa shampanjamenetelmällä, vanhat pullot päätettiin jättää paikoilleen, museoksi. Niitä ei voi enää juoda. Cava on vanhimmillaan juotavaa viisivuotiaana. - Pobletin luostarin turistiopas, joka puhui espanjaa hitaimmin ja selkeimmin ikinä. Hitaammin kuin espanjanopettajani. Ymmärsin lähes kaiken, vaikken tunne uskonnollista ja luostarisanastoa. Kiitos espanjankielisten Espanjan kulttuuri- ja historiakurssien, tunsin kuitenkin kirkkoarkkitehtuurin perussanaston. Oppaalla oli myös kiltit silmät ja kalju päälaki. Olin varma, että hän oli yksi luostarin kolmestakymmenestä munkista. David väitti vastaan ja sanoi, että munkit olivat tehneet hiljaisuuslupauksen, eivätkä siten puhuisi päivät pääksytysten turistien edessä. Hän kehotti minua kysymään oppaalta, mutten kehdannut. Lähtiessämme näin oikean munkinkaapuisen munkin. Hän puhui ihmisten kanssa. Luulen siksi, että opaskin oli munkki. Munkinkaapuinen oli myös vanha. Ihmettelin ääneen, ovatko kaikki jäljelläolevat munkit vanhoja. Tuleeko tilalle uusia munkkeja? Miten luostarille ja munkkiveljeskunnalle käy, jos kaikki munkit vanhenevat ja kuolevat? Hyväksyisivätköhän he sitten naismunkkeja joukkoonsa? Vai voisikohan munkkiluostarissa asuvia naismunkkeja kutsua silti nunniksi? Listani alkaa paisua. Päätän jatkaa matkani jälkikirjoittamista huomenna. Tai ainakin jonakin seuraavista päivistä.

Avainsanat: supernaiivi matkamuistoja kokemukset katalonia öljy värikäs vuori voi vieras varma vantaa vanha valmistaa vaate vaatteet uusi uuni uskonnollinen tyyli turisti tuntea tunne torni tasapaino tarjoilija tapa tampere takki säilyy syödä suuri suunnitella suomessa suomi siirtyä ruoka puku pullo pukeutua poikia pinta pieni pienempi perustaa peruna parhaaksi paras pannu palata paino painaa osaava omituinen olin odottaa nuori nainen musta museo muodostaa munkki muisti minna mies matka marin lyhyt luostari luku lista lentää lentokenttä lasi lapsi laakso käyttää kuolema kulttuuri kotona korkea kokonainen koko kokki kirjoittaminen kirjoittaa kirja kesä kerros kellari kasata kartta kalenteri kala katu jättää jäljet juttu juoda cava ihminen häntä hän huippu helsinki eteinen espanja david juhla joukkue joukko johtua jatkaa iso ilta ikkuna blogi barcelona ateria ala aikuinen adjektiivi


blogivirta.fi