Tänään on 19.06.2018 17:41 ja nimipäiviään viettävät: Siiri, Sigrid ja Siri. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hupsistarallaa:

Jätevoimalaan tutustumassa, about kaikki paitsi minä

Julkaistu: · Päivitetty:

Nyt olisi vuorossa taas vieraskynäjuttua, sillä mieheni kävi esikoisen kanssa tutustumassa paikalliseen jätevoimalaan (ihan siis yleisöesittely, ei mikään yksityiskierros) ja jos olisin päässyt mukaan, olisin ehdottomasti vääntänyt aiheesta blogiin itsekin. Huono karma minulla tämän jätteenpolttolaitoksen suhteen, sillä työpaikaltamme käytiin siellä tutustumassa ollessani äitiyslomalla ja he olivat niin ihania, että pyysivät minuakin mukaan ja vauva kantorepussa olisin varmasti voinut mennäkin, mutta en halunnut osallistua ns työjuttuun kiukuttelevan uhmaikäisen esikoisen kanssa, joka kuului ikään kuin pakettiin, jos jonnekin olin vauvan kanssa menossa. Ja nyt pari vuotta myöhemmin homma menikin toisin päin eli esikoinen pääsi mukaan, mutta minä jäin kotiin taaperon kanssa, jonka kärsivällisyys ei varmasti olisi riittänyt. Tällaista tämä on välillä pienten lasten kanssa. Mutta tässä kuitenkin mieheni kertomus jätevoimalavisiitistä: Vantaan Energian tuoreehkossa jätevoimalassa järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina voimalan yleisöesittelyjä , ja kun pojalta kysyttiin mielenkiintoa moiseen osallistumiselle niin vastaus ei jättänyt paljoa tulkinnanvaraa, joten ilmoittautuahan sinne piti. Ja tähän heti alkuun voikin muille ideaan tarttuneille vinkata, että ilmoittautumisen vahvistusmailissa kerrotaan muuten kaksi vaihtoehtoista osoitetta ja näiden kanssa on syytä olla sen verran tarkkana, että näistä osoitteista ensiksimainitun Google Maps tunnistaa, mutta sijainti osuu väärälle puolelle Porvoonväylää ja ainakin Google Mapsin tapauksessa ihan vaan ”Vantaan Energian jätevoimala” toimii ja reitittää oikein. Itse voimalalla alkupuoli vierailusta kului esittelytiloissa videoiden ja esittelyjen parissa. Voimalan 3D-tulostettu poikkileikkaus-pienoismalli oli keskeisellä paikalla ja sen yksityiskohtien parissa meni hetki jos toinenkin pojan kanssa.  Pienoismallin yhteydessä on myös tekstit eri osien toiminnasta. Esittelyssä meni vähän kauemmin kuin odotin ja tässä vaiheessa päätös siitä, että taapero jää äidin kanssa kotiin osoittautui varsin oikeaksi. Kohta kuusivuotias esikoinen jaksoi esittelyosuuden ikäisekseen varsin hyvin ja ensimmäinen ”joko mennään katsomaan itse voimalaa?”-kommentti tuli vasta vain minuutteja ennen kierrokselle lähtemistä. Informatiivisten esittelyjen jälkeen oli tosiaan aika itse kierrokselle voimalan tiloissa. Jätebunkkeri ja kattilalinjojen alkupää nähtiin ikkunoiden takaa sisätiloista, sillä vaikka etenkin juniori toivoi että oltaisiin päästy ihan hallin puolelle katsomaan sitä, niin olettavastikin turvallisuus- ja mukavuussyistä tarkkailu tapahtui ikkunan läpi. Jätebunkkeri on alipaineistettu, jotta hajut eivät leviä sieltä ympäristöön, mutta itse bunkkerin puolella aromit voivat olla aika mielenkiintoiset. Harmillisesti jätebunkkerin puoleiset ikkunat olivat ilmeisesti sen verran likaiset (ei ole varsinaisesti yllättävää, että 1,5 miljoonan ihmisen jätekuorman säännöllinen pöyhiminen valtavilla kahmareilla saattaisi ehkä nostattaa hieman pölyä ilmaan), että näkyvyys ei ollut ihan parasta mahdollista laatua. Alipaineistuksen toimivuudesta kertoo sekin, että jos ei olisi ikkunan läpi jätebunkkeria nähnyt, niin ainakaan hajujen perusteella ei olisi voinut tietää, että seinän takana on polttovuoroaan odottamassa massiivinen kasa jätettä.   Näimme myös voimalan toimintaa seuraavan valvomon ikkunalasien takaa, ja siellä näkyi livekuvaa myös molemmilta polttoarinoilta. Kun ottaa huomioon sen, että jätteet palavat 1000 asteen lämpötilassa, niin kyseistä valkeaa tarkkailee ihan mielellään enemmän matkan päästä. Mitä tälle kyseiselle 1000 asteen lämmölle tapahtuu on myös melkoisen vaikuttavaa. 1000 asteesta lähtevä lämpö pyörittää matkallaan kohti savupiippuja sähköä generoivaa höyryturbiinia ja lämmittää kaukolämpövettä useiden eri puhdistusvaiheiden lisäksi. Lopputuloksena piipuista tulee enää 50-asteista savukaasua, jonka päästöt ovat vain noin puolet voimalan ympäristöluvan sallimista.   Kaiken kaikkiaan voimalavierailu oli mukava mahdollisuus tutustua voimalan toimintaan vähän lähemmin ja nähdä mihin meidänkin taloudet sekajätteet nykyään päätyvät. On positiivista, että kun kerran sekajätettä väistämättä syntyy, niin se saadaan hävitettyä modernissa polttolaitoksessa ja siinä samalla tuotetaan puolet Vantaan tarvitsemasta kaukolämmöstä ja kolmasosa sähköstä. Tämän lisäksi jätevoimalan käyttöönotto on laskenut Vantaan Energian fossiillisten polttoaineiden käyttöä liki kolmanneksella ja hiilidioksidipäästöjä viidenneksellä. Vaikea tästä kehityksestä on olla tykkäämättä.   Sekään ei varsinaisesti yllätä, että vierailun jälkeen poika leikki ahkerasti roska-autolelullaan ja halusi lukea illalla jätteiden kierrätystä ja käsittelyä koskevaa kirjaa. Asennekasvatus on mukavan sujuvaa kun sille on järjestynyt näin toimivat puitteet. Kuvat ja teksti: Ilkka Viinikanoja

Avainsanat: turvallisuus tuottaa tuli toiminta tila tietää teksti tapahtua taapero sähkö suhde sijainti seinä roska pöly päätös päästö päästä positiivinen poika pari paketti paikallinen ottaa osallistua olin näkyvyys nähdä mukava mitä minä miljoona mies maps mahdollisuus lämpötila lämpö lämmittää lukea lopputulos likainen leikki laatu käyttöönotto vanhemmat käsitellä kuva kuukausi kommentti kierrätys kierros kertomus kehitys karma jää juniori ilta ilkka ikkuna ihminen ihana huono homma hetki google esittely esikoinen energia blogi aika aihe 3d pääkaupunkiseutu äiti ympäristö voida vierailu video vauva vastaus vantaa vaikea vaihe tässä tutustua


blogivirta.fi