Tänään on 15.12.2018 15:52 ja nimipäiviään viettävät: Heimo ja Sverker. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kääpälä:

Ahdistusta ja ajan kulua

Julkaistu: · Päivitetty:

Alkuvuosi on ollut todella raskas. Sain joulukuussa opintoni päätökseen ja valmistuin 14.12.2017. Sen jälkeen olen keskittynyt työn ja perheen lisäksi vähän omiinkin harrastuksiin: käyn Taimin uimakoulun aikana uimassa ja vesijuoksemassa ja keskiviikkoisin minulla on oma liikuntaharrastus. Olemme tehneet kuntopiiriä, tehneet kuntotestin, pelanneet korista ja lentistä ja leikkineet liikuntaleikkejä – hiki on kyllä tullut! Lisäksi olen nähnyt ystäviä. Kaapon kummia kävimme tervehtimässä ja juhlimme samalla 12-vuotiasta Kaapoa. Söimme herkkuja ja lapset esittelivät Ateneumin tuliaiset, Lush- ja vaateostoksensa. M&L&L&L ja Vaari olivat sitten puolestaan meillä juhlimassa. Hulina oli melkoinen, kun M-eno ja serkukset pääsivät vauhtiin. Kävimme myös juhlimassa 6-vuotiasta kummipoikaamme. Ihana oli nähdä vanhoja Ymmerstan kavereita H:ta ja J:tä ja toki myös lapsia. Ymmerstan vauvat ovat kasvaneet teineiksi. Ennen ne leikkivät lumikinoksessa hammaspeikkoja ja nyt uskaltavat tuskin puhua toisilleen. Muistelin, miten nukahdin kerran liukumäkeen Kaapon nukkuessa vaunuissa ja Kanervan leikkiessä liukumäen alla. Ja muistin, miten kiersimme Ymmerstan lenkkipolkua surressamme keskenmenoa. Ja muistan myös eväsretket, joita teimme samoille poluille. Joululomalla havahduin omaan uupumukseeni. Viimeiset kaksi vuotta olivat olleet varsin työntäyteisiä ja kun en tehnyt töitä, joko opiskelin, olin lasten kanssa tai tein kotihommia. Tarvitsimme lepoa. Laadin neljän kohdan ohjelman tilanteen ratkaisemiseksi: 1)    Lapset vievät astiat ja pyykit huoneistaan alakertaan ja vievät puhtaat kaappeihin 2) Kaikki koululaiset tekevät 5 minuuttia kotihommia joka päivä: roskien vienti/astiat kaappiin/pöydän kattaminen ja pyyhintä. Kutakin hommaa aina viikko kerrallaan ja sitten vaihdetaan. Kuulostaa helpolta, mutta on käytännössä yllättävän haastavaa! 3) Otamme lastenhoitajan, 8*5 h 4) Matkustamme Kreikkaan toukokuussa Tämän ohjelman avulla aiomme selvitä kesään asti. Väsymys ja uupumus ei liity pelkästään työhön ja perheeseen vaan syitä on toki muitakin. Olen luullut jo käsitelleeni äidin kuoleman, mutta aina se vain pyörii mielessä näin alkuvuodesta, vaikka äidin kuolemasta on jo kuusi vuotta. Äiti sairasti munasarjasyöpää. Diagnoosi saatiin tiistaina ja torstaina äiti kuoli. Äidin loppuaika meni kyllä niin hyvin kuin olla voi. Vietimme paljon aikaa Katriinan sairaalassa, myös lapset olivat siellä paljon. Äiti sai pitää Taimi-vauvaa sylissä ja iloitsi aina lasten leikeistä ja jutuista. Minun maailman lempein, rakastavin ja kultaisin, mutta myös sairas, äitini kuoli 15.3.2012, 59-vuotiaana. Prosessoin surua paloittain. Taimin vauva-vuonna sille ei ollut juurikaan aikaa, mutta näköjään palaan samaan asiaan aina vuosittain, helmi-maaliskuussa. Toinen ahdistusta aiheuttava asia on isäni alzheimer. Asiaan on sopeutunut vähitellen, sillä isäni isällä oli Parkinsonin tauti ja siihen liittyvä dementia ja isäni äiti kärsi alzheimerista. Siltikään asiaan ei ole tottunut. Viime yönä näin ensimmäistä kertaa isäni sairaudesta unta. Isäni oli työpaikallani, lymyili varastohuoneessa lätkäkamalaatikossa jääkiekkokypärä päässään ja oli huolissaan, kun ei ollut saanut Anssia kiinni. Minun älykäs, skarppi diplomi-insinööri-isäni muuttuu vähitellen höppänäksi vanhukseksi, vaikka on vasta kuusikymppinen. Välillä asian hyväksyy, välillä se tuntuu sietämättömältä. Onneksi maailma on täynnä iloa tuottavia asioita. Pienenä uin paljon, sekä maalla Pusulassa että kerrostalon uima-altaassa Myyrmäessä. Edelleen uiminen on itselleni tosi rakas harrastus. Montrealissa ollessani tajusin, miten kroppani vaatii vettä - se kaipaa sitä olotilaa, kun olen turvassa veden ympärillä ja tunnen itseni niin kevyeksi. Toinen itselleni rakas asia on lumilautailu. Isäni opetti minut laskettelemaan 8-vuotias ja siitä lähtien olen viihtynyt rinteessä. Nykyinen kotirinteemme on Peuramaa ja aina kun on mahdollista, lähdemme Rukalle, nuoruuteni rinteisiin. Kolmas tärkeä harrastukseni on lukeminen. Nyt luen Juha Itkosen kirjoja. Luin juuri "Minun Amerikkani" ja "Kohti", nyt on menossa "Anna minun rakastaa enemmän" ja "Ajo". Olimme lauantaina Kallen kanssa kirjastossa ja lainasin kasan kirjoja. Jostain syystä minua kiinnosta nyt eri maat, lainasin nyt kasan Amerikkaa käsitteleviä kirjoja. Nuorena luin vain lunnontieteitä, ja psykologiaa, sosiaalipyskologiaa ja kasvatustieteitä, sitä kirjallisuuttakin, mutta nyt vanhemmiten olen kiinnostunut asioista, joita en lukiossa opiskellut lainkaan: hissa, ussa ja mantsa, minun entiset inhokkini, ovat nyt kiinnostuksenkohteitani.  Ja ei pidä unohtaa leikkimistä. Meillä on nyt viikon ollut kaikki Duplot olkkarin lattialla ja olemme rakennelleet iltaisin. Miten rentouttavaa! Pienillä on toki omat mielikuvitusleikkinsä, mutta me isotkin innostumme välillä. Samalla käyn läpi omien lasteni lapsuutta, on Kanervalle, Kaapolle, Toukolle, Taimille ja Oivalle ostettuja Duploja. Minun lapseni ovat nyt 3, 6, 8, 12 ja 13. Pienet pojat täyttävät keväällä 4 ja 9. Ja kesällä isoin sisko 14. Kovaa vauhtia kasvavat. Kohta kukaan ei enää leiki Duploilla. Rakkaimmat laitetaan talteen ja loput kiertoon. Joskus ehkä ostamme Duploja Kallen kanssa toisillemme. 

Avainsanat: lukeminen liity leikki lapsi lainata kärsiä kuusi kuolla kuolema kreikka kolmas kirjasto kierto kesä kerrostalo kasvaa kanerva kalle kaappi kaapo juttu juhlia joululoma joulukuussa isä insinööri ilta ihana hiki helmi harrastus entinen eno diagnoosi astia alzheimer allas alkuvuosi ahdistus 2017 älykäs äiti sairaala rinne raskas rakastaa rakas taimi syli suru sisko selvitä sairaus sairas vauva vauvaa vauhti vaari unohtaa uimassa työ turva tuliainen toukokuu toisilleen tauti ystävä väsymys vuotias voi viikko viedä päivä pyykit puhua puhdas poika pitää pieni perhe opiskella opettaa onni olkkari olin ohjelma nähdä nykyinen nuorena muisti minuutti melkoinen me maa maalla maaliskuu maailma lähteä lukio


blogivirta.fi