Tänään on 21.09.2018 09:22 ja nimipäiviään viettävät: Mervi, Gunborg ja Gunlg. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Shanghai päiväkirja:

Länsi-Timor

Julkaistu: · Päivitetty:

Aaamu paljasti uljaan merimaiseman. Mutta kauaa ei sitä ollut aikaa ihailla kun piti jo tsekata itsemme ulos ja alkaa metsästyskierros uudelleen. Käväisi jo mielessä että millainenkohan hotellitilanne Itä-Timorilla tai muualla saarella olisi. Urheasti kuitenkin jatkoimme listan läpikäymistä. Kaunis aamu kääntyi sateeksi kun kävimme ensimmäisessä hotellissa, joka osoittautui olevan täynnä. Listan toista kohdetta ei enää ollut ja kuski vei meidät ihmettelemään suljettuja rautaportteja. Listan kolmas kohde osoittautui parisängyillä varustetuksi homeluolaksi. Lämmintä vettä ei ollut, ikkunat olivat rikki ja katossa rätisi yksi hehkulamppu. Ohuet patjat olivat märkiä ja lattialla ryömiskeli jos minkälaista ötökkää. Ei oikein innostanut. Lista alkoi olla läpi koluttu kun suuntasimme viimeiseen kohteeseemme toiselle puolen kaupunkia. Ja niinpä meitä onnesti. Hotelli oli perussiisti, lämmintä vettä tuli ja tilaa oli. Ikkunat olivat avonaiset, mutta päätimme ennen illan tuloa teipata ne paperilla yöksi umpeen. Suihkuletku oli poikki ja ammeen pohja halki, mutta päätimme letkun vaihdon jälkeen asettua taloksi. Hinta ei päätä huimannut ja näkymät merelle olivat loistavat. Nyt kun majoitus oli järjestetty oli aika aloittaa nähtävyyksiin tutustuminen. Vuokrasimme rivakasti auton ja kuljettajan illaksi (2,5 euro/tunti) ja lähdimme suuntaamaan provinssin museoon. Museo vaikutti kiinni olevalta, mutta kun astuimme sisään pimeään halliin läjähtivät valot päälle. Paikalla päivysti vartija ja toinen vanha mies. Englanti ei onnistunut kummaltakaan, joten lähdimme kiertämään näyttelyä omin nokkinemme. Ei laisinkaan hassumpi paikka. Ilmeisesti näyttely oli aika uusi, ja paikalla oli runsaasti esineistöä ja kuvia alueen saarilta. Halliin oli myös rakennettu oikean kokoisia paikallisia perinteisiä asumuksia. Esillä oli mm. patsaita, aseita ja kankaita. Poistuimme kierrettyämme hallin ja annettuamme pienen lahjoituksen. Pääsymaksua museoon ei ollut. Traditional dresses. Traditional house. Museon jälkeen halusimme käydä vilkaisemassa Lasiana rantaa, jota netissä oli mainostettu varsin viehkeäksi. Kuski ei aivan ollut kartalla ja sateen alkaessa olimme päätyneet kallion kielekkeelle, mistä kyllä oli näkymä rannalle. Sateen yltyessä päätimme luovuttaa rannan suhteen ja olimme valmiita illan viimeiseen kohteeseen Flombamor ostoskeskukseen. Meidän piti täydentää varastojamme, ja olimme kysyneet löytyisikö jostain kauppaa mistä saisimme pyyhkeet, hyttysmyrkyt, juomat ja paperia kaikki samasta paikasta. Flombamorista kuulema löytyi mitä vain. Noh, ehkei sieltä aivan mitä vain löytynyt, mutta paikallisittain valikoima oli kattava. Ostimme myös paperia ja teippiä ikkunaa varten ja suuntasimme takaisin hotellille teippailuhommiin. Yöllä myrskysi oikein kunnolla. Lasiana from far. Flombamor mall. Aamulla keli ei ollut paljoa kaksisempi. Olimme varanneet veneen miehistöineen ja tarkoituksena oli mennä viettämään päivää Semau-saarelle. Viivytimme lähtöä niin kauan kuin kykenimme, mutta kelin pysyessä ennallaan päätimme lopulta vain lähteä matkaan. Meidät vietiin ensin paikalliseen satamaan, missä hyppäsimme pieneen lauttana toimivaan veneeseen, joka veisi meidät itse vuokraveneelle. Matkaseurana oli muutama skootteri ja kissanpentu. Sade yltyi kun siirryimme omaan veneeseemme ja matka jatkui kärvistellen pressun alla. Aurinkoinen rantapäivä jäisi ilmeisesti haaveeksi Harbour. Our ferry. Local house. Hetken sopivaa rantaa etsiskeltyämme alkoi kuitenkin selkenemään ja sadekin viimein loppui. Lopulta ainoa ranta minne pystyimme menemään oli saaressa sijaitsevan kylän ranta, sillä muut rannat oli valjastettu helmien viljelyyn, ja viljelijät eivät luonnollisestikaan halunneet ketään snorklailemaan viljelmilleen. Sääli sinällään, sillä viljelmien poijujen takana siisi kauniit koskemattomat valkohiekkaiset rannat. Mutta me rantauduimme kylään. Vastassa oli kylän vanhin ja melkein kaikki muutkin kylän asukkaat. Ilmeisesti meille lupa temmeltää rannalla myönnettiin, ja meille myös haluttiin näyttää kylän lähde. Eli tarpomaan pienen kylän läpi. Vesi tosiaan pulpusi lähteellä maasta, ja oli valjastettu altaaksi. Lapset uivat altaassa, mikä tuntui oudolta, sillä lähteen vesi oli kylän juomavettä. Paikalliset olivat taasen hieman varautuneita, mutta tervehdyksillä ja heilutuksilla jää murtui. Sen jälkeen meille olisi kovin ollut asiaa, mutta kielimuuri oli aikamoinen. Lähteeltä palattiin rantaan ja pakenimme uteliaita lapsilaumoja veteen. Tovin snorklailtuamme alkoi taas satamaan. Näkyvyys rannassa ei ollut kaksinen eikä siinä kohti ollut niin koralleja kuin kalojakaan. Kun sade loppui päätimme lähteä paluumatkalle. Semau village. Village spring. Semau beach. Veneemme oli todella hidas ja lähestyimme kaupungin rantaa tovin. Tällä kertaa satamassa oli paikallinen isompi lautta, minkä takia meidät hypytettiin veneestä hieman syrjemmällä kaiken roskan, kalan raatojen ja öljyn sekaan. Uhrasin pyyhkeeni putsatakseni itseäni ennen autokyytiä, ja niin olimmekin jo pian hotellilla. Isäntämme oli varmistellut päiväretken aikana olimmeko tulossa hotellin ravintolaan syömään illalla. Päätimme mennä ja kun saavuimme pienillä lampuilla koristeltuun katokseen soitti isäntämme iloisena syntikkaa ja lauloi. Illan aikana muukin henkilökunta kävi esiintymässä meille ja tarjosimme palkkioksi muutaman bissen. Useamman tunnin paikallista karaokea kuunneltuamme päätimme livahtaa nukkumaan, sillä huomenna oli edessä lähiseutukierros. Ja aamulla aurinko paistoi! Lähdimme auton ja kuljettajan kanssa Bakunase kylään etsimään toisen maailmansodan jäljiltä jääneitä raunioita ja hautausmaata. Mutta aivan yksinkertaista se ei ollut. Kukaan kylässä ei tuntunut tietävän mitään nähtävyyksistä. Meidät vietiin lopulta vanhan miehen luokse, jonka varmaan oletettiin muistavan ajan tapahtumat. Hän oli erittäin ystävällinen, ja juhlavasti meidät istutettiin rinkiin kuuntelemaan. Muu perhe ja kyläläiset kurkkivat oven suulla ja ikkunoista. Pitkän aikaa käytiin keskustelua, mutta lopputuloksena oli että tulkkimme ilmoitti ettei mies tiennyt nähtävyyksistä, mutta neuvoi meitä menemään kylätoimistoon. Hämmästyksessäni yhä pohdin onko kylätoimisto oikein joku virallinen paikka kun parkkeerasimme valkoisen talon eteen. Se oli toimisto, ja se oli kiinni. Päätimme luovuttaa. Village office. Local bus. Seuraava kohteemme eli Oenesun vesiputous taas löytyi. Ja helposti. Paikalla oli myös muutama paikallinen rentoutumassa, joten ilmeisesti putous oli suosittu retkikohde. Lähdimme kiertämään putousta, ja muutaman kerran melkein takerruttuani jättihämähäkin verkkoihin päätin noudattaa kuskimme mallia ja huitoa polkua oksalla. Putouksen toinen puoli oli osittain sortunut ja ilmeisesti polku ei enää ollut usein käytössä sillä hämähäkkejä löytyi todella runsaasti. Kuskimme epäröi hetken, mutta ilmeisesti päätti ettei auta jäädä odottelemaan sillä jos hullut turistit tapattaisivat itsensä viidakossa jäisi maksu kyydistä suurella todennäköisyydellä saamatta. Vanha aasialainen viisaushan on että kuollut turisti on pahaksi bisnekselle... Bridge to Oenesu waterfall. Waterfall buddy. Oenesu waterfall. Putous oli kaunis ja suuri. Saimme lenkin kierrettyä ja palasimme autolle. Seuraava kohde osoittautui myös hieman hankalammaksi löytää. Tällä kertaa kuitenkin löydettiin Bolokin kylästä vanha mies joka tiesi mihin meidät johdattaa. Tähtäimenä kristalliluola. Luolalle vievä polku oli pieni ja eläimiä laidunsi sen molemmin puolin. Luolan suuaukko oli lähes peitossa. Sytytimme taskulamput ja lähdimme laskeutumaan liukasta ja mutaista kivikkoa pitkin alaspäin. Homma oli hikistä ja edettävä oli varovasti. Laskeutuminen tapahtui melkein pystysuoraa kivikkoa pitkin, jonka savi ja vesi teki todella liukkaaksi. Alhaalta löytyi kirkas vesiallas, missä paikalliset käyvät kuulema uimassa. Vesi näytti puhtaalta, mutta uinti jätettiin väliin. Kiipeäminen ylöspäin oli yllättäen helpompaa kuin laskeutuminen. Luola oli pieni eikä kimmeltäviä tippukiviä ollut. Bolok crystal cave. Viimeisenä nähtävyytenä otettiin uusi yritys Lasiana rannan kanssa. Nyt keli suosi ja pääsimme istuskelemaan tuuliselle rannalle. Ei kauhean kaksinen ranta. Matala aallomurtaja rajasi rannan merestä, ja vesi näytti samealta ja roskaiselta. Lisäksi aallot olivat kovat, joten uimiseen ranta ei sopinut. Piknik-kohteeksi se kuitenkin sopii hyvin pienine katoksineen, ja sunnuntaisin rannan edustalla on kuulema oikein markkinat. Lauantaina kuitenkin oli hiljaisempaa, ja lähdimme suuntaamaan takaisin kaupunkiin. Hyppäsimme kyydistä ennen hotellia ja kuvasimme kaupunkia, ja hollantilaisten vanhaa hautasmaata tovin. Illallinen nautittiin hotellilla taas kuunnellen henkilökunnan musisointia. Tällä kertaa jätimme kuitenkin oluet väliin. Lasiana beach. Kupang city. Military post. Dutch cemetary. Viimeinen aamu oli hidas ja pakkailtuamme päätimme viettää lopun ajan ennen lentoa paikallisessa expattien kokoontumispaikassa Lavalon baarissa. Lavalonin omistaja on tehnyt paljon pitääkseen yllä turismia Kupangissa, ja hieman jäi kaivelemaan ettemme olleet menneet kyselemään baarista vinkkeja heti saavuttuamme. Nyt kuitenkin jutustelimme GT:n ääressä ja saimme hieman enemmän tietoa mitä kaupungin ympäristö tarjoaisi. Baarissa on myös mahdollisuus vaihtaa kirjoja, joten mekin jätimme lentokentiltä tarttuneet opukset hyllyyn, ja otimme muutaman vaihtarin tilalle. Mukava paikka missä hyvä maisema, ja tarjolla muutakin kuin olutta. Jos Länsi-Timoriin muuttaisi näkisin itseni hyvinkin hengailemassa tuossa baarissa. Noh, taitaisin siinä tapauksessa ollakin ainoa naisexpatti tuossa kylässä... Lavalon bar and tourist information. Keula kohti kenttää ja lento takaisin Balille. Länsi-Timor ja Kupang olivat todella positiivinen yllätys. Ihmiset olivat alkukankeuden jälkeen mukavia ja avuliaita. Nähtävyydet ovat pieniä ja ei kaupallisia, mutta ne olivat ok. Saaren muilla osilla olisi ilmeisesti paljonkin annettavaa, ja siinä missä Kupang ei ole erityisen kaunis kaupunkin, sen ympräillä olevat pikkukylät ovat varsin värikkäitä. Kupang oli kuitenkin mainettaan parempi, ja ympäristö erittäinkin luonnollisessa tilassa. Toki välillä autossa poppi soi 150 db ja paikalliset polttivat ketjussa, mutta ei mitään mitä ei sietäisi. Hotellihuoneen kanssa on oltava tarkkana, mutta toisaalta valikoimaa riittää. Haluan ehdottomasti vielä joskus tulla takaisin ja piipahtaa myös itäpuolella saarta.

Avainsanat: öljy ystävällinen yritys ympäristö yllätys värikäs virallinen village viimeinen viettää vesi vesiputous vene vartija varovainen vanhin vanha valo valkoinen valikoima vaihtaa uusi uinti uimassa turisti tuntua tuli traditional tourist toimisto tila teippi tarjota ranta päättää puoli provinssi positiivinen tapahtuma tapahtua sääli suuri suu suuaukko suosittu sunnuntai suhde sopia seuraava sade satama saapua saari ravintola omistaja omin olut oksa office näyttää näyttely näkyvyys näkymä nähtävyys noudattaa neuvoa netti muutama muut muualla muu museo mukava mitä military polku pohja pimeä piknik pieni perinteinen perhe peitto patsas paperi palkkio paikka paikallinen ottaa ostaa onko lupa luola lopputulos liukas lista lento lautta laulaa lapsi käydä kylä kuski kuollut kova kolmas kohde kirkas keskustelu mies miehistö meri me matka markkinat maksu majoitus maisema mahdollisuus maa maailmansota löytää länsi lähteä lähde kauppaa kaupallinen kaunis kauhea kattava katto kartta kangas kallio kala jää järjestää jälki juoma jatkaa itä information ilmoittaa illallinen ilta ikkuna ihmetellä ihailla hän hylly house hotelli homma hinta hidas henkilökunta hehkulamppu harbour haluta halli halki gt keli kaupunki aalto db bus beach baari auto aurinko asukkaat asettua ase allas ainoa aika aasialainen aamu englanti eläin edusta dresses


blogivirta.fi